Plaza

Slovakia, patikointimatkat

Loma ilman aurinkorantoja tai kaupunkikierroksia? Kyllä, kiitos. Aktiivilomat ovat matkailun nouseva trendi. Slovakiassa vuorten huippuja valloitetaan hikoillen, mutta hymyillen.

Slovakian Tatra-vuoristo tarjoaa ihanteelliset puitteet patikoimiselle. Tatran kansallispuistossa on kattava, satojen kilometrien mittainen reittiverkosto. Reiteistä voi valita muutaman tunnin retkistä koko päivän kestäviin vaelluksiin. Polut myös risteävät keskenään, joten valinnan varaa on.

Tatra-vuorten maasto on vaihtelevaa, ja reittejä on niin leveillä metsäisillä kävelyteillä kuin louhikkoisilla irtokivipoluilla puurajan yläpuolella. Mitä ylemmäksi vuorelle mennään, sitä suurempi merkitys on asianmukaisilla jalkineilla. Kivilohkareisilla poluilla tavallisen kengän pohja on liukas eikä tue riittävästi nilkkaa. Patikointikenkä onkin vaellusta suunnittelevan ensimmäinen hankinta.

Reitteihin kannattaa perehtyä etukäteen kartan ja reittioppaan kanssa. Reitit on merkitty karttaan eri väreillä, ja samanväriset opastemerkit puissa ja kivenlohkareissa johdattavat kulkijaa maastossa. Kartasta voi laskea valittuun reittiin kuluvan keskimääräisen ajan tunneissa. Matkaan kertyviä kilometrejä sen sijaan on tarpeetonta miettiä, sillä taivalta vuorilla ei voi verrata maantiekävelyyn.

Korkealla ja ohuessa ilmanalassa aurinko polttaa pilvimassankin läpi. Patikoijan toinen välttämätön varuste on jonkinlainen päähine. Pään kautta elimistöstä poistuu suuri osa lämpöä, ja päähineellä estetään niin nestehukan kuin lämpöhalvauksen syntymistä.

Varavaatekerta lyhyelläkin matkalla kuuluu reppuun, sillä vuorilla ilma saattaa muuttua hetkessä auringonpaisteesta sateeksi.

Kävelyä maisemien ehdoilla

Kokemusta patikoinnista Tatralla ei välttämättä tarvitse, reittejä on myös ensikertalaisille. Hiki lentää ja huohotus kuuluu, mutta kiirehtimään vuorille ei kannata lähteä. Matkasta saa enemmän irti, kun kävelee kaikessa rauhassa maiseman mahtavuutta ihmetellen. Hikoilemista pelkäävälle matka on painajainen: vaatteiden peseminen ja kuivatus on jokailtainen toimenpide.

Siellä täällä maanalaiset vesivarat pulpahtavat pinnalle lukuisina lähteinä ja vuoristopuroina, joiden raikkaan puhdasta vettä voi juoda huoletta. Selkäreppuun ei siksi tarvitse pakata useita vesipulloja, vaan ne voi täyttää matkan varrella. Purojen olemassa olo reitin varrella on kuitenkin syytä varmistaa etukäteen kartasta. Lisäksi pikkupurtavaa on hyvä varata reppuun energianlähteeksi.

Harrastelijapatikoija voi vain katsoa kunnioituksen ja ihailun sekaisin miettein paikallisia ”sherpoja”, jotka lähes parisataa kiloa tavaraa rinkassaan painelevat ylös vuorille kepein askelin. Näiden nuorten miesten ansiosta reittien varrelle sijoitetuista vuoristomajoista eli chatoista voi ostaa vaikka pullollisen virvoketta tai maittavaa keittoa. Muutaman tunnin kipuamisen jälkeen kaukana huipulla tai laakson pohjalla nököttävä piskuruinen vuoristomaja on kuin taivaan lahja, jonne suunnata levähdys- ja tankkaustauolle.

Jos matkaaja on onnekas, lumireunaista jyrkännettä kiipeilemässä voi nähdä suojellun vuohieläimen gemssin. Samoilla alueilla majailee toinenkin vuorten hellyttävä eläin, murmeli.

Jännitystä kokeneimmille

Vaikka taipaleet on tallottu tasaiseksi ja reitit ovat turvallisia, huipulle kurottamisesta saa tehtyä jännittävänkin. Päivämatkaksi voi valita reitin, jossa jalkalihakset tarvitsevat tuekseen käsivoimia. Haasteellisimmilla reiteillä matkan teko ei onnistu ilman kettinkiin turvautumista.

Kun polku nousee pystyyn ja edessä on puoli kilometriä jyrkännettä, jossa roikkuu ruosteisia kettinkejä, paluu tulosuuntaan käy mielessä. Oman lisänsä tuo sekin, että edellä kulkevan askeleista putoaa kivenmurikoita takana kiipeävän väisteltäväksi. Mutta ovat siitä menneet muutkin!

Ponnistuksen jälkeen on syytä nojata tummaan graniittiin ja tasoittaa adrenaalivirtaa, sillä juuri tässä vaiheessa onnettomuusriski on suurimmillaan.

Massiiviset kivijärkäleet, suunnattomat kivivyörymät ja loputon huippujen rivistö saavat tuntemaan itsensä pieneksi. Paksun pilven osuessa kohdalle, näkyvyys katoaa olemattomiin. Se on luonnon tapa osoittaa, miksi liikkuminen vuorilla huonolla näkyvyydellä, kuten pimeällä on kielletty.

Yllättävän jännittävää on myös Tatran toiseksi korkeimmalla huipulla Lomnicky štítillä käyminen. Sinne loppumatka noustaan 15 hengen kabiinihissillä. Vaijereiden varassa liki sata metriä irti maasta heiluva koppi saa ensikertalaisen haukkomaan henkeään.

Lisäjännitystä kaipaaville ehdoton paikka on Slovakian paratiisiksi kutsuttu luonnonsuojelualue Slovenský Raj. Siellä polut kulkevat paikoin kanjoneissa, tikapuilla, riippusilloilla ja vesiputouksissa. Varmasti jännittävä ja ikimuistoinen retki kokeneellekin patikoijalle!

Tatra jättää jokaiseen jälkensä. Tatrankävijät yleensä palaavat samoihin maisemiin ennemmin tai myöhemmin.

http://www.tatry.sk/
http://www.tanap.sk/
http://www.slovenskyraj.sk/
Kuvia Slovakiasta Fotopankissa

Teksti ja kuvat: Marko Toljamo