Plaza

Lyon on vierailun väärti

17.9.2007

Ranska, Lyon, eläintarhat

Lyon on Ranskan kolmanneksi suurin kaupunki Pariisin ja Marseillen jälkeen. Asukasmäärältään Lyon on lähes Helsingin suuruinen. Suur-Lyonissa on sitten jo reilut puolitoista miljoonaa asukasta, ja näin mitattuna Lyon onkin Ranskan kakkonen. Samaa kädenvääntöä käydään Ranskassa Lyonin ja Marseillen välillä kuin Suomessa Turun ja Tampereen.

Lyonissa kaikki on rauhallisempaa ja puhtaampaa kuin Pariisissa. Myös palvelu on ystävällisempää ja hintataso selvästi edullisempi kuin maan pääkaupungissa. Jos siis Pariisin jatkuva syke, turistimassat, liikenneruuhkat ja kovat hinnat ahdistavat, kannattaa matkallaan suunata vaikkapa Lyoniin. Lyonissa riittää nimittäin nähtävää.

Lyon on perustettu jo 43 vuotta ennen ajanlaskumme alkua kaupunkia halkovan Saônen oikean rannan Fourvièren kukkulalle. Noilta ajoilta on löydetty mm. antiikin amfiteatteri, lukuisia hautoja sekä akveduktin (”vesijohto”) rauniota.

Myös keskiaikainen Lyon (Vieux Lyon ja Le quartier Saint-Georges) löytyy Saônen oikealta rannalta. Vanhimmat rakennukset ovat 1300-luvulta. Vanhan Lyonin kapeilla kujilla ja Saônin rannoilla silmä lepää. Useimmat rakennuksista on pieteetillä kunnostettu ja hyvässä maalissa. Lyonista tuli silkin kudonnan keskus 1500-luvulla. Asukasluku alkoi tuolloin kasvaa ja vanha Lyon laajentua silkkityöläisten vaatimattomimmilla asunnoilla. Taloissa asutaan edelleen, ja niiden kivijalassa on usein viehättävä ravintola tai bistro.

Vanhassa Lyonissa on tietysti myös useita kirkkoja. Saint-Jeanin katedraali, jonka rakennustyöt on aloitettu jo 1100-luvulla, on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Sen upeat lasimaalaukset loistavat kirkkaina erityisesti auringon valossa, mutta eivät häpeä pilvisempääkään päivää. Katedraalin erikoisuus on astrologinen kello vuodelta 1538. Barokkityyliin koristeltu kello käy yhä – toki sitä on restauroitu – ja käy nykyisillä asetuksilla vuoteen 2019. Kolmen kehän näytöltä voi lukea kuluvat minuutit, vuoden ja tähtien asennon Lyonin horisontissa. Kellon lyönnit (Johannes Kastajan hymni ja kukon kieunta) ovat kuultavissa päivittäin klo 12, 14, 15 ja 16.

Seinät kuin taulut

Kuvitelkaa mielessänne valtavan kokoista harmaata betoniseinää (1200 m²) ilman ikkunoita, parvekkeita tai mitään muutakaan yleisharmauden rikkojaa. Sellainen seinä oli keskeisellä alueella Croix-Roussella vielä ennen vuotta 1987.

Lyon on kuuluisa seinämaalauksistaan, joita kaupungin alueella on reilut parikymmentä ja lähiseuduilla runsaasti lisää. Varmasti tunnetuimpia ovat La Fresque des Lyonnais, La Bibliothèque de la Cité ja Le Mur des Canuts. Nämä, kuten myös useat muut Lyonin seinämaalauksista ovat ns. trompe l’œil -maalauksia eli harhakuvia tai illuusioita jostakin, mitä ei todellisuudessa ole. Trompe l’oeil voi olla esimerkiksi ikkuna, ovi tai parveke, joka ikään kuin laajentaa optisesti tilaa.

La Fresque des Lyonnais

Fresko kuvittaa 800 neliön seinää Saônen rannan rakennuksessa Presqu’îlellä ( ”Melkein saari”). Tähän freskoon on kuvattu 30 maailmankuulua lyonilaista vuonna 10 syntyneestä keisari Claudiuksesta vuonna 1952 syntyneeseen jalkapalloilijaan Bernard Lacombeen.

Rakennuksen ”parvekkeilla” olevat merkkihenkilöt on useimmat maalattu jonkin itseään kuvaavan esineen kanssa. Lumièren veljeksistä toisella on kädessään filmin pätkä ja toinen heijastaa elokuvaa seinälle. Toisessa maailmansodassa lennolla kadonnut kirjailija-lentäjä Antoine de Saint-Exupéry on pilotin vaatteissa ja päähineessä vierellään tunnetuin hahmonsa Pikku Prinssi.

La Bibliothèque de la Cité

Edellistä pienempi, ”vain” 400 neliön kokoinen Kaupunginkirjasto-seinämaalaus sijaitsee aivan Fresque des Lyonnais’n tuntumassa. Rakennuksen ”ikkunat” toimivat ranskalaisen kirjallisuuden esittelyhyllyinä. Suurimmasta osasta näkyy vain selkämys, mutta muutama kirja on myös avoimina kumppaninaan silmälasit tai konjakkilasi. ”Kirjaston” kivijalkaan on maalattu pieni kirjastokahvila ja kirjapaino.

Le Mur des Canuts

Silkinkutojat (les canuts) ovat merkittävä osa Lyonin historiaa ja heitä on haluttu kunnioittaa toteuttamalla heille oma nimikkoseinänsä keskeisessä Croix-Roussen kaupunginosassa. Ennen ensimmäistä 1987 tapahtunutta maalausta seinä oli todella valtaisa (1200 m²) ja ruma betoninen ilmestys. Nyt se on täysin ”maisemoitu” ja istuu ympäristöönsä aidon tuntuisesti. Fresko esittää muutamaa rakennusta, joiden keskellä kulkee portaikko. Maalauksen tukijat ovat saaneet kivijalkaan omat tuotemerkkinsä näkyviin. Tarinat kertovat useammastakin maalauksen pankkikonttoriin ja -automaatille turhaan yrittäneestä.

Les Traboules – lyonilainen oikotie

Lyonin erikoisuus ovat traboulet eli käytävät tai oikotiet, jotka kulkevat talojen läpi tai välissä pääväyliin nähden poikittain. Aikanaan nämä kauttakulkureitti on tehty muun muassa silkkityöläisiä varten. Heidän on ollut nopeampi edetä rakennusten välillä, kun ei ole tarvinnut poistua portaikon kautta ja kiertää taloja kadun puolelta. Toisaalta myös silkkilangat ja -kankaat ovat säilyneet sateella kuljetettaessa kuivina traboule’ien ansiosta.

Trabouleja Lyonissa on satoja, mutta vain osaan niistä on pääsy. Rakennukset, joiden välissä nämä reitit kulkevat, ovat useimmiten asuinrakennuksia, ja asukkaat ovat häiriintyneet turisteista ja muista kulkijoista. Kaupunki on pyrkinyt solmimaan trabouleista sopimuksia, jotka takaisivat turistinähtävyyksien aukiolon. Viitisenkymmentä näistä onkin auki vähintään päiväsaikaan. Monet niistä on kauniista ja pieteetillä entisöity, ja ne ovat saaneet varrelleen gallerioita ja kahviloita.

Liikekeskus Part Dieu

Lyon on laajentunut epätyypillisellä tavalla. Ei siis entisen keskustansa ympärille, vaan se laajentui lännen suuntaan Rhône-joen yli. Suuri kauppakeskus, rautatie- ja bussiasema sekä varsinainen liike-elämän keskus sijaitsevat kaupungin uudessa osassa, Part Dieussa. Muun muassa lentokenttäbussin asema on Part Dieussa.

Ihan kauheasti turistia kiinnostavaa nähtävää ei tuolla alueella ole, mutta kauppakeskuksessa on tietysti valtaisa määrä vaate-, yms. kauppoja, muun muassa La Fayette sekä erityyppisiä pikaruokapaikkoja. Kesän alennusmyynnit ovat heinäkuussa, ja alkavat siis hiukan myöhemmin kuin Suomessa.

Part Dieun alue pistää silmään kulki Lyonissa missä päin tahansa, sillä maamerkkinä toimiva Crédit Lyonnais’n 142 metrin korkuinen, lyijykynäksikin (le crayon) kutsuttu torni näkyy kaikkialle. Eikä se monien mielestä ole pelkkä silmän ilo!

Epätyypillinen eläintarha

Lyonin suuri jo vuonna 1865 perustettu eläintarha Parc de la Tête d’Or (Kultaisen pään puisto) sijaitsee kaupungin alueella, hyvien kulkuyhteyksien päässä. Tarhan ensimmäinen erikoisuus valkenee kävijälle jo portilla. Alueelle sisäänpääsy on maksutonta! Missäs muualla olette sellaista tavanneet? Eikä kyse ole pelkästä eläintarhasta, vaan suuresta 117 hehtaarin puistoalueesta, jossa on eläinten lisäksi kasvitieteellinen puutarha, ruusutarha, useita aktiviteetteja lapsille, veneilymahdollisuus jne.

Koska puistoalue on niin laaja, monet vierailijat turvautuvat jonkinlaisiin kulkuneuvoihin. Ihmiset kulkevat polkupyörillä, eivätkä rullaluistimet ole harvinaisuus vaan ihan päinvastoin. Tarjolla on myös eräänlainen poljettava katoksellinen vaunu. Se on varsin kätevä kulkuneuvo, eikä edes raskas poljettava. Polkijoita voi olla kaksi, minkä lisäksi myös parille, kolmelle lapselle on tilaa. Katto suojaa mukavasti auringon paahteelta tai yllättävältä sadekuurolta.

Suuri osa eläimistä – kirahvit, seeprat, pelikaanit jne. – elää keskenään näennäisen vapaina. Niillä on suuret luonnonmukaiset ulkoilualueet, eikä vankeus ole silmiinpistävää. Sen sijaan Bengalin tiikeri ja Amurin pantteri on teljetty Suomesta tutuksi tulleisiin häkkeihin.

Lapsille on tarjolla muun muassa eläinkaruselli, keinuja sekä polkuautoja ja -veneitä. Ihan kaikki aktiviteetit eivät ole käytössä kaikkina päivinä, joten kannattaa ennen lapsille kertomista tarkistaa päivän tarjonta!

Myös puiston aukioloajat ovat aivan poikkeukselliset. Huhtikuun alun ja syyskuun lopun välisenä aikana puisto aukeaa jo kuudelta aamulla ja sulkeutuu kello 23. Muuhun aikaan vuodesta puistoon pääsee ”vasta” yhdeksältä, mutta se sulkeutuu samaan aikaan kuin kesäsesonkina.

Museoharvinaisuuksia

Miniatyyrimuseoita ei ihan joka kaupungissa ole, mutta Lyonista löytyy Ranskan ainokainen ja millaisesta paikasta! Kansainvälinen Miniatyyrimuseo sijaitsee aivan Vieux Lyonin sydämessä jo 1400-luvun alussa rakennetussa Asianajajien talossa (La Maison des Avocats). Tämä kaunis renessanssirakennus oli jo rapistumassa ja purku-uhan alainen, kun se onneksi 1970-luvulla päätettiin pelastaa ja restauroida.

Miniatyyrimuseossa on yli tuhat esinettä. Se on paljon, vaikka ensiksi tuntuisikin siltä, että pikkuruiset kalusteet, astiat, vaatteet ja erilaiset installaatiot vilkaisisi nopeasti. Jo museon aulassa kehotetaan näyttelyyn varaamaan aikaa pari tuntia ja se siellä helposti mutta nautinnollisesti vierähtääkin. Esineet ovat todella taidokkaasti tehtyjä ja kertovat paljon erityisesti historiasta.

Museossa on mahdollista päästä tutustumaan myös paikkoihin, joita ei muuten voisi nähdä. Esillä ovat niin Saint Paulin vankila kuin autenttinen silkinkutojien ateljee. Myös kansainvälinen miniatyyritaide on esillä 150 ulkomaisen taiteilijan voimin.

Miniatyyrimuseo haluaa tehdä myös elokuvan takana olevien ammattilaisten työtä tunnetuksi. Tässä tarkoituksessa näyttelytiloissa on esitelty eri elokuvien autenttisia dekoraatioita. Kesällä  2007 esillä oli Parfyymi-elokuvan henkeäsalpaavaa dekoraatiota.

Vastarinta-museo

Hiukan toisenlaisen näkökulman tavallisiin museovierailuihin saa Vastarinta-museossa. Lyonia pidetään Ranskan Toisen Maailmansodan aikuisen vastarinnan keskuksena, joten museon sijainti kaupungissa puoltaa hyvinkin paikkaansa. Museon symbolista arvoa lisää vielä se, että se on toteutettu Lyonin Gestapon päällikön Klaus Barbien johtamaan päämajaan.

Esineistöä ei sinällään ole suuria määriä, mutta tunnelma, dokumentit ja valokuvat tekevät käynnistä varsin vaikuttavan. Seinillä on valokuvin ja julistein kerrottu miehitysajan historia ja Lyonin noin 60 000 keskitysleireille lähetetyn juutalaisen kohtalo. Heistä palasi elävänä kolmisen prosenttia eli alle 2000.

Museossa on vakinaisen kokoelman lisäksi myös vaihtuvia näyttelyitä. Joulukuuhun 2007 esillä on mustalaisten elämää sodan jaloissa käsittelevä näyttely.

Lyonin Taidemuseo

Lyonin Taidemuseo on niin valtaisa, että siihen tutustumiseen kannattaa paneutua jo etukäteen ja päättää, mitä haluaa nähdä. Toki museossa voi vierailla useampanakin päivänä, mutta kerralla ei kaikkea pysty käymään läpi. Yli 70 salia käsittävässä museossa on töitä antiikin ajoista – yli 8000 esinettä – aina nykytaiteen mestareihin. Maalauksia kokoelmissa on 2500 (Tintoretto, Rubens, Rembrandt, Delacroix, Renoir, Miro, Picasso…) ja veistoksia 1300 kappaletta.

Aivan Lyonin keskustassa sijaitseva museorakennus on jo itsessään kulttuurihistoriallinen. Se on rakennettu 1600-luvulla kuninkaalliseksi luostariksi ja on toiminut nykyisessä tehtävässään taidemuseona jo yli 200 vuotta.

Museon englannin kielinen sivusto on valitettavan suppea, mutta ranskaksi tietoa on todella runsaasti.

Liikenne

Lyonin julkinen liikenne on sujuvaa. Kaupungissa on neljä linjaa käsittävä metro, kaksilinjainen raitiovaunu sekä bussit. Metrolla pääsee kätevästi kaupungin halki niin etelästä pohjoiseen kuin idästä länteen. Kun linjoja on vain muutama, risteyspaikoissa vaihtokin sujuu helposti, sillä kävelymatkat eivät muodostu yhtä pitkiksi kuin esimerkiksi Pariisissa. Toisaalta bussitkin ovat käteviä, sillä Lyonin ruuhkat ovat kaukana suurkaupunkien vastaavista. Kaikkiin paikkoihin tuntui julkisen liikenteen välineillä pääsevän äärelleen, eikä kävelymatkaa juuri kertynyt. Jopa raitiovaunu tuli tutuksi, sillä kakkoslinjan pysäkki oli suoraan Vastarinta-museon edustalla.

Lyonissa on lainattavia kaupunkipyöriä. Niitä näyttää silmämääräisesti olevan joka puolella ja paljon. Lukumäärä paljastuu reiluksi kahdeksi tuhanneksi. Paljon se tietysti onkin, sillä Lyonia hiukan suuremmassa Helsingissä pyöriä on nykyään pari sataa. Pyörän saa ensimmäiseksi tunniksi maksutta, minkä jälkeen maksua menee joku euro. Vakuudeksi pyörästä näppäillään automaattiin luottokortin numero. Joku vääräleuka tietysti keksi, että pitää aina ajella tunti ja sitten vaihtaa pyörää, niin ei tarvitse ikinä maksaa. Noinkohan se toimisi?

Jos kaupunkia ei halua kiertää julkisin kulkuneuvoin tai haluaa luoda ensin pikasilmäyksen tärkeimpiin nähtävyyksiin, kannattaa ottaa monista muistakin kaupungeista tuttu kiertoajelubussi käyttöönsä. Bussi kiertelee keskeiset alueet ja kapuaa myös ylös Fourvièren kukkulalle. Reitti kulkee pitkät tovit Saônen molempia rantoja, mutta ylittää myös Rhônen ja käyttää matkalaisia lyhyesti uuden Lyonin puolellakin. Bussiin saa lipun yhdeksi tai kahdeksi päiväksi (17/20 €, lapsille 8 €). Pysäkeillä voi jäädä halutessaan pois ja palata jatkamaan matkaa, kun siltä tuntuu.

Lentokentälle (Aéroport Lyon-Saint Exupéry) pääsee kahdellakin bussilla kätevästi. Toinen lähtee Part Dieustä ja toinen metrolinja A:n pääteasemalta Perrachelta. Molemmista bussit kulkevat 20 minuutin välein arkisin jo ennen aamu viittä kaupungista päin ja iltasella liikenne päättyy yhdeksän aikoihin. Kentältä kaupunkiin päin pääsee vielä puolenkin yön maissa. Bussiin voi hyvin ostaa jo tulomatkalla edestakaisen lipun, sillä se on voimassa kaksi kuukautta. Edestakainen aikuisten lippu maksaa 15,20 €, nuorille (12-24-vuotiaat) 13 € ja lapsille (4-11-vuotiaat) 8,60 €. Matka kestää viitisen kymmentä minuuttia.

Ravintoloita

Kuten Ranskassa yleensäkin, on Lyonissakin erilaisia kahviloita ja ravintoloita enemmän kuin runsaasti. Asiakaspulaa ne eivät ainakaan keskustan alueella näyttäisi silti kärsivän.

Lyonin oma ravintolatyyppi on bouchonit (ruuhka, pullonkorkki). Ne ovat vanhoja kansankuppiloita, jotka nyttemmin ovat tunnettuja perinneruuistaan. Moniin on syytä varata pöytä. Jos menet varaamatta, muista, että ennen ilta seitsemää ei ruokaa saa. Ranskalaiset syövät illalla joskus kahdeksan maissa ja silloin tapaavat ravintolatkin täyttyä. Useimmissa on kaiken lisäksi kaksi kattausta eli iltaa viettämään näihin bouchoneihin tai muihin ruokaravintoloihin ei yleensä jäädä.

Mukava tuttavuus on Vieux Lyonissa sijaitseva keskiaikainen Le Baladin. Itse ravintolaa on hiukan hankala löytää, sillä se ei näy kadulle. Se löytyy kuitenkin yhden aikansa suurimman arkkitehdin Philibert Delormen vuonna 1536 Antoine Bullioudille toteuttaman renesanssirakennuksen pasaasista. Ravintolassa on todella aidon tuntuinen keskiaikainen henki. Ruoat ovat perinteisiä ja kaikki tietysti valmistetaan paikalla. Juomia tehdään itse perinteisten reseptien mukaan ja ne tuodaan härän sarvissa, joista ne myös nautitaan. Menut 19-28 euroa, joten hinnatkaan eivät ole päätä huimaavat.

Jos olet couscousin ystävä, paikkasi voi olla Croix-Roussella sijaitseva Au Bon Beurre. Tämä kahvila-ravintola on hurmaava sekoitus menneitä aikoja ja varmasti mieleen erityisesti 60-70-lukulaisille. Seiniltä löytyy kuvia Elviksestä Beatleseihin, vanhoja leffajulisteita, putkiradioita ja tietysti aito vanhojen aikojen levysoitinkin. Levysoitin ei ole mikään gramofoni vaan sellainen, jota oikeasti käytettiin suurten ikäluokkien nuoruudessa. Ravintolan pöydät ovat sellaisia ikilevypintaisia ja ruokailijoille varatuilla paikoilla on tietysti punaruutuiset pöytäliinat. Kerrassaan viehättävä paikka! Niin ja se couscous, se on paikan erikoisuus ja sitä saa vain loppuviikosta (to-pe-la).

Jos haluat tutustua ranskalaisiin viineihin, on ravintolasi esimerkiksi La Cave des Voyageurs vanhassa Lyonissa St Paulin aseman kupeessa. Ravintolan viinikellari on suorastaan uskomaton. Varsinaisesti ravintolaan ei mennä syömään, mutta pientä suolapalaa on tarjolla. Eikä kyse ole chipseistä tai suolapähkinöistä, vaan ranskalaisista juustoista ja makkaroista.

Aivan Cave des Voyageurs’in kupeessa on mukava olutravintola L’Apostrophe. Tai oikeastaan ravintola sanoo itse seuraavasti: päivällä tänne tullaan syömään, illalla juomaan. Sen selvemmin asiaa ei voine sanoa. Apostrophe on lähitalojen asukkaiden suosiossa ja sen isolla terassilla voi nähdä piipahtamassa yhtä hyvin koiraansa ulkoiluttavan miehen kuin haitarin soittajan vetämässä kaihoisia ranskalaissävelmiä soittimestaan.

Päivällä kaupungilla kulkiessaan toviksi voi istahtaa yhteen lukuisista Lyonin kahviloista. Hintataso on selvästi Pariisin tasoa edullisempi. Pariisissa espressokupillista on hankala löytää alle kahden euron edes keskusta-alueen ulkopuolelta. Lyonissa myös keskustassa kahvi on usein selvästi alle tuon hinnan.

Hampurilaisketjuilla on tietysti vankka sijansa Lyonissakin, joten purtavaa saa niinäkin aikoina, kun oikeastaan mistään muualta ei sitä saakaan. Lounasaikahan päättyy kello 15 ja illallisaika alkaa kello 19. Pariisissa tuona väliaikana on mahdollista saada evästä brasserioista, mutta Lyonissa niissäkin vastaukseksi saa hämmästyneen huudahduksen ’Mutta madame, ettekö tiedä, paljonko kello on?’.

Valon juhlaa joulukuussa

Lyon on hyvä turistikaupunki myös talvella. Ilma saattaa olla kolea ja luntakin voi tulla, mutta Suomen pakkasista ei sentään ole pelkoa. Yksi Lyonin monista erikoisuuksista on Fête des Lumières, Valon juhla. Tämän alun perin uskonnollisen juhlan perinne on alkanut yli 150 vuotta sitten 8.12.1852, jolloin sitä vietettiin ensimmäisen kerran. Tuolloin paljastettiin Neitsyt Marian patsas Fourvièren kukkulalla. Tapahtuma oli merkittävä ja useita rakennuksia valaistiin. Myös monet tavalliset lyonilaiset sytyttivät illan laskeutuessa ikkunoilleen kynttilät ja tekivät sen tuosta lähtien vuosittain.

Nykyään juhlaan osallistuvat kaikki, ja Lyonin saapuu turisteja satoja tuhansia. Kaikki kaupungin julkiset rakennukset ja kirkot on valaistu upeasti. Julkisen liikenteen kulkuneuvot saavat valoista uutta loistetta ja lisäväriä. Yksittäiset yritykset ja taiteilijat järjestävät tapahtumia ympäri kaupungin ja kadun kulmissa myytävä lämmin viini saa ruumiinkin lämpenemään valaistussa talvi-illassa.

Vuosikymmenten saatossa juhlan merkitys on edelleen kasvanut. Enää uskonnollisuudesta on tuskin merkkiäkään, sillä Ranskassa ei ole valtion kirkkoa. Sittemmin juhlan kestokin on pidentynyt nelipäiväiseksi. Puhetta on kuitenkin ollut yksipäiväisyyteen palaamisesta, sillä tämä näyttävä tapahtuma verottaa tietysti kaupungin kassaa rankalla kädellä.

Kuvia Fête des Lumières’istä vuosien varrelta

Lumieres.free.fr
Lyon-photos.com (alasvetovalikosta valitaan vuosi)
Lyon Nuit

Museoita

Ravintoloita ja baareja

Kuvia Lyonista

Melkein 1500 kuvaa Lyonista kaikille niille, jotka ovat ajatelleet joskus Lyonin mennä ja tietysti kaikille meille, jotka olemme siellä käyneet ja ihastuneet.

Lisää kuvia Fotopankissa

Teksti ja kuvat: Kirsi Saukonsaari

Kuvagalleria