Nancy – Lothringenin kultainen kaupunki
13.11.2009
Koillis-Ranskan Saksaan rajautuvan maakunnan Lothringenin tai ranskalaisittain Lorrainen kakkoskaupunki – muinaisen Lothringenin herttuakunnan pääkaupunki – Nancy on hyvinkin viikonloppumatkan arvoinen.
Matkailijoita sekä Ranskasta että naapurimaista houkutteleva nähtävyys on Unesconmaailmanperintökohteena suojeltu 1700-luvun barokkiarkkitehtuurin helmi, Stanislauksenaukio. Vuosina 1751–1755 rakennetun ja 2005 restauroidun aukion takorautaporttien komeat kultaukset ovat antaneet aiheen Nancyn lisänimeen ”kultainen kaupunki”. JeanLamourin suunnittelemien porttien tehtävänä ei ole sulkea vaan päinvastoin ohjata katse niiden toisella puolella aukeavaan perspektiiviin.
Aukion kulmia koristavien suihkulähteiden yltäkylläinen kuvakieli on lajityypin huipun, Rooman Fontana di Trevin veroista. Kokonsa puolesta Nancyn suihkulähteet tuntuvat kuitenkin lähes intiimeiltä majesteettiseen roomalaisserkkuun verrattuina. Merenjumala Neptunus ja hänen puolisonsa Amphitrite seuralaisineen ovat kuvanveistäjä Barthélemy Guibalin luomuksia ja upeat takorautakehykset Jean Lamourin käsialaa.
Virtuaalikierros Stanislauksen aukiolla
Itse aukio ei ole järin suuri (106 m * 124 m). Sen vaikuttavuus piilee hallituissa mittasuhteissa ja tavassa, jolla kokonaisuus ja yksityiskohdat on sovitettu yhteen. Aukion ja sitä ympäröivien rakennusten julkisivut on suunnitellut Lothringenin herttua Stanislauksen hoviarkkitehti Emmanuel Heré.
Puolalaisen aatelissuvun vesa Stanislaus Leszcynski nousi melskeisinä 1700-luvun alkuvuosina muutamaksi vuodeksi Puolan kuninkaaksi mutta menetti kruununsa ja joutui maanpakoon Preussiin. Stanislauksen onneksi koitui se, että hänen tyttärensä päätyi vuonna 1725 Ranskan nuoren kuninkaan Ludvig XV:n puolisoksi. Pelastaakseen tuuliajolle joutuneen appiukon pulasta Ludvig antoi hänelle vuonna 1736 Lothringenin herttuan arvon, joka oli haltijaa vailla, koska edellinen herttua oli värvätty Itävaltaan prinssipuolisoksi. Herttuakunnan lisäksi Stanislaus sai huomattavat vuositulot asemansa ylläpitämiseksi. Järjestely oli ajateltu tilapäiseksi, koska Stanislaus oli jo lähes kuusikymppinen. Pitkäikäinen Stanislaus ehti kuitenkin kantaa arvonimeä kolmekymmentä vuotta. Stanislauksen kuoltua vuonna 1766 herttuakunta lakkautettiin ja Lothringen liitettiin Ranskaan.
Kun varsinaista hallitsemisvastuuta ei ollut eikä myöskään huolta toimeentulosta, Stanislaus saattoi keskittyä taiteiden ja tieteiden harrastamiseen ja rakennushankkeisiin. Herttua rakennutti useampia maaseutulinnoja, muun muassa Pariisin Versailles’n mallin mukaisen, vuonna 2003 tulipalossa pahoin kärsineen Lunévillen linnan puistoineen, ja perheelleen hautakappelin silloisen Nancyn ulkopuolelle (Notre-Dame de Bonsecours, Place du Général-de-Castelnau).
Nancyn keskustaan hän rakennutti uuden paraatitorin – nykyisen Stanislauksen aukion – ja pani saman tien sen edeltäjän Carrière-aukion uuteen uskoon. Stanislauksen aikana Nancy kehittyi koillisen Ranskan tieteen, taiteen ja käsityötaiteen keskukseksi ja kaupungin väkiluku kasvoi lähes kolmeenkymmeneen tuhanteen. Lothringenilaiset muistivat mesenaattiherttuaansa pystyttämällä hänelle patsaan aukion keskelle vuonna 1831.
Stanislauksen aukiolla sijaitsevan kaupungintalon juhlatiloista osa on yhä 1700-luvun asussa mutta tutustumaan pääsee vain harvoin järjestettävillä opastetuilla kierroksilla. Aulassa voi kumminkin käydä vilkuilemassa komeaa portaikkoa uusvanhoine seinämaalauksineen. Kaupungintalon alakerrassa sijaitsee kaupungin matkailutoimisto ja sen yhteydessä hyvin varustettu matkamuistomyymälä. Kesäkuusta syyskuuhun Stanislauksen aukiota elävöittää iltaisin varttitunnin mittainen valo- ja äänishow.
Barokin aarteita
Stanislauksen aukiota reunustavat myös Lothringenin kansallisooppera ja luksushotelli Le Grand Hotel de la Reine, eli kuningattaren hotelli, jonka nimi juontuu kuningatar Marie Antoinetten vierailusta. Näitä vastapäätä upeassa 1700-luvun palatsissa ja modernissa lisärakennuksessa sijaitseva taidemuseo (Musée des beaux-arts) tarjoaa eurooppalaista taidetta 1500-luvulta alkaen. Museo sai alkunsa 1800-luvulla, kun Napoleon päätti että Louvren taidemuseon mallia noudattavia kulttuurilaitoksia on perustettava kaikkialle Ranskaan. Kellarikerroksessa voi tutustua kaupunkia muinoin ympäröineiden linnoitusten perustuksiin ja paikallisen Daum-tehtaan lasi- ja kristallituotantoon Art Nouveau –kaudelta 1960-luvun modernismiin.
Virtuaalikierroksia taidemuseossa
Daum valmistaa yhä kristallia. Firman lippulaivamyymälä Nancyssa on Stanislauksen aukiolla (14 Place Stanislas). Tehtaanmyymälä sijaitsee hieman keskustan ulkopuolella Meurthe-joen saarella (17 rue des Cristalleries). Tehtaanmyymälästä voi löytää hajakappaleita edullisesti ja kakkoslaatua jopa puoleen hintaan.
Toinen tunnettu lothringenilainen kristallin valmistaja on Baccarat, joka on toiminut samassa kylässä Nancyn lähettyvillä 1700-luvulta alkaen. Säihkyviä kristalliastioita ja upeita kristallikruunuja valmistetaan nykyään 800 hengen voimin, valtaosin vientiin. Baccarat’n Nancyn myymälästä (2 rue des Dominicains) löytyy sekä kristallilaseja ja koriste-esineitä että ylellisiä koruja.
Stanislauksen aukiolla on pari oivaa kahvi- tai ruokapaikkaa kesäterasseineen. Chez Muller oli aikanaan suosittu paikka oopperaillan päätteeksi, koska siellä saattoi ruokailla puoleen yöhön asti. Yösyöppöjä palvelee nykyään jokunen muukin paikka, muun muassa jo 1800-luvun puolivälissä aukion toisella laidalla toimintansa aloittanut Grand Café Foy, jossa kannattaa pistäytyä vaikka vain upean miljöön vuoksi.
Stanislauksen aukion kulmasta vie rue Barrès parin korttelin päässä sijaitsevalle katedraalille, jonka uhkea barokkipääty kohoaa vaatimattomampien asuintalojen keskeltä. Aukion toisella laidalla puolestaan vie Herélle nimetty kadunpätkä Ludvig XV:lle omistetun riemukaaren läpi puistokatumaiselle, keskiajalla turnajaiskenttänä toimineelle Place de la Carrière -aukiolle, jota reunustavat porvaristalot saivat yhtenäisen ilmeen 1700-luvulla.
Kivenheiton päässä on suuri puisto Pépinière, joka perustettiin 1700-luvun jälkipuolella osin hoviväen ulkoilupaikaksi, osin taimitarhaksi (pépinière = taimitarha) jossa kasvatettiin varjopuita Lothringenin maanteiden varsille. Puistokäytävien istutusten ja piknikille kutsuvien nurmikoiden ohella attraktioina on pieni eläintarha ja talvisin luistinrata.
Pépinière-puiston toisessa päässä sijaitsee Lothringenin herttuoidenpalatsi 1500-luvulta (64 Grande-Rue) sekä fransiskaaniluostari kirkkoineen ja hautaveistoksineen (Église des Cordeliers, 66 Grande-Rue). Palatsissa toimii Lothringenin museo (Musée Lorrain), jonka kokoelmat kattavat kaikkea mahdollista kivikaudesta Stanislauksen kauteen ja gobeliineista gravyyreihin. Museolla on muun muassa huomattava juutalaisen taiteen kokoelma. Yhteislipulla pääsee tutustumaan myös luostarirakennuksessa toimivaan käsityömuseoon (Musée des arts et traditions populaires).
Keskiajan tunnelmaa
Herttuoiden palatsin ja Cours Léopold -puistokadun väliin jäävän vanhan kaupungin kujilla voi aistia keskiaikaista tunnelmaa (esim. rue du Maure-qui-trompe, rue du Moulin) ja ihailla 1500-luvun aateliston asumuksia (esim. rue de la Source). Vaikuttava uusgotiikkaa edustava Saint-Epvren kirkko vanhan kaupungin sydämessä on rakennettu vasta 1800-luvulla. Vanhan kaupungin vanhimmalla aukiolla, pikku kahviloiden reunustamalla Place Saint-Epvrellä voi tavoittaa Nancylle ominaisen elävän historian tunnelman. Rakennuksia on eri vuosisadoilta ja useimmissa asutaan yhä siitä huolimatta, että varustetaso jää jälkeen moderneista betonikerrostaloista. Aukion keskellä on 1400-luvulla Lothringenia hallinneen herttua René II:n ratsastajapatsas vuodelta 1883, joka vastaavien patsaiden valtalinjasta poiketen on luonnollista kokoa pienempi.
Toisin kuin monet naapurikaupungeista, Nancy ei ole syntynyt roomalaisten sotilastukikohdaksi. Kaupunki on perustettu vasta 1000-luvulla mutta kuitenkin linnoitetuksi tukikohdaksi. Vihollinen oli naapuri, Burgundin herttuakunta. Kaupunkia suojanneet muurit ja linnoitukset olivat laajimmillaan 1600-luvun lopulla. Nyt on jäljellä enää pari porttirakennusta. Craffe-portin 1300-luvulla rakennetut tornit toimivat aikoinaan vankityrmänä. Linnoitusportti, Porte de la Citadelle, on peräisin 1600-luvulta. Nancyn vanhin rakennus hieman vanhan kaupungin ulkopuolella on vuonna 1180-luvulla rakennettu linnoitustorni, joka on ollut osa 1800-luvulla purettua Johanniittojen ritarikunnan kirkkoa.
Art Nouveau –kauden helmiä
Nancy on myös Brysselin tai Riian veroinen Art Nouveau –kaupunki, joka voi kerskua omalla Nancyn koulukunnallaan. Keskustassa on jäljellä edustavia rakennuksia, esimerkiksi Kauppakamari vuodelta 1909 (53 rue Stanislas), ja interiöörejä, esimerkiksi 1910-luvun asun säilyttänyt Brasserie L’Excelsior (50b rue Henri Poincaré), jonka katossa kiemurtavat jättimäiset saniaisen lehdet.
Luonnon muotoja noudattelevia huonekaluja (Louis Majorelle, Eugène Vallin) sekä lasi- ja keramiikkataidetta (Émile Gallé) on koottu Nancyn koulukunnan museoon (Musée de l’école de Nancy, 36–38 rue du Sergeant-Blandan), joka rakennettiin alun perin koulukunnan mesenaatin Eugène Corbinin esikaupunkihuvilaksi. Vaikka esineistö on eri tahoilta ja upea puutarha kutistunut alkuperäisestä, vierailija voi yhä aistia taiteilijakodin hengen. Museon lähettyvillä voi piipahtaa myymälässä nimeltä Aujourd’hui 1900 (29 rue du Sergeant Blandan) katsastamassa Laflor-merkillä uustuotettuja Gallé-henkisiä valaisimia, joiden värihehkuisissa lasikuvuissa kiemurtavat kasviaiheet. Uusvanhaa ja uutta designia on tarjolla monessa muussakin putiikissa. Monipuolisimpia on museokauppa Musées galerie herttuoiden linnan lähettyvillä (89 Grande-Rue).
Nancyn koulukunnan arkkitehtien kädenjälkiä voi ihailla muun muassa Cours Leopold -kadulla, rue Félix-Faurella ja Avenue Fochin loppupäässä, jossa sijaitsee myös huonekalumuotoilija Louis Majorellen perheelleen teettämä Villa Majorelle, joka noudattaa samankaltaista kokonaistaideteos-ajattelua kuin Suomessa Hvitträsk. Mahdollisuuksia tutustua huvilaan opastetulla kierroksella kannattaa tiedustella Nancyn koulukunnan museosta tai kaupungin matkailutoimistosta.
Bergamottikaramelleja ja sisarten makaroneja
Nancy on kaupunki, jossa on helppo löytää hyvä ruokapaikka. Vuonna 2007 Ranskan parhaana bistrona palkittu Chez Tanesy (23 Grande-Rue) tarjoaa annoksia, joissa lothringenilaista ruokakulttuuria höystävät eteläranskalaisen omistajan kotiseudun vivahteet. 1500-luvulla rakennetussa talossa toimiva Chez Tanesy on sisustettu omistajan henkilökohtaiseen kokoelmaan kuuluvilla tauluilla ja huonekaluilla.
Rautatieaseman lähettyvillä sijaitseva Art Nouveau –miljöönsä säilyttänyt Brasserie L’Excelsior (50b rue Henri Poincaré) tarjoaa mainiota ruokaa kohtuuhintaan lounas- ja illallisaikaan ja toimii väliaikoina kahvilana. Paikan erikoisuuksiin kuuluu henkilökunnan kajauttama kovaääninen laulu, joka säestää pöytään tilattua syntymäpäiväkakkua.
Kohtuuhintaisia pikku ravintoloita löytyy muun muassa Stanislauksen aukion liepeiltä Stanislas-kadun varrelta ja vanhan kaupungin laidassa pieneltä rue des Maréchaux -kadulta. Kadun taloista yksi on Victor Hugon isän synnyinkoti.
Suuri kauppahalli (Place Henri-Mengin) on avoinna aamuseitsemästä iltakuuteen, myös lauantaisin. Ruokahallissa toimii yksi ravintola. Hallin vieressä kuhisee markkinatori, josta voi löytää vaatteita ja kasseja sopuhintaan. Torikojujen takana kohoaa pyhälle Sebastianille nimetty barokkikirkko ja samalle miehelle nimetty kauppakeskus, jossa on satakunta myymälää. Hallin nurkilla on myös vaatetavaraan keskittyneitä tavarataloja: halpahalli Tati, edulliset Monoprix ja C&A sekä hintavampi Printemps (2 avenue Foch).
Hallin liepeillä on pieniä edullisia ruokapaikkoja, muun muassa 50-luvun ilmeen säilyttänyt bistro Grand Sérieux (27 rue Raugraff) ja astetta elegantimpi mutta kohtuuhintainen ravintola Les Pissenlits eli Voikukat (25 rue des Ponts), jossa aterian voi aloittaa vaikkapa rapeaksi paistetulla siansivulla höystetyllä voikukanlehtisalaatilla. Viereisessä liikehuoneistossa toimii perheyritykseen kuuluva viinimyymälä, jonka kellarikerroksessa voi nauttia voileipiä ja maistella viinejä.
Historiallisen keskustan sydämeen, herttuan palatsin ja 1400-luvulla rakennetun Fransiskaanikirkon väliin levittäytyy kerran kuussa antiikki- jakirpputori. Sunnuntaisin aamupäivällä paikalla toimii pieni herkkutori, josta voi ostaa kotiin viemiseksi vaikkapa sokeriliemeen säilöttyjä keltaisia kriikunoita (mirabelle). Kansallishedelmän asemaan korotettuja keltaisia kriikunoita on tarjolla kaikissa mahdollisissa muodoissa: säilykkeinä, hilloina, torttuina, makeisina, kuohuviininä ja vahvana kriikunaviinana.
Nancyn kaupungin ykköstuotteen asemasta kilpailee kolme tasaväkistä herkkua. Nancyn bergamottikaramellit on suojattu EU:n IGP-alkuperämerkinnällä (Indication Géographique Protégée). Moni tuntee sitrushedelmiin kuuluvan bergamotin earl grey –teen mausteena. Hedelmän toi Nancyyn 1400-luvulla Lothringenia hallinnut herttua René II joka sattui olemaan myös bergamottien viljelylle otollisen Sisilian kuningas
Saint-Epvren kakku (äännetään epyyre) on nimetty Nancyn lähettyvillä sijaitsevan Toulin kaupungin pyhimykseksi korotetun piispan mukaan. 500-luvulla toimineen piispan erikoinen nimi latinankielisessä muodossa ”aper” tarkoittaa villisikaa. Kakku on päällisin puolin yksinkertainen luomus: kaksi marenkilevyä, joiden välissä on vaniljalla ja karamelisoidulla mantelilla maustettua kreemiä. Aidon oikean saint-epvren reseptin tuntee kuitenkin vain vuonna 1907 rekisteröidyn tavaramerkin nykyinen omistaja, joka myy kakkujaan leipomossa nimeltä Adam Patisserie Saint-Epvre (3 place Saint-Epvre).
Kolmas paikallinen erikoisuus on macaron, joka nimestä huolimatta ei ole pastaa vaan sokerista, munanvalkuaisesta ja mantelijauheesta valmistettu päältä rapea ja sisältä pehmeä pikkuleipä. Vaikka näitäkin valmistetaan monella taholla, ainoat aidot ja oikeat on tehty Nancyssa noudattaen salaista reseptiä, jonka kehitteli tulonlähteekseen kaksi nunnaa, jotka Ranskan vallankumous oli karkottanut luostarin turvasta maallisen elämän armoille. Sisarten pikkuleipäperinnettä varjelee leipomo Maison des soeurs Macarons (21 rue Gambetta).
Hyvä valikoima Nancyn ja Lothringenin paikallisia herkkuja löytyy esimerkiksi perinteikkäästä Lefevre-Lemoinen konditoria-herkkukaupasta joka sijaitsee Henri Poincaré -kadun ja Mazagran-kadun kulmassa, vastapäätä Brasserie L’Excelsioria.
Vaatteita, asusteita ja kenkiä halajavan kannattaa suunnata keskustan ostoskaduille, esim. Grande-Rue, rue Stanislas, rue Gambetta, rue des Dominicains, rue Saint-Diziers. Muistaa kannattaa, että ranskalaiseen tapaan monet kaupat ovat kiinni lounasaikaan klo 12–14 ja illalla puoli kahdeksan jälkeen on avoinna vain joitakin ruokakakauppoja. Sunnuntaisin kaupat ovat pääsääntöisesti kiinni.
Monipuolista kulttuuritarjontaa
Kun historia alkaa maistua paperilta, tutustumiskohteeksi voi ottaa yli 300 kalalajia esittelevän akvaariomuseon (Muséum-Aquarium,34 rue Sainte-Catherine). Matkaa voi jatkaa vieressä sijaitsevan kasvitieteellisen puutarhan kautta huvivenesatamaan, jossa voi heinäkuusta syyskuuhun osallistua opastetulle risteilylle. Satama ei sijaitse Nancyn sivuitse kulkevassa Meurthe-joessa vaan sen kanssa samansuuntaisessa Reinin-Marnen-kanavassa. 1800-luvun alkupuolella rakennettu, yli 300 kilometrin pituinen kanava oli aikanaan tärkeä rahtireitti Pariisin ja Itä-Ranskan välillä. Moseliin laskevan Meurthen kautta kanavasta on yhteys myös Saksan suuntaan.
Nancyn kulttuurielämään kuuluvat erottamattomasti teatteri-, elokuva- ja musiikkifestivaalit. Joka toinen vuosi toukokuussa vietetään kuorolaulufestivaalia, joka kokoaa osallistujia ympäri maailman. Vierailevat kuorolaiset yöpyvät paikallisten kodeissa ja festivaalin päätteeksi kaikki kuorot kokoontuvat yhteislauluun Stanislauksen aukiolle. Kesäisin heinä-elokuussa järjestetään klassisen musiikin konsertteja lähes taukoamattomana sarjana (Nancyphonies). Lokakuussa on vuorossa vuotuinen jazz-festivaali (Nancy Jazz Pulsations), joka levittäytyy myös kaupungin kahviloihin.
Joulukuussa vietetään joulumarkkinoita ja joulukuun kuudentena järjestetään Pyhän Nikolauksen paraati. Valkopartainen punaiseen nuttuun sonnustautunut setä on kovasti joulupukin oloinen mutta kuulemma eri mies: vähä-aasialainen piispa 300-luvulta, Lothringenin suojeluspyhimys 1400-luvulta alkaen. Yhtäläisyydet joulupukkikulttuuriin ovat kumminkin silmiinpistäviä: Nikolaus nakkelee ohi kulkiessaan lapsille karamelleja ja hänen seurueeseensa kuuluu mustapartainen äijä, joka on varustautunut piiskalla tuhmien lapsien varalta.
Miten matkaan
Vaikka Nancy on runsaan sadan tuhannen asukkaan kaupunki, vanha keskusta on sen verran pieni, että siihen pystyy hyvin tutustumaan jalan. Pitemmälle mielivän kannattaa ostaa muutamalla eurolla turistilippu (Passe Découverte), jolla saa matkustaa busseilla ja raitiovaunuilla kaksi vuorokautta. Stanislauksen aukiolta voi kesäkaudella (toukokuusta syyskuuhun) nousta kumipyörillä kulkevaan pieneen turistijunaan, joka tarjoaa jalkoja säästävän tavan saada yleiskuva keskeisistä nähtävyyksistä. Pépinière-puistosta voi kesäkaudella vuokrata polkupyöriä.
Nancyn ympäristössä on toinen toistaan somempia linnoja, jotka ovat hyvinkin piipahduksen arvoisia, jos käytettävissä on auto - esimerkiksi La Doueran maurilaistyylinen linna 1800-luvulta Malzévillessa tai Corbinin linna Liverdunin keskiaikaisessa linnoituskaupungissa. Linnojen aukiolo kannattaa tarkistaa matkailutoimistosta.
Paitsi autolla, Nancyyn pääsee junalla, esimerkiksi Pariisista TGV-pikajunalla, joka taittaa 303 kilometrin matkan puolessatoista tunnissa. Lentoyhteyksiä Nancyyn on Pariisin lisäksi eteläisen Ranskan suurimmista kaupungeista ja muun muassa Milanosta.
Lisää tietoa
Nancyn kaupungin matkailutoimisto
European Institute of Cultural Routes: Nancy
Lothringenin maakunnan matkailusivusto
Teksti ja kuvat: Kaija Pulkkinen
