Plaza

Sveitsi, Engelberg, laskettelumatkat, perhematkat

Lähtöä edeltävän illan suurin haaste oli saada 4-vuotias jättämään pakkaamansa viisi lelukassia kotiin. Parempi niin, sillä kotiinlähdön iltana mukaan tullut pieni reppu pursui matkalta saatuja ja löydettyjä uusia aarteita. Hiihtolomasta Engelbergin kylässä, lähellä Luzernin pittoreskia kaupunkia nauttivat niin lapset kuin aikuisetkin.

Päädyimme Engelbergin vuoristokylään tuttavien kyselykierroksen kautta. Yllättävän moni on jo tutustunut Keski-Euroopan laskettelukohteisiin ja meillä oli selvä missio: lapsiperheelle sopiva paikka, helppojen kulkuyhteyksien päässä, Sveitsissä. Sveitsin turisti-infon webbisivut olivat verraton apu: tietoa, kuvia ja kartat. Oma suosikkini oli hakumoottori, johon listasin toiveitamme: murtsikkalatuja, lapsirinteet, hiihdon opetusta yms.

Halusimme viettää rauhallisen hiihtoloman, joten vuokra-autoa ei kannattanut ottaa. Sveitsin rautatiet toimivat niin moitteettomasti kuin on mahdollista, aikataulut löytyvät webistä ja juna-asema on lentokentän alapuolella, sieltä saa myös ostettua matkaliput. Perhelipulla 0-15 vuotiaat lapset matkustavat ilmaiseksi vanhempiensa seurassa.

Päivän matka Engelbergiin

Ajoimme autolla lentokentälle ja jätimme sen sinne säilytykseen. 40 euroa/viikko ei tuntunut pahalta, koska näin saimme laukut, sukset ja lapset suoraan lähtöselvityksen oven eteen. Lensimme yhden välilennon kautta Zürichiin. Lapsemme, 4- ja 6-vuotiaat pojat, olivat lentomatkasta erittäin innoissaan. 6-vuotias olisi pärjännyt jo pelkkien Aku Ankan taskukirjojen parissa, mutta 4-vuotias puuhaili mielellään myös legorakennussarjan parissa. Lennon vaihto Frankfurtissa oli tiukilla, mutta koska puolet koneesta oli matkalla Zürichiin, saimme bussikuljetuksen jatkolennolle, mikä oli lapsista erityisen mukavaa. Lentokoneessa istuimme sekä meno- että tulomatkoilla lähellä toisia lapsiperheitä. Jutustelimme heidän kanssaan, sillä vaikka lentomatka ei ollut pitkä, kirjojen vaihto suuntaan ja toiseen toi vaihtelua ja puuhaa. Zürichistä jatkoimme junalla eteenpäin, vaihto pieneen Engelbergin junaan tapahtui Luzernissa. 6-vuotias hurisi onnesta pelkästään eri kulkuvälineissä matkustelusta.

Engelbergiin saavuimme illalla. Hotellimme oli aivan rautatieaseman lähellä. Rautatieasemalle saapui kerran tunnissa käyttämämme hammasratajuna eikä radan läheisyys tuonut täten mitään meluhaittoja. Hotellin olimme varanneet vasta joulun aikoihin internetin kautta. Olin saanut ohjeet ottaa yhteyttä paikalliseen turistitoimistoon. Tapamme mukaan kaikki muut olivat varanneet matkansa hyvissä ajoin; turistitoimisto pystyi tarjoamaan enää vain yhden, verrattain kalliin vaihtoehdon. Mutta ystävällinen toimisto neuvoi ottamaan henkilökohtaisesti yhteyttä eri hotelleihin. Valitsin 5 eri hotellia Engelbergin webbisivuilta, joilla kaikki hotellit, Bed&Breakfast paikat ja muut majoitusvaihtoehdot oli lueteltu, kuvin. Otin sähköpostitse yhteyttä ja kerroin toivomuksemme savuttomasta huoneesta ja puolihoidosta. Vastaukset vapaina olevista huoneista tulivat hyvin nopeasti. Varasimme perhehuoneen pienestä Hotel Sonnwendhofista. Hotelli oli viihtyisä, lähellä keskustaa ja Talstationia, laaksosta alkavaa vuoristoradan asemaa. Huoneemme oli todella perhehuone, reilun kokoinen, jossa oli parveke ja mukava kylpyhuone.

Joustavuutta perheille

Seuraavana aamuna talsimme kylän keskustaan turistitoimistoon. Oli sunnuntai, ja kaikki juuri saapuneet uudet turistit parveilivat jo puoli kymmenen aikaan pitkänä jonona. Virkailijan avustuksella varasimme lapsille hiihtokoulupaikat. Mukavaa oli, että hiihtokoulua pystyi käymään vain päivänkin halutessaan. Olimme rahdanneet Suomesta murtsikkasukset, mutta lasketteluvälineet vuokrasimme paikan päällä. Kylän keskustassa oli parikin vuokraamoa, Talstationin lähellä seuraavat. Lasten laskettelukypärät olimme tuoneet Suomesta. Joka ikisellä lapsella, joka tuli rinteessä vastaan, oli kypärä myös käytössä.

Maanantaina aamiaisen jälkeen veimme lapset hiihtokoulun starttipaikalle. Lapsia oli muurahaiskeon verran, mutta ainakin ulospäin vetäjien otteet tuntuivat varmoilta ja kokeneilta. Noin sata lasta jaettiin kiitettävällä vauhdilla ryhmiin iän ja tason mukaan. Vanhemmat lapset pääsivät heti vuoristoradalla seuraavalle tasanteelle, pienet 3-4-vuotiaat lähtivät bussilla laaksossa, kylän vieressä olevalle hiihtopaikalle.

Lounasaikaan kävin hakemassa pienemmän pois. Muovipurkkien välistä pujottelu kävi suureksi hämmästykseksemme mallikkaasti pojalta, joka ei koskaan ollut edes pitänyt laskettelusuksia jalassa. Korkeuseroa ”mäessä” oli ehkä 20 senttiä, mutta alaspäin mentiin. Kysyin, miten suomalainen poika oli pärjännyt sveitsinsaksalla toimineessa ryhmässä. Huvittuneena saimme kuulla pojan puhuneen sveitsin murretta - ilmeisesti muumiruotsi kuulosti samanlaiselta. Pienemmälle päivän kokemus kuitenkin riitti ja hän vietti lopun lomaa ajellen äitinsä kanssa vuoristoradalla ylös ja alas. Huipulle piti päästä, Titlis-vuori kohosi 3238 m:n korkeuteen ja siellä paistoi aina aurinko. Sinne ajelivat myös isä ja 6-vuotias eräänä iltapäivänä omia aikojaan ja löysivät Tubing-radan: pienellä kumiveneen näköisellä vempaimella jäistä ramppia alas. Sitä muistellaan edelleen. Ajelun päätteeksi Mövenpickin jäätelöbaari vuoren huipulla viilensi laskijat.

Myös vuoristoradan väliasemilla oli ravintoloita, mutta 4-vuotiaasta nyt vuoristogondoleissa olisi muuten vaan voinut viettää vaikka koko päivän. Mutta keksimme me muutakin: huippuhauskaa oli sekä äidin että pojan mielestä kelkkailu! 3,5 kilometriä vuoristotietä alas puisella jalaskelkalla, 20 minuuttia pulkkamäkeä (ja kypärä päässä)! Kelkkoja sai vuokrata radan alkupäästä. Kieltämättä tosin mutkaisella tiellä mietti, miten kauan kestäisi ennen kuin kukaan kaipaisi meitä, jos olisimme laskeneet reunan yli.

6-vuotias jatkoi koko viikon innoissaan laskettelua. Kielimuuri ei tuntunut haittaavan esikoululaista yhtään, ohjaajaa matkimalla pysyi matkassa mukana. Poika söi lounaan ryhmänsä mukana ja tuli hiihtokoulun bussilla iltapäivällä hotellin lähistölle. Torstaina hiihtokoululaisilla oli perinteen mukaiset laskettelukisat. Jokainen lapsi sai numeron selkäänsä. Iltapäivällä tiedustelimme, miten 6-vuotiaan lasku oli sujunut. Ei meillä mitään kilpailua ollut, oli vastaus. Kielimuurin haitta tai hyöty tuli esille. Poika ei ollut koskaan ymmärtänyt laskeneensa kilpaa, oli kaatunutkin kaksi kertaa eikä hänellä ollut sauvojakaan, koska ei ollut tiennyt niiden olleen sallittuja kilpailussa. Ryhmänsä hopeamitalistin hymy oli mitä aurinkoisin, kun hän kiipesi palkintokorokkeelle.

Murtomaaladut jäivät kokeilematta isän hurahdettua vastoin alkuperäisiä suunnitelmia laskettelurinteiden lumoon, ja äidin ja 4-vuotiaan kelkkailun varjoon. Vierestä katsottuna ladut näyttivät erittäin hyväkuntoisilta ja niitä riitti.

Talvinen Sveitsi

Olin halunnut Alpeille, koska ajattelin Lapin helmikuun pakkasia kauhulla. Mutta, kyllä Alpeillakin oli viileää. Sumuisina päivinä kosteus hiipi vaatekerrosten läpi ja palatessamme rinteestä neljän aikoihin iltapäivällä, kylvyssä oli tungosta. Iltaruokaa odotellessa tutustuimme paikallisen television lastenohjelmiin. Meille sopi illallinen hotellissa. 4-vuotiaan päiväunien jäätyä joka päivä väliin, emme olisi edes selvinneet kylän keskustaan, jonne käveli jopa 5 minuuttia. 4 ruokalajin illallinen oli täyttävä, maittava ja päivät vuoristoilmassa tainnuttivat koko perheen yhdeksältä sänkyyn. Sveitsiläinen ruoka maistui lapsillekin, mutta pienemmän viikon ruokalista kylläkin koostui suklaamuroista, lämpimästä kaakaosta, suklaapatukoista, Nutellasta leivällä (paikallinen suklaa-pähkinätahna), myslipatukoista ja ylipäänsä suklaasta.

Engelberg tarjoaa mahdollisuudet myös lumikenkäkävelyyn, erilaisiin elämysretkiin suksilla tai ilman. Lähes kaiken voi varata turistitoimistosta ja sveitsiläinen järjestelmällisyys ja toimivaisuus sopivat omatoimimatkailijoille. Benediktiini-luostari, jonka ympärille kylä on muodostunut, toimii edelleen ja siellä on myös juustola, jossa saa tutustua juuston valmistukseen tai syödä Fondueta. Pojille lumipallosota sveitsiläisten ystävien kanssa luostarin puutarhassa oli juustoa mieleenpainuvampi kokemus. Ravintoloita on kylässä paljon. Sveitsiläinen keittiö on maukas, vuoristomajoissa menyy oli huomattavasti tutumpi: makkaraa ja ranskalaisia.

Ja punssia voi sitten Sveitsissä juoda koko perhe! Kokeilkaapa – maku kuumassa alkoholittomassa hedelmäjuomassa on aivan omansa.

Lisätietoja:
www.engelberg.ch
www.myswitzerland.com
www.sbb.ch