Plaza

Ranska, Versailles, linnat

Versailles’n linna henkii kulttuurihistoriaa. Juonittelun, vallan ja hovielämän muinaista keskusta ympäröi kesän geometrinen kukkaloiste. Hupakkokuningatar Marie-Antoinette leikki täällä omilla tiluksillaan maalaistyttöä, kun tasavaltalaiset riehuivat Pariisissa.

Prameaa loistetta

Vaatimattomuus oli Versailles’n linnan rakennuttaneelle Aurinkokuninkaalle tuntematon käsite. Puistot, kulta, peilit, kristallit ja lukuisat arvoesineet ilmentävät kuninkaan muinaista mahtia, viehtymystä prameuteen ja kaikkinaiseen koreuteen. ”Valtio olen minä”, kiteytti kuningas.

Kolmen vuoden restauroinnin jälkeen loistelias Peilisali, jossa Roi de Soleil otti vastaan vieraita, avattiin yleisölle kesällä 2007. Peileistä, joita on yhteensä 357, kuningas saattoi nähdä kaikkein tärkeimmän, itsensä. Peilisali on tulvillaan valoa, kristalleja ja kirkkautta, ainutlaatuista hämärinä aikoina. Entisöintiä tehtiin öisin ja maanantaisin, jolloin linna on ollut suljettu. Rahoittajana oli ylikansallinen Vinci-yhtiö, joka maksoi 12 miljoonaa euroa korjauksista.

Alkujaan Versailles oli pieni kyläpahanen, mutta metsästystä harrastanut Ludwig XIV ihastui siihen ikihyviksi. Hän halusi myös juonittelevan aateliston pois Pariisista voidakseen paremmin kontrolloida sen metkuja.

Versailles valmistui vuonna 1682 kaksikymmentäkolme vuotta jatkuneiden rakennustöiden jälkeen. Neljäsataa metriä pitkässä linnassa on 1300 huonetta, joista vain osa on avoinna yleisölle. Kuninkaan makuuhuone ja pieni kappeli ovat näistä tunnetuimmat. Linnan kunnostustyöt jatkuvat yhä, tarkoitus on saattaa rapistunutta linnaa entiseen loistoonsa. Se on myös muisto ajalta, jolloin Ranska oli Euroopan keskus ja Eurooppa-politiikka saneltiin kuninkaan makuuhuoneesta. Maata hallittiin rakastajattarien oikkujen mukaan.

Juonitteluja ja syöpäläisiä

Aurinkokuningas katsoi saaneensa valtansa Jumalalta ja siksi häntä tuli palvoa Jumalana. Hän erotti ja rankaisi hoviaan mielivaltaisesti kylvääkseen epäsopua ja hajaannusta. Asema hovissa ja valtiossa riippui täysin kuninkaan suosiosta. Hän rakasti teatteria, taidetta, metsästystä, pallopelejä, kirjoja, luontoa ja erityisesti naisia. Lukuisat aviottomat lapset ja hovinaisten sekä rakastajattarien kilvoittelu salskean kuninkaan suosiosta saivat aikaan poreilevan ilmapiirin.

Imarteluja ja juhlia rakastavan kuninkaan hovissa noudatettiin hienoja tapoja ja sievistelevää etikettiä, joka ylettyi aateliston piiriin ympäri Eurooppaa. Kuninkaan päivät olivat julkisia aamuvarhaisesta iltamyöhään. Pukeutuminen ja syöminen olivat julkisia seremonioita. Tavallisella lounaalla kuningas nautti neljää lajia soppaa, fasaania, lusikallisen salaattia, lihaa valkosipulikastikkeessa, hedelmiä ja marmeladia. Muut seisoivat, kun kuningas istui.

Sitkeä Aurinkokuningas kuoli kihtiin yksinäisenä ja hampaattomana. Loistelias Versailles säilyi hänen muistomerkkinään. Hänen lapsensa kuolivat isorokkoon, syöpäläiset pesivät linnassa. Ranskan talous oli raunioina, turhat sodat ja tuhlaileva elämäntyyli olivat rasittaneet sitä. Osa arvoesineistä siirrettiin ajan myötä Louvreen. Napoleon halusi Versailles’sta oman näköisensä, mutta lukuisat sodat nielivät varoja niin, että hanketta ei koskaan toteutettu. Versailles’ta alettiin kunnostaa vuonna 1837 Ranskan kansallismuseoksi.

Vinci-yhtiöt historiaan mesenaattina

Kesäisenä päivänä linnan pihalla jonot matelevat hitaasti. Kaikkialle jonotetaan ja jokusta pyörtynyttä japanilaisturistia elvytetään. Lauma korealaisia eläkeläisiä tökkii toisiaan ja meitä sateenvarjolla. Loisteliaat peilisalit ovat kyllä näkemisen arvoiset. Vinci-yhtiöiden logo on näkyvällä paikalla. Kristallikruunuja on 18 ja valo tulvii ikkunoista. Kauniina iltapäivänä ulkoa kuuluu laulua, joka sekoittuu suihkulähteiden solinaan.

Pääsylippuja on erihintaisia, mutta kymmenen euron hintaan saa kuulokkeet ja selostuksen valitsemallaan kielellä. Laitteeseen näppäillään kulloisenkin huoneen numero ja kaiuttimista tulvii puhetta ja kiintoisia yksityiskohtia. Opimme, että Euroopan hovien historiat liittyivät yhteen aikana, jolloin aatelisto oli säädyistä jaloin. Kaakao oli hienostunut juoma, jota juotiin 1600-luvun hoveissa. Sieltä se levisi porvariston piiriin. Hienosto kärsi rahvaan ongelmista, huonoista hampaista ja hygieniasta.

Versailles – Muutakin kuin linna

Versailles on toki paljon muutakin kuin linna. Tänään se on vauras ja raukea porvarillinen pikkukaupunki puistoineen ja omakotitaloineen. Marie-Antoinette rakennutti Versailles’hin linnan likelle pienen maalaiskylän, jossa hän saattoi leikkiä suloista maalaistyttöä väsyttyään olemaan kuningatar. Lammet, onkalot sekä luolat ovat keinotekoisia ja tehty muistuttamaan normandialaista kylää. Rauhoittava maalaisidylli on kaukana mahtavista peilisaleista.

Marie-Antoinetten kylä aukaistiin laajemmin yleisölle 2006. Nyt voi pistäytyä pienessä teatterissa, jossa hän harrasti näyttelemistä. Sofia Coppola filmasi täällä elokuvaa Marie-Antoinette. Tuhlaileva kuningatar päätti päivänsä giljotiinilla 1793, kansan väsyttyä hulppeaan elämäntyyliin.

Aivan kuten maailma pyöri Aurinkokuninkaan ympärillä, on Versailles’n keskus yhä loistelias linna. Jo puutarhakin houkuttaa turisteja. Altaissa uiskentelevat paksut ilmaa haukkovat kalat, joille lapset syöttävät ihastuneina pullaa. Kun sammakoiden kurnutus on kevätkorvalla kuultu, on kohta kukkaloiston vuoro. Kesäsesonkina syttyvät valot ja sadat suihkulähteet. Myös barokkimusiikki viihdyttää vieraita.

Vierailu Versailles’ssa

Versailles on Unescon maailmanperintölistalla. Se on säilynyt alkuperäisessä asussaan melko hyvin. Entisöintien rahoittajina ovat toimineet Rockefellerin säätiö ja sittemmin Vinci-yhtiöt. Entisöintityötä tehdään jatkuvasti.

Paikallisjuna RER C:llä pääsee suoraan Pariisista Versailles’n linnaan. Asemalta kävelyä on noin viisi minuuttia.

Kuulokkeista opastuksen voi kuulla kahdeksalla kielellä. Yhteispassilla pääsee katsomaan Versailles’n linnan ja Marie-Antoinetten kylän, jossa on pieni linna.

Puutarhoihin pääsee ilmaiseksi arkisin, kun suihkulähde-esityksiä ei pidetä. Alueella on kahvila ja matkamuistomyymälä. Lapsista on hauska leikkiä puistossa, mutta lastenrattaita ei saa mukaan. Taideopiskelijat, työttömät ja ranskan opettajat pääsevät sisään ilmaiseksi, todiste esitettävä. Puutarhassa voi nauttia eväitä, syöttää sorsia ja kaloja.

Lisää tietoa englanniksi ja ranskaksi.

Teksti ja kuvat: Laura Parkkinen