Plaza

Ukraina, Kiova, palatsit, Karpaatit, Lviv

Heinäkuisena päivänä Helsinki-Vantaan lentokentällä oli jännitystä ilmassa. Aluillaan oli matka tapaamaan kahta ukrainalaista ystävääni. Olin tutustunut heihin vuotta aiemmin Saksassa, ja nyt oli tullut aika hyödyntää näitä kansainvälisiä kontakteja ilmaisen majoituksen ja opastuksen  muodossa.

Viettäisin ensin päivän yksin Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa saadakseni pienen kurkkauksen tästäkin kaupungista. Tämän jälkeen matka jatkuisi ystävieni luokse Länsi-Ukrainaan Lvivin kaupunkiin.

Vuorokausi Kiovassa vierähti nopeasti. Metroon en uskaltautunut, kun pelkäsin sotkeutuvani reiteissä - kaikki opasteethan olivat kyrillisin kirjaimin. Bussejakaan en käyttänyt. Niinpä jalkapatikalla kiersin lähinnä Itsenäisyyden Aukion läheisyydessä. Kaupungissa kaikki oli suurta, kadut mahtavan leveitä ja rakennukset korkeita. Kirkot olivat vaikuttavia. Keskustassa osuin myös ilmaiskonserttiin.

Hostellini vastaanottoapulaiselta sain mukaani ukrainankielisen lapun, jonka avulla sain ostettua junalipun Lviviin kielitaidottomalta virkailijalta. En joutunut menemään lippua ostamaan asemalle asti, vaan Hotel Expressistä löytyi palvelutiski lipun tarvitsijoille.

Yöjunani oli vanha puolalainen juna, ja seuranani samassa osastossa oli yksi mies ja yksi nainen. Ilokseni kumpikin osasi englantia jonkin verran. Juna lähti melko aikaisin, ja juttelimme nauttien junahenkilökunnan tarjoilemaa teetä ja kullakin mukana olleita eväitä. Sänky ei ollut mukava, mutta kuin ihmeen kautta sain nukuttua jonkin verran. Asemalla oli sitten vastassa ystäväni.

Ukrainan maaseudulla

Ensimmäisenä päivänä Lvivissä teimme vain pienen kierroksen kaupungille ja suuntasimme sitten bussilla läheiseen Oleskon kylään toisen ystäväni vanhempien maalaistalolle. Siellä sain nauttia huolellisesti valmistettuja ukrainalaisia ruokalajeja, muun muassa kaalikääryleitä.

Teimme retken kylän 1300-luvulta peräisin olevaan linnaan. Itse linna oli melko yksinkertaisen näköinen, mutta sisällä olleet museotilat olivat mielenkiintoisia ja ympärillä oleva puisto patsaineen, hevosvaljakoineen, puroineen ja kahviloineen oli viehättävä. Yövyimme Oleskossa ja palasimme bussilla seuraavana päivänä.

Toinen matkan aikana tekemäni retki suuntautui Karpaattien vuoristoon. Eräänä iltana olimme istuneet kahvilassa ystäväni poikaystävän kanssa, ja meille sattui järjestymään yösija poikaystävän isoisän perheen luota Karpaateilta. Tämä kuvastaa hyvin asioiden mutkattomuutta ja ihmisten vieraanvaraisuutta Ukrainassa.

Kaksi yötä yövyin myös toisen ystäväni asunnolla, jonka hän jakoi vanhempiensa ja serkkunsa kanssa. Nukkumista varten koko joukolle sekä minulle oli vain kaksi huonetta, mutta tässäkään tapauksessa olosuhteiden vaatimattomuus ei häirinnyt ukrainalaisten halua jakaa elämäänsä vierailijansa kanssa.

Karpaateilla isoisä asui vanhassa talossa, jossa parhaillaan kuivatettiin sieniä ja jonka seinät olivat täynnä perinteisillä kirjotuilla pyyhkeillä katettuja ikoneita. Vieressä oli talo muille sukulaisille. Söimme illallista yhdessä. Talon väellä oli takana pitkä päivä maataloustöissä.

Seuraavana päivänä teimme kävelyn ja katselimme vuoristomaisemia: ei kovin jylhää, metsää ja peltoja, monin tavoin Suomen mieleen tuovia näkyjä. Tämä jäikin lyhyen vierailumme sisällöksi. Bussimatka takaisin Lviviin kesti reilut kolme tuntia, ja matkalla näimme veden alla olevia peltoja. Ukrainassa oli sillä hetkellä pahimmat tulvat sataan vuoteen.

Lviv kutsuu kahvittelijaa

Loput viikon matka-ajastani kului tutustuen Lviviin. Kaupunki oli hyvin erilainen kuin Kiova: kadut olivat kapeita, rakennukset hyvin vanhoja ja välillä huonokuntoisia, kahviloita oli joka paikassa, tunnelma oli intiimi ja idyllinen. Näissä kahviloissa tuli istuttua useampaan kertaan, ja lomalla hövelillä mielellä ollessa tuli kokeiltua kaikenlaisia ihania juomia ja purtavia.

Lvivin hautausmaa oli uskomattoman kaunis ja tunnelmallinen paikka. Lähes ensimmäisenä tuli vastaan kirjailija Ivan Frankon komealla miesfiguurilla koristettu hauta. Ivan Franko tuntui olevan Ukrainassa monessa paikassa muistettu hahmo kirjailija Taras Shevchenkon ohella.

Hautausmaa peittyi välillä kasvillisuuteen, välillä taas oli huolellisesti hoidettu kuten puolalaisten sotilaiden haudat. Kumpuileva maasto, koristeelliset kivet ja ympäröivä luonto tekivät paikasta todella kauniin. Matka paikan päälle kuten muihinkin kohteisiin Lvivin sisällä taittui pienellä paikallisbussilla, joka oli naurettavan halpa.

Lvivin ooppera oli käyntini aikana heinäkuun lopulla kesätauolla, mutta pienestä maksusta oopperan tiloihin pääsi silti tutustumaan. Hokkuspokkus, jostakin ilmestyi myös nainen joka järjesti englanninkielisen opastuksen tiloihin. Oopperatalon vanha krumeluurityyli oli perin erilainen kuin helsinkiläisen sisarensa. Hauskoja olivat käytävän kahdelle puolin asetetut venetsialaispeilit, jotka toistivat näkymänsä moninkertaisesti.

Kaupungintalon ympärillä oli suurin keskittymä kahviloita ja sen joka kulmalla oli antiikin jumalaa esittävä patsas. Kaupungintalosta löytyi myös joka kaupungin välttämättömyys, näköalapaikka: korkea torni johon mentiin ensin hissillä ja sitten rappusia pitkin. Näkymät olivat mukavat ja sääkin oli suotuisa, kuten koko matkani ajan, noin 25 astetta ja pientä pilvisyyttä koko ajan.

Yhtenä iltana kävimme ulkona kuuntelemassa livebändin keikkaa. Bändi ei ollut ukrainalainen vaan italialainen, ja energiaa ja menoa riitti vaikka muille jakaa. Meininki keikkapaikassa ei juuri poikennut suomalaisesta. Mukavaa oli tapa tilata ulkona istuessa myös jotain pientä syötävää, kun Suomessa usein nautitaan pelkkiä juomia.

Paluumatkalleni Kiovaan osui parempi juna, ja tällä kertaa yöjunan osastoa oli kanssani jakamassa kolme ihmistä. Taas kanssamatkustajilla riitti jutteluhaluja vaikka englanninkielen taito oli vajavaista. Aamulla rautatieasemalta löytyi bussi lentoasemalle ja paluu koti-Suomeen oli mutkaton. Vähän oli ehtinyt kaipuutakin jo tulla, sillä Ukrainassa jouduin olemaan aika riippuvainen emännistäni. En osannut kyrillisiä kirjaimia ja englannin kielellä hoitui aika harva asia.

Teksti ja kuvat: Veera Saloheimo