Plaza

Ranska, Provence

Värit, valot, maut ja tuoksut hurmaavat Ranskan Provencessa. Testasimme lyhyellä omatoimimatkalla kolme erilaista kaupunkikohdetta: historiallisen Arlesin, elämää sykkivän Marseillen ja idyllisen Aix-en-Provencen.

Taiteilijoiden Arles

Kaunein maakuntamme - niin sanovat ranskalaiset itse Välimeren tuntumaan sijoittuvasta Provencesta. Näissä maisemissa on myös syntynyt maailmankuulua taidetta.

Pienessä Arlesin kaupungissa näkyy tiheään opastekuvia Vincent van Goghin teoksista. Ne on sijoitettu juuri siihen maisemaan, jota kukin taideteos esittää. Arles innosti taiteilijaa niin, että tämä maalasi kaupungissa vuoden 1888 aikana 300 teosta.

Taiteilijoiden ylistämä Provencen taivaansinisyys ja valon ihmeellisyys hahmottuu ensikertalaiselle äkkiä Arlesissa. Aistit nousevat pintaan kävelyreitillä Rhône-joen vartta kaupungin keskustasta antiikin historian museolle. Mereltä nouseva mistraalituuli panee vauhtia kulkijaan. Mistraali meillä tietää sadetta Pariisissa, naureskelevat paikalliset.

Turistikierros Arlesissa kannattaa aloittaa museosta, jonne väkeä houkuttelee erityisesti kaupungin perustajaksi sanotun Caesarin patsas. Ollaan entisen Rooman valtakunnan maaperällä. Pari tuhatta vuotta vanhoja rakennelmia riittää, kuten siltoja, amfiteattereita, areenoita ja holveja. Näillä ansioilla Arles on myös päässyt Unescon maailmanperintökohteitten listalle.

Antiikin ajan muistomerkit ovat myös aktiivikäytössä: huhtikuussa areenalla järjestetään härkätaisteluita ja heinäkuussa saattaa amfiteatterissa olla 10 000 vierasta suuren valokuvanäyttelyn avajaisissa.

Place de Forum

Niin kansanjuhlien aikana kuin arkenakin kaupungin iltaelämä keskittyy idyllisen Place de Forumin laidoille. Sen pienet kahvilat ja ravintolat kutsuvat katostensa alle seurustelemaan ja herkuttelemaan. Taustalla soi kaihoisa haitari, kuinkas muuten.

Päiväsaikaan elämä sykkii vanhan kaupungin kävelykaduilla, joissa ostokset tehdään pienistä erikoispuodeista, ei kansainvälisten ketjujen liikkeistä kuten isoissa kaupungeissa.

Kulmatalon seinää koristaa vanha enkelireliefi ja sen alla on lihakaupan kyltti.

Aistien Aix-en-Provence

Seuraavaan kohteeseemme Aix-en-Provenceen on Marseillesta matkaa 25 kilometriä. Kyseessä on Provencen helmeksi kutsuttu kaupunki, jossa kyselyn mukaan puolet ranskalaisista haluaisi asua.

Tämän entisen kylpyläkaupungin tunnelma on keskiaikainen. Vanhan kaupungin kujat, puistot ja aukiot sekä vihannes- ja kukkatori, vehreät bulevardit, monet suihkulähteet ja tehokas majoitusverkosto (yksityismajoituksen hinnat 75-120 euroa/vrk) vetoavat matkailijoihin. Heitä saapuukin solkenaan luotijunalla Pariisista. Matka taittuu runsaassa kolmessa tunnissa.

Kaupungin sanotaan myös olevan erityisesti naisten suosikkikohde, koska täällä on paljon pieniä vaateputiikkeja sekä vahvat kylpylä- ja kauneushoitolaperinteet.

Cezannen jalanjäljillä

Paul Cezanne on Aix-en-Provencen oma taiteilija, joka hurmioitui erityisesti läheisestä Mont Sainte Victoire -vuoresta. Seutu on nykyisin suosittu patikointikohde. Hänen jalanjäljilleen pääsee nappaamalla turistitoimistosta sitä varten tehdyn kartan.

Kaupungin pääkadun Cours Mirabeaun plataanipuut on tuotu Afrikasta. Kadun erikoisuus on lämpimän veden suihkulähde, joka pulputtaa +34-asteista vettä kautta vuoden. Talvisin vesi höyryää ilmoille näyttävästi. Hyvää ja lämmintä säätä luvataan riittävän maaliskuulta marraskuulle. Ulkoterasseilla syödään kaikkina vuodenaikoina. Chic! Ei hassumpaa, vai mitä!

Mainettaan parempi Marseille

Matkaa Arlesista Marseilleen on 80 kilometriä. Se sujuu oliivilehtoja ja poppelikujia Provencen valossa ihastellen.

Marseillen ehdoton nähtävyys, korkealla vuorella kohoava kultakupolinen kirkko Notre Dame Kristus-patsaineen, näkyy sataman nostokurkien ja pilvenpiirtäjien lomasta jo kauas moottoritielle. Suuntanamme on vanha satama, Vieux Port, ja sen laidalla samanniminen hotelli, jonka parvekkeilta avautuu henkeäsalpaava maisema merelle. Loistojahdit ja pienet kalastajaveneet ovat täällä sopuisasti vieri vieressä, vilkas kauppalaivasatama etäämpänä.

Marseillen maine nuhjuisena satamakaupunkina ja rikollisten tyyssijana saa kyytiä, kun teemme kierroksen aamuisella kalatorilla. Täällä on leppoisa tunnelma. Meren elävät ja kalanvonkaleet sujahtavat kaupunkilaisten kassiin ja resepti tulee samaan hintaan - sen juuri ymmärrän ranskankieltä taitamattomanakin. Mutta kun yritän hieman hiplata mausteyrttinippuja myyntipöydällä, myyjätär napauttaa minua oitis sormille. Ilme kertoo paljon: jos tuo osaisi ranskaa, olisi ehkä käytöstavatkin hallussa!

Pyörällä tai bussilla

Kiertoajelu näköalabussissa suuntautuu satamasta rantaa pitkin hienojen huvila-alueiden kautta ylös Notre Damen de la Garden pysäkille. Ylös vuorelle ajava paikallisbussi numero 60 on varteenotettava vaihtoehto kirkkoon matkaaville pyhiinvaeltajille ja maiseman ihailijoille. Toinen suositeltava ajopeli Marseillessa on polkupyörä. Lainattavia kaupunkipyöriä ja hyviä pyöräreittejä on runsaasti.

Lounaamme sataman laidan Le Miramar -terassiravintolassa (12, Quai Du Port) ei ole ihan läpihuutojuttu. Se alkaa juhlavasti amuse bouchella eli keittiömesterin tervehdyksellä, tällä kertaa tryffelileivillä. Pääruokalajina on talon kuulua bouillabaissea, jonka kutsuminen kalakeitoksi ei tee herkulle oikeutta. Ensin nautitaan kuuden eri kalalajin lientä korppumaisen leivän ja levitteiden kera, sitten päästään sattumiin eli meren eläviin, joista päällimmäisenä vadilla komeilee iso hummeri.

Talon isännän ja kokin, Christian Puffan bouillabaissen resepti on tarkoin varjeltu salaisuus. Annos maksaa huimat 56 euroa.

Kukkulan kuninkaat

Kiipeäminen La Panier -kukkulalle vanhaan kaupunkiin on vaivan arvoinen ponnistus. Täällä asuu trendikästä väkeä, joka arvostaa keskeistä sijaintia ja panostaa vanhojen talojen kunnostamiseen.

Nykyisin kulttuurikeskuksena toimivalla Le Vieille Charit -temppelillä on hyytävä menneisyys. Rakennus pystytettiin 1600-luvulla kodittomien ihmisten sijoituspaikaksi. Köyhät pidettiin komean barokkirakennuksen sivuhuoneissa telkien takana, kun taas rikkaat ihmiset kävivät keskisalissa näyttäytymässä ja jakamassa almujaan.

Vanhan kaupungin herkut

Vanhan kaupungin pikkupuodeissa voisi viettää päivän ostelemalla vähemmän omaperäisiä, mutta aina ilahduttavia matkamuistoja: anisviinaa, suklaata, saippuaa, oliiviöljyä, laventelia, keksejä… Jos aikaa olisi enemmän, suuntaisin varmasti jollekin kaupungin suosituista kirpputoreista.

Mutta yksi ainoa päivä Marseillessakin on rajallinen. Yrityksestä huolimatta emme ehdi merimatkalle, jonka kohteena olisivat olleet kalkkikivikalliot eli calanguet sekä Monte Christon kreivistä tuttu vankilasaari Ifi.

Illalliselle on sentään ehdittävä ravintolaan nimeltä Le Moment ( 5 Place Sadi Carnot). Voipaperissa paistettu hanhenmaksa yhdessä vadelmasorbetin kanssa on mitä tyypillisin ranskalaisherkku kunhan unohtaa sen hankkimiseen käytetyt menetelmät.

Villa Kerylos - Kreikkalainen luksushuvila

Jos intoa ja kuntoa riittää, viereisessä Beaulieu-sur-merin kaupungissa on tarjolla erikoinen nähtävyys - antiikin Kreikan luksushuvilaa muistuttava Villa Grecque Kérylos. Sinne on Ephrussi de Rotschildin huvilasta parinkymmenen minuutin kävelymatka rantaa myötäilevää kaunista kävelytietä pitkin.

Villan rakennuttaja Théodore Reinach (1860-1928) oli pankkiirisuvun lahjakkaan veljeskolmikon kuopus. Kolmikkoa nimitettiin lukeneisuutensa vuoksi Tietää kaiken -veljeksiksi. Théodore ehti suorittaa nuorella iällään tohtorintutkinnot sekä oikeustieteissä että taidehistoriassa, ennen kuin keskittyi muinaisen Kreikan historiaan. Professori Reinachia tituleerattiin muun muassa arkeologiksi, numismaatikoksi, matemaatikoksi, musikologiksi ja papyrologiksi.

Kreikan ylimysten tyyliin

Reinachin vaimo oli naapuriniemellä sijaitsevan loistohuvilan isännän, paroni Maurice Ephrussin serkku. Béatrice Ephrussi de Rotschild innostui rakennuttamaan huvilansa vierailtuaan Villa Kéryloksen mailla.

Reinach suunnitteli Villa Kéryloksen huonejaon ja sisustuksen yhdessä nimekkään ranskalaisen arkkitehdin Emmanuel Pontremolin kanssa, joka jakoi Reinachin intohimon Kreikkaan. Heidän esikuvanaan olivat Deloksen saarella 200-luvulla eKr. sijainneet ylimysten huvilat. Osa huoneista on pyhitetty nimensä mukaisesti kreikkalaisille jumalille.

Miehet eivät kuitenkaan halunneet tehdä huvilasta pelkkää jäljennöstä tai museota. Huvilaan sovellettiin myös oman aikansa moderneja elementtejä. Belle Époque -ajasta kielii perheelle omistetussa Oïkos-huoneessa oleva kuuluisan pianonvalmistajan Pleyelin signeeraama piano. Soitin on piilotettu taitavasti sitruunapuisen kaapin sisälle.

Villa Grecque Kérylos valmistui kuuden vuoden työn jälkeen 1908. Théodore Reinachin lapset ja lapsenlapset asuivat huvilassa vuoteen 1967, jolloin siitä tuli suojelukohde.

Lisää tietoa

Villa Ephrussi de Rothschild
Villa Kérylos

Teksti: Marjaleena Tuppurainen
Kuvat: Miika Kainu

Villa Kerylos -jutun teksti ja kuvat Päivi Tolonen