Teneriffa - Rentouttava loma aurinkosaarella
11.3.2007
Kireä pakkanen puree ulkona poskia. Mittari näyttää 20 astetta pakkasta. Talven ennätys tähän päivään mennessä. Lentoasemalle saavumme jääkylmällä bussilla mahdollisimman kevyesti pukeutuneena. Kestämme kyllä kylmyyden, kun ajattelemme tulevaa viikkoa lämpimällä saarella.
Ahdas lentokone täyttyy hitaasti mutta varmasti. Turvavyöt kiinnitettyinä opiskelemme lentoemojen esittämät turvaohjeet, jos jotain odottamatonta sattuisi. ”Jos ilmanpaine jostain syystä laskisi, happinaamarit putoavat automaattisesti alas. Vetäkää naamari suun ja nenän yli ja hengittäkää normaalisti. Varauloskäyntejä on yhteensä kahdeksan …”. Vallitsee odottava tunnelma, ehkä kaikki ovat hieman jännittyneitä.
Sadat sinisen lentokenttävalot loistavat pimenevässä illassa, kun Spanairin Airbus A321 rullaa hitaasti kohti kiitoradan päätä ja pysähtyy odottamaan toista laskeutuvaa konetta. Uuden espanjalaisen koneen kaiuttimista leijailee vaimeasti Enyan mystinen musiikki. Jotenkin musiikki rauhoittaa jokaisen. Musiikin tainnuttamat enemmän tai vähemmän lentopelkoiset ihmiset istuvat hiirenhiljaa turvavyötettyinä ahtaisiin istuimiin. Kone odottaa vielä hetkisen, kunnes kääntyy lähtöpaikalleen.
Moottorien tehot käännetään täysille. Korvia huumaava jyrinä tunkeutuu kolistamaan korvan sisäisiä kuuloluita. Kone lähtee täristen kiihdyttämään vauhtia. Siniset lamput vilistävät silmissä - onneksi on ikkunapaikat. Viimein koneen nokka nousee kiitotiestä ja hetkeä myöhemmin koko valtava massa irtoaa maasta kohotakseen asteittain kohti normaalia lentokorkeutta. Helsingin katuvalot näkyvät valaistuina helminauhoina, jotka pienenevät vähitellen. Kunnes alla on vain täysi pimeys.
Helsingin jälkeen on hetken aikaa pimeää. Sitten välillä näkyy valoja; olemme matkalla kohti Turkua. Mantereen jälkeen on taas pimeää, lennämme meren yli, Ahvenanmaa ja Tukholma ovat lentoreitillämme. Lentokorkeus on jo melkein 8 kilometriä. Lennämme Ruotsin yli, siellä täällä valaistuja taloryhmiä katuvaloineen; ehkäpä tuolla alhaalla perheriidellään jostain vähäpätöisestä asiasta, på svenska naturligtvis. Joka tapauksessa ruotsia puhutaan noissakin pienenpienissä taloissa alapuolellamme; toisaalta, voihan olla, että ne talot eivät niin pieniä olekaan, yli 200 neliötä hyvinkin voivat olla. Rikkaita nuo ruotsalaiset!
Seuraavaksi suunnistamme kohti Belgiaa ja Brysseliä. Mutta EU:n napa on täysin pilvimassojen verhoama pimeä keskus. Kohta on vuorossa Ranska ja Pariisi; lentokoneen sisävalot himmennetään, että voimme nähdä vanhaa eurooppalaista kulttuuria valaistuna. Allamme on upea näky: kirkkaat valonauhat kertovat sivistyneiden ihmisten toiminnasta tuolla Ranskanmaalla. Viiniä juodaan ja patonkia syödään.
Monitoreistä näytetään kaksi elokuvaa matkan aikana, mutta kiinnostavampaa on jotenkin seurata monitorien lahjoittamia tietoja lentoreitistä, sijainnista, maanopeudesta, ulkoilman lämpötilasta, etäisyydestä matkakohteeseen, paikallisesta ajasta ja monesta muusta tarkasta jatkuvasti muuttuvasta faktasta. ”Lentokorkeus on 10058 m, koneen nopeus 850 km tunnissa, ulkona pakkasta - 54 astetta Celsiusta”.
Seuraavaksi lennämme Manner-Espanjan yli, sitten seuraamme Portugalin rannikkoa, ylitämme Lissabonin ja taas on allamme täysi pimeys. Siellä jossain alhaalla aaltoilee Atlantin valtameri mahtavana. Madeiran ohitamme itäpuolelta. Olemme jo lähestymässä Kanarian saaria.
Lentokoneen monitori kertoo reittimme kulkevan kohti Teneriffaa saaren länsipuolelta. Se on pitempi reitti kuin itäpuolelta, mutta luultavasti on hyvä syy siihen, että lennämme juuri tätä reittiä. Koneen ikkunasta näkyy oikealla puolella toisen lentokoneen vilkkuvalot. Se lentää hetken samaan suuntaan kuin me, mutta kaartaa sitten hitaasti kohti La Palman kaunista saarta. Madonnakin on tehnyt La Palmasta hienon laulun: La Isla Bonita, joka merkitsee ”kaunis saari”.
La Palman saari jää oikealle puolelle, me kaarramme hitaasti vasemmalle kohti Teneriffaa, Gomeran saari jää nyt oikealle puolelle. Airbus kaartaa yhä vasemmalle, nopeutemme on laskenut jo 650 km:iin tunnissa. Asutuksen valot tulevat äkisti näkyviin allamme; näkyisikö jo hotellimme? Alemmaksi ja alemmaksi. Kone huojahtaa pari kertaa sivulle päin. Lievä pelko hiipii ohimoon. Äkkiä allamme ei enää näy valoja. Sitten kiitotie tulee yllättäen näkyviin; enää noin viisi metriä korkeutta! Pyörien pehmeä kosketus kiitotiehen, ei normaalia tömähdystä. Vaimeiden aplodien saattelemana (ei ole enää niin yleinen tapa taputtaa, kun kone laskeutuu turvallisesti) kone rullaa hitaasti kohti yllättävän isoa lentoasemaa ja sen putkea. Perillä onnistuneesti - Huh! 6 tuntia ja 11 minuuttia. Spanairin Airbus A321 vain 20 minuuttia myöhässä. Melko hyvä suoritus!
Tavanomaisen matkalaukkuruletin jälkeen etsiydymme ulos lentoasemalta. Tietysti passit on jo tarkasteltu ja hyviksi havaittu. Lentoaseman ulko-ovien läheisyydessä vastassa on Lomamatkojen opas, joka kertoo, mikä bussi kuljettaa meidät majapaikkaamme hotelli Columbukseen. Ulkona sää tuntuu todella kesäiseltä, vaikka on jo yö. Muutama tunti sitten hytisimme vielä pakkasessa ja nyt …
Hotellin vastaanotossa huoneiden jako toimii nopeasti. Saamme huoneen hotellin alimmasta asuinkerroksesta, jonne menemme painavien laukkujen kanssa hissillä. Avainkortti oveen ja sisään. Sitten avainkortti eteisen seinässä olevaan kortinlukijaan, näin saamme valot päälle. Hetkisen katselemme asuntoamme ja vilkaisemme parvekkeelta näkymää uima-allaspihalle. Sitten tulee täysi pimeys, kun kaikki valot sammuvat. Käy ilmi, että avainkortti täytyy jättää eteisen seinän kortinlukijaan, muussa tapauksessa ajastin sammuttaa valot tietyn ajan kuluttua. Kätevää eikö totta!
Sitten vettä ostamaan! Kello on Suomessa jo melkein kolme yöllä, mutta me vain menemme ostoksille hotellin yhteydessä olevaan Supermarkettiin, joka on auki kello yhteen yöllä paikallista aikaa. Vesi löytyy viiden litran pöntöissä; ostamme myös aamiaistarvikkeita: sämpylöitä, jugurttia, juustoa ja sen sellaista. Kahvi ja sokeri meillä on varmuuden vuoksi mukana jo Suomesta.
Hotellihuone on riittävän iso. Varustuksena sängyt, yöpöydät, vaatekaapit, ruokapöytä ja jakkarat. Keittolevyt ja keittiön kaapit. Keittolevyt toimivat ajastimella, kuinkas muutenkaan. No eipä jää levyt päälle. Jo toisen kerran, kätevää eikö totta! (Tietysti televisiokin toimii ajastimella, tosin peseta-nimisillä ajastinkolikoilla). Kylpyhuone on myös aika iso, kunnon suihku ja amme. Vesi ei toimi ajastimella, joka tässä yhteydessä todettakoon.
Teksti ja kuvat: Jari-Pekka Peltoniemi
Matkalaukun lukijoiden Kanariansaari-vinkit
Lue lisää Playa las Americasista
