Plaza

Ruotsi, Ystad

Pikkukaupunki Ystad Etelä-Ruotsissa on upea matkakohde. Maisemat ovat lempeät ja kumpuilevat kuin Ranskan Provencessa ja herkullinen ekoruoka aitoa kuin Italian Toscanassa.

Ystad on jopa ruotsalaisen kansankodin mittapuulla asumisen ihannepaikka: kaupunki omistaa runsaasti vuokra-asuntoja ja niistä suurin osa on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita, jotkut ovat peräisin jopa 1500-1600-luvuilta. Esimerkiksi 190-neliöinen asunto historiallisessa puuristikkotalossa maksaa vuokralaiselle reilun 1000 euroa kuukaudessa.

Ei ihme, että yli 55-vuotiaat ja lapsiperheet muuttavat nyt joukolla kaupunkiin, jossa on edullista, elämä turvallista ja kaikki toimii. Tarjolla on erinomaisia kunnallisia ja kaupallisia palveluja. On ulkoilupäiväkotia, designtarjontaa, historiaa, monenmoista kulttuuria - ja vain tunnin matka Kööpenhaminaan, josta pääsee minne ikinä keksii haluta.

Suomalaista kummastuttaa, miten 18 000 asukkaan pikkukaupungissa pärjäävät juustokaupat, pienet erikoispuodit ja ketjuihin kuulumattomat kahvilat ja ravintolat. Syy selviää pian: ystadilaiset todella arvostavat lähiruokaansa, palvelun laatua ja asioivat putiikeissaan säännöllisesti.

Luomua ja ekomuotia

Aloitan parin päivän tutustumisen Ystadiin lounastamalla Kafé Helsa Pån noutopöydässä. Kahvilan kasvisruoka on tunnettua terveellisyydestään ja ekologisuudestaan. Kirjavilla huonekaluilla kalustetussa viihtyisässä kahvilassa syödään eriparilautasilta luomuruokaa.

Historiallisessa ristikkotalojen korttelissa on luomukahvilan lisäksi useita muita matkailijaa kiinnostavia pajoja ja puoteja. Piipahdan Eva Larsenin vaatekauppaan. Hän ompelee itse myymänsä tuotteet. Tarjolla on muun muassa sekä värikkäitä että luonnonvärisiä huovutettuja jakkuja, noin 190 euroa.

Jane Wikströmin vaatepuoti on raitafaneille: kaksi tuotetta vaikka ylä- ja alaosaksi ja raitahuivi lisukkeeksi maksaa noin 90 euroa.

Jane on syntynyt 1942 ja täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Hänellä ei ole suunnitelmia lopettaa työtään. Itseoppinut tekstiilitaiteilija haluaa luoda slow fashionia eli hidasta muotia, jota ei tarvitse uusia kolmen viikon välein.

- Ruotsista tulee vielä ekomuodin suurmaa, Jane ennustaa.

Sitten iskee makeanhimo. Vierailen Chokladbitenissa, joka on suklaanystävän keidas. Itävaltalainen Herwig Maurer on liikkeen tulisielu. Hän tuli Ruotsiin rakennusinsinöörin töihin jo 1984, mutta kiinnostui tyttärensä Ylvan kanssa niin suklaasta, että oma tehdas perustettiin 2004.

Lähi-, luomu- ja reilutrendit näkyvät myös täällä: yhä enemmän kysytään ekologista ja reilunkaupan suklaata.

- Se on hyvä, sillä suklaabisnes voi olla todella törkeää, Herwig Maurer sanoo.

Kahvipavut voi jauhattaa liikkeessä, paketti maksaa alle seitsemän euroa.

Pohjoismaiden Stonehenge

Yksi kaupunkilaisten suosituimpia vapaa-ajanviettotapoja on edelleen uimakopin (badhytt) vuokraaminen kunnalta. Voi niitä onnellisia, jotka saavat 2x2,5 metrin suuruisen ja 3,6 metrin korkuisen uimakopin Sandskogenin luonnonsuojelualueella sijaitsevalta hiekkarannalta. Nämä lottovoittajat säilyttävät perinteisessä lautamökissä kesänviettotavaroitaan - ja maksavat palvotusta ylellisyydestä vain 80 euroa vuodessa vuokraa.

Näillä seuduilla lomailevat myös Ruotsin kuuluisimmat näyttelijät, rokkarit ja kirjailijat. Julkkikset sekä filmi- ja tv-puvustajat ovat löytäneet mainion vanhain tavarain kaupan Hemlängtanin. Esillä on runsaat määrät koruja, laukkuja, vaatteita ja lasitavaraa.

Alen kivet on pohjoismaiden Stonehenge. Pienessä kalastajakylässä käy vuosittain 700 000 ihmistä ihmettelemässä näitä muinaisia kivipaasia ja niiden tarkoitusta korkealla mäentöyräällä aivan merenrannassa. Onko kivipaadet asetettu muodostelmaan uskonnollisista syitä, merenkävijöiden maamerkiksi vai hautapaikaksi? Kuka tietää, mutta kiehtova paikka joka tapauksessa on.

Samoilla nurkilla on Dag Hammarskjöldin koti. Viime syksynä tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun lahjakkuudestaan ja ahkeruudestaan tunnettu YK:n pääsihteeri kuoli lento-onnettomuudessa Kongossa.

Elävää maataloutta

Aamulla vierailen Åbergien taimitarhalla, jossa suku harrastaa puutarhanhoitoa jo neljännessä polvessa. Kjell Åbergin juttu on luonnonmukainen kiertoviljely.

- Kasvatamme kurkkuakin kuten ennen tehtiin. Ei tehoviljelyä, vaan hitautta. Jo isoisä opetti, että näin kurkkuun tulee makeutta, Kjell sanoo.

Puutarha on käsittämättömän laaja: 2 200 lajiketta antaa aiheen epäillä, että taimisto on Ruotsin suurimpia. Kesäkukkia on 400 lajiketta, ja yksin pelargoneja on 70 eri sorttia, tomaattejakin 80. Pelargoniat ovat edullisia normaalihintaisina, vajaat kolme euroa kappale.

Ei ihme, että ruotsalaisten pihoissa ja parvekkeilla on kukkaloisto aivan toista kuin kalliiden kukkien Suomessa. Puutarhaharrastaja voi kadehtia sitäkin, että täällä voi ajatella kasvattavansa oman oliivipuun.

Kun vierailemme puutarhalla, se on juuri selvinnyt raparperifestivaalista ja valmistautuu seuraavaan herkkukoitokseen: kymmenpäiväinen Matrundan eli ruokakierros leviää alueella joka niemeen ja notkoon. Silloin maiskutellaan paikallisten parhaita tuotteita maatiloilla, kartanoissa ja ravintoloissa.

Tilan emäntä Lena Drameus-Åberg tarjoaa puutarhan kahvilassa - Ruotsissa on selvää, että puutarhamyymälässä on kahvila - laventeli-, raparperi- ja karviaispikkuleipiä ja ekologista raparperimehua. Kun katselen hänen myynnissä olevia kirjojaan, Lena tuhahtaa:

- Ruotsissa ei voi olla kulttuuri-ihminen, jos on tyytyväinen.

Hän itse vaikuttaa sietämättömän tyytyväiseltä ja ahkeralta. Lena on juuri sellaista skoonelaista tyyppiä, joka tekee, mitä haluaa, pitää johtotähtenään korkeita tavoitteita niin laadun kuin ekologisuuden suhteen - ja kirjoittaa kaikesta tästä muun työnsä ohessa kirjoja. Ostan Gröna sidan upp -opuksen, jossa on myös itse tehdyt kuvitukset.

Seuraavaksi vierailen Bengtssonien valtavalla maatilalla. Hovihankkijan tittelin saaneelta tilalta ostaa jopa ekotietoinen prinssi Charles siitospossunsa! Maanviljelijä Erik Bengtssonin tavoitteena on entistä puhtaampi ympäristö ja paremmat elinolot eläimille. Siat, lampaat ja lehmät elävät tilalla siten kuin Peppi Pitkätossun äiti, kirjailija Astrid Lindgren haluaisi niiden elävän.

Viljely alueella on aloitettu jo 4300 eKr. Se tuo asiaan perspektiiviä, vaikka Bengtssoneilla itsellään on menossa vasta kolmas polvi.

- Haluan elävää, en teollista maataloutta. Sitä paitsi on niin hauskaa olla tekemisissä ruuan kanssa. Maatalous on kiva ammatti, sillä siinä voi tehdä, mitä itseä kiinnostaa, Erik sanoo.

Mokkahousuissa käyskentelevä amerikkalaistyyppinen nuori isäntä ei näytä perinteiseltä ekoviljelijältä: vyötä koristaa valtava tähtisolki ja sormia lukuisat kultasormukset, mutta eipäs nyt viljellä ennakkoluuloja!

Erikin kuuluisat siat saavat syödä silloin kun niitä huvittaa. Ne ovatkin hyvin hoidettuja, uteliaita ja kovin leikkisiä.

- Hyvä elämä, hyvä ruoka, Erik Bengtsson kommentoi.

Vierailemme myös isännän silmäterän, tuulimyllyn, luona. Valtava laite seisoo keskellä kullankeltaista rapsipeltoa. Sen juurella tuoksuu hyvältä. Meden tuoksusta pitävät myllyn juurella tönöissään asustavat mehiläiset, jotka keräävät hunajansa ympäröiviltä pelloilta.

Seison aivan myllyn juurella, ja sen valtavista lavoista kuuluu hiljaista suhinaa. Bengtssoneilla myllyjä on kaksi. Ne ovat 2,4 megawatin tehoisia. Perhe toivoo saavansa luvan vielä kahdelle uudelle. Lisäksi tilalla on biokaasulaitos, joka käyttää teurasjätteitä, kasvien jätteitä ja lantaa.

- Pystytimme tuulimyllyt vuonna 1998, ja se on ollut tilan paras investointi. En ole ydinvoimaa vastaan, vaan tuulivoiman puolesta. Haluamme olla energiantuotannossa omavaraisia ja myydä ylijäävän tuotannon.

Entinen matkailupäällikkö Eva Olsson on ryhtynyt yrttitilalliseksi ja tietenkin yrttikirjailijaksi. Tilalla järjestetään aamukasteen aikaan suosittuja yrttivaelluksia, nautitaan heinäkuussa sinisenä hehkuvista laventelipelloista ja kerätään marraskuussa saframit joulupulliin.

- Eteerinen öljy on jokaisen kasvin sielu, Eva Svensson runoilee.

Eikä näin sielukkaita olentoja tietenkään ruiskuteta myrkyillä tai häiritä muilla sopimattomilla tavoilla.

Olen laittanut Evan superreseptillä lohta jo kohta vuoden, vierailustani lähtien, ja aina se on ollut menestys: fenkolia, kuminaa ja korianteria sisältävää leipämaustetta ripotellaan lohifileelle, suolataan ja paistetaan uunissa haluttuun tapaan.

Herkullista ruokaa

Keskellä peltoja nousee yhtäkkiä rakennus, joka kätkee sisäänsä kuuluisan leipomon ja ravintolan Olof Viktorsin. Täällä voi syödä maukkaan lounaan ja ostaa puodista juureen leivottua puu-uunissa paistettua herkullista leipää. Paikka on valittu Vuoden konditoriaksi ja Vuoden ruokalähettilääksi. Vitriineissä on myös muita herkkuja: leivonnaisia, kotitekoista jäätelöä, hilloja, marmeladia, herkkusuklaata ja kaakaota, josta olen nauttinut koko kylmän talven. Kaakaoissa on eroja!

Sitten ostoksille Backagårdeniin. Puodin perustaja Gunnel Broman on nyt 77-vuotias. Hän aloitti 24 vuotta sitten taide- ja antiikkikaupan vanhassa maalaistalossa, jossa oli ennen harjoitettu mansikanviljelyä. Gunnel keksi aloittaa vaate- ja sisustustavaroiden myymälän ja perusti myös kahvilan. Nyt iso kahvila levittyy entisiin kasvihuoneisiin.

- 50 vuotta on hyvä ikä naisille, jotka haluavat jotakin. Nyt minäkin teen ihan niin kuin itse tahdon, Gunnel sanoo.

Elokuvamatkailua

Matkan kohokohta on vielä edessä: vierailen Cineteket-filmistudiomuseossa. Täällä näen, miten elokuvan käsikirjoitus syntyy ja pääsen tutkimaan Kurt Wallander -elokuvien alkuperäisiä käsikirjoitusmappeja. Tekstipalstat ovat todella kapeita ja kussakin repliikissä on vain muutamia sanoja.

Ystadin elokuvastudiot perustettiin 2004 tyhjäksi jääneille ilmavoimien kasarmeille. Nyt siellä on pohjoismaiden suurin elokuvakeskittymä, jossa on kuvattu niin Wallandereita kuin vaikkapa suomalaisille tuttu elokuva Äideistä parhain - Heikki Hietamiehen romaanin perusteella tehty Klaus Härön elokuva, jossa merkittävässä roolissa on muun muassa Esko Salminen.

Myös suomalaissyntyisen kirjailija Susanna Alakosken August-palkinnon saanut romaani Sikalat filmattiin täällä. Elokuvana se sai nimen Sovinto, jossa suomalaissiirtolaisvanhempia esittivät Ruotsin Jussin eli Guldbaggen saanut Outi Mäenpää ja Ville Virtanen.

Kun siirryn peremmälle, näen kaikkein pyhimmän: astun komisario Kurt Wallanderin olohuoneeseen. Siirryn samalla suoraan 70-luvulle - eronnut Wallander ei ole tarkistanut sisustustyyliään, vaan on tyytynyt hänelle jääneisiin huonekaluihin. Pöydällä on Famous Grouse -viskipullo ja kirjahyllyssä Leon Urisin Exodus ja Jörn Donnerin Angela ja kärleken. Seinillä on dementoituvan isän tauluja.

Kurt ratkoo palapelejä ja kuuntelee klassista musiikkia LP-levyiltä, joita hänellä on vaatimaton 40-50 kappaleen kokoelma. Kurt Wallander on ratkaissut 35 murhaa, kun samana aikana oikeassa elämässä Ystadissa on tehty vain seitsemän tappoa. Saan tietää, että hänen koiransa on narttu, mutta silti nimeltään Jussi. Ehkä kuuluisan oopperalaulajan Jussi Björlingin mukaan?

Näen myös murhattujen ruumiinosia. ”Rekvisiittaa”, hoen itselleni. Kokeilen, miltä tuntuu ampua Wallanderin virka-aseella. Pelottaa.

Mutta uskallan, kun tiedän olevani turvallisessa Ystadissa, paratiisissa.

Ystadilaiset

• 18 000 kaupungissa asuvaa, ympäristö mukaan lukien 28 000 asukasta.
• Voivat liittyä 375 yhdistykseen.
• Eivät siedä ruoassaan e-koodeja: lähi-ja luomutuotantoa sen olla pitää.
• Mankeloivat servettinsä todella napakoiksi.
• Edelläkävijöitä elokuvamatkailussa.
• Nauttivat maailman pohjoisimmasta, paikallisesta samppanjasta, joka maksaa vain 12 euroa pullo.
• Ruotsin kolmanneksi suurimpaan lukioon mahtuu 2000 oppilasta. Koulu sijaitsee 1913 rakennetussa opinahjossa, joka muistuttaa ulkonäöltään Harry Potterin Tylypahkaa.
• Maustavat itse akvaviittinsa yrteillä, jotka käyvät keräämässä aamukasteen aikaan järjestetyllä laventeli- ja yrttiretkellä.

Yhteystietoja

• Kaupunki
• Kafé Helsa På
• Käsityöläisiä
• Hidasta raitamuotia
• Itseommeltua
• Antiikkikoruja
• Suklaata
• Ravintola, leipomo ja kauppa
• Ostoksia ja kahvila
• Yrttejä ja laventelia
• Parsaa

Lähde Vivan lukijamatkalle Ystadiin!

Teksti: Riitta Lehtimäki
Kuvat: Tommi Tuomi