Tehokkaasti Teneriffalla
31.12.2006
Viikossa Teneriffalla ehtii paljon. Suunnitelmissamme on patikointia ja kolme golfkierrosta, jossain välissä aiomme ehtiä lekottelemaan uima-altaallekin. Ensimmäisen kierroksen pelaamme Golf Costa Adejella, joka on tunnelmaltaan lomalaiselle sopiva letkeä pelikenttä. Toiselle pelikierrokselle suuntaamme Golf Las Americasin kentälle, melkein keskelle eteläisen Teneriffan suurinta hulinaa.
Kauniin kentän haastavuus on runsaissa vesiesteissä. Kolmatta pelikerrosta varten matkaamme viereiselle La Gomeran saarelle, joka soveltuu päivämatkan kohteeksi, mutta aktiivilomalaiselle riittää koettavaa pidemmäksikin aikaa: patikointia, kiipeilyä, sukellusta, tennistä ja golfia.
Majoitumme karun saaren lumoavaan keitaaseen, hotelli Jardin Tecinaan, joka sijaitsee Playa de Santiagossa. Aivan hotellin vieressä on upea golfkenttä Tecina Golf. Sen jokaiselta väylältä on näköala Atlantille ja horisontissa kohoaa mahtava Teide. Tämä pelikenttä ei unohdu helposti. Kyllä nämä peliolosuhteet aina suomalaisen lepikon voittavat!
Vaelluskenkiä ja muovisandaaleja
Palaamme La Gomeralta takaisin Teneriffalle. Golfin vetreyttämin jäsenin on helppo innostua myös patikoinnista. Opastettu vaellus lumoavassa Mascan laaksossa osoittautuu kuitenkin kuviteltua rankemmaksi – ja ehkä juuri sen vuoksi niin ikimuistoiseksi. Aamuinen vuoristoilma on viileää, uskomattoman raikasta hengittää. Valmistautumisemme kahdeksan kilometrin pituiselle rotkoretkelle alkaa eväitten jaolla ja varusteitten tarkastuksella – vaelluskenkiä ja patikkasauvoja riittää jokaiselle halukkaalle.
Vaikka etenemme rauhallisesti, hikinoro alkaa pian virrata selässä eväsrepun alla. 25 minuutin patikoinnin jälkeen tullaan sillalle, josta halukkaitten on mahdollisuus kääntyä takaisin, jos meno on heti alkuun tuntunut liian rankalta. Kukaan ei halua keskeyttää, vaikka (oman ilmoituksensa mukaan) krapulaisena ja väsyneinä matkaan lähtenyt brittipariskunta rantakasseineen tekisi viisaasti, jos antaisi periksi. He pitävät jonon perää hallussaan ja odotuttavat muita seuraavat neljä tuntia aina perille merenrantaan asti.
Lohikäärmepuiden lomassa
Englantia puhuva oppaamme osoittautuu suomalaiseksi. Lena Karlssonilla on vasta muutaman kuukauden kokemus Mascasta, mutta jo huima tietämys alueen kasvillisuudesta. Hänen suustaan putoilee sekä tuttujen kasvien nimiä – bambua, palmua, viikusta, kaktusta, minttua, salviaa – että uudempia nimikkeitä, kuten tuoksuretama, mehipuu, lohikäärmepuu… Mascan laakson maisemat ovat huikeita: puroja, vesiputouksia, kallionkielekkeitä, luolia ja kiviseinämiä. Rajujen sateitten jälkeen monet vedenylityspaikat ovat vaarallisia. Vastaantulijoita polulla on vähän. Heihin on syytä suhtautua kunnioituksella, sillä he ovat todennäköisesti patikoineet matkan tuplana. Polun päästä meren rannasta ei nimittäin ole muuta paluureittiä kuin se vesitaksi, jonka tiedämme odottavan meitä. Luvattu uintiretki ”kristallinkirkkaassa vedessä” kannustaa jatkamaan taivallusta.
Pettymys onkin suuri, kun perille päästyämme tajuamme rannan laavakivilouhikoksi ja merenkäynnin niin kovaksi, ettei uintiretkestä tule mitään. – Kaikista näkemistäni uimarannoista tämä ei kuulu top ten -listani kärkeen, huokaisee nuori brittinainen. – Samat sanat, tuumaan ja potkaisen vaelluskengät jaloistani. Isovarpaan kynsi on mustana – siinäpä minulla matkamuisto Suomeen. Jalat tuntuvat niin lyijynraskailta, että se enteilee kipuilemista vielä kotimaassakin.
Teksti ja kuvat: Marjaleena Tuppurainen
Anna tilaa itsellesi!
Suomen suurin naisten viikkolehti Anna tarjoaa joka viikko monipuolisia juttuja ihmisistä, muodista, hyvinvoinnista, sisustamisesta ja ajankohtaisista ilmiöistä.
3 kk -50% + yllätyslahja!
