Plaza

Kanariansaaret, Lanzarote, rantalomat, perhematkat

Elettiin toukokuuta. Kun tieto veronpalautuksista varmistui, päätin varata matkan. Kauas, ja koko perheen kera, johon kuuluu mieheni Marko ja 2,5 -vuotias tyttömme Nea. Kohteeksi valittiin Lanzarote, yksi Kanarian saarista. Kohteen valintaan vaikutti sellaiset seikat kuin lapsiystävällisyys, helppokulkuisuus vaunujen kanssa ja lyhyet välimatkat kohteessa. Tilanteeseen toi oman jännityksensä tulevan vauvan syntymä, sillä varatessani matkaa hän ei ollut vielä syntynyt. Mutta optimistisena luonteena uskoin vauvan pääsevän matkaan terveenä ja noin 3 kuukauden ikäisenä.  Mikä pitikin loppujen lopuksi aika hyvin paikkansa. Tarkoitus oli lähteä matkaan marras-joulukuun vaihteessa, juuri ennen joulukiireiden alkua. Silloin, kun maa on musta ja ilma märkä.

Puoli vuotta meni hyvin odotellessa. Vauva syntyi elokuun puolessa välissä, kaikki oli valmista matkaan. Uusi asia tuli eteen, kun kuulin, että vauva tarvitsee passin. Isosiskon kohdalla tätä seikkaa ei tarvinnut ottaa huomioon, sillä hän oli jo minun passissani vuodelta 2003. Ei siis auttanut kuin raahata n. 8-viikkoinen Oona valokuvaamoon, istuttaa isän olkapäälle ja pyytää kurkkimaan olkapään yli kameraan. Tuloksena oli epätarkka valokuva, josta juuri ja juuri saa selvän. Aika jännä on nähdä sitten 10 vuoden päästä, kuinka hyvin kuva täsmää. (Pitihän meidän ottaa 10 vuoden passi!)

Lähtöpäivä lähestyi. Valtaisa ajatustyö valtasi mielen. Piti miettiä lentomatkan varusteet, hoitolaukun sisältö, eväät, matkavirikkeet, paikanpäälle varusteet, vaunut ja rattaat jne. Ensinnäkin, päätimme ottaa sekä vaunut että rattaat mukaan kohteeseen, sillä 2,5-vuotiaan päättäessä lyödä hanskat tiskiin kävelyn suhteen, ei jää muita vaihtoehtoja kuin kantaminen tai rattaat. Kauhistelin sitä kantamusten määrää, mutta paikan päällä kiittelin vaivannäköämme. Ilman näitä emme olisi tulleet toimeen. Vauvalle oli vielä mukana rintareppu, joka toimi oivana lisänä esim. bussimatkoilla tai kaupunkikävelyillä.  Aamuisin vaunujen kanssa oli mukava kävellä meren rantaa ja jättää vauva nukkumaan varjoisaan paikkaan meidän muiden rakennellessa hiekkakakkuja.

Koska lähtömme oli aikaisin aamulla, ajoimme Nokialta edellisenä iltana Helsinki-Vantaan lähistöllä sijaitsevaan hotelliin yöksi, jonka pihalle saimme jättää automme viikon ajaksi maksutta. Edellisenä iltana veimme myös kaikki ruumaan menevät matkatavarat lähtöselvitykseen, joka antoi meille lisäaikaa (ja lisähermoja) aamun kiireeseen. Söimme maittavan aamupalan hotellissa, ja hyppäsimme lentokenttäbussiin, joka otti meidät kyytiimme ensi lumen sadellessa hotellin edestä. Näitä busseja kulki 20 minuutin välein, joten oli helppo valita sopiva aika siirtyä lentokentälle odottelemaan jännittävää lentomatkaa.

Lentomatka

Lentomatkalle olimme varanneet vauvakorin. Se onnistui, kun olin tarpeeksi ajoissa asian kanssa liikkeellä. Soitto Finnairille (tai matkatoimistoon, meillä Aurinkomatkat hoiti asian) ja homma hoitui. Koska lento Kanarialle kesti 6 tuntia, vauva nukkui (vielä siinä iässä) mukavasti korissaan lähes koko matkan ajan. Ahdastahan siinä on istua, jalkatilaa ei ole nimeksikään. Mutta mukavampi niin, sillä silloin saa kädet vapaaksi touhuta isomman lapsen kanssa palapeliä tms. Ja mitä paremmin leikki-ikäinen viihtyy, sitä paremmin matka sujuu.

Lentoon nousun ajan imetin Oonaa, sillä olin kuullut kivuista, jotka saattavat tulla korviin nousun ja laskun aikana. Touhua haittasi hieman vauvan turvavyöt, jotka estivät mukavan imetysasennon löytämistä, sillä niissä vöissä vauvan pitää nojata selällään äidin vatsaa vasten. Esikoiselle annoin purkkaa jauhettavaksi, sillä nuhatipat eivät saaneet kannatusta. (Esim. Nasolin-tippoja nenään vartti ennen nousua)

Kuusi tuntia on pitkä aika. 2,5-vuotias alkoi olla jo todella levoton, varsinkin tulomatkalla jolloin lento osui alkuiltaan, jolloin unikaan ei oikein maistunut.  Menomatkalla lähtö oli aamutuimaan, joten lounaan jälkeen uni korjasi pienen, ja silmät aukesivat vasta laskun alkaessa. Eli kannattaa varata paljon puuhaa mukaan leikki-ikäiselle, palapeliä, piirtämistä, pari kuvakirjaa, naposteltavaa…kaikki keinot ovat sallittuja. Me lankesimme jopa karkkeihin, sillä seurauksella, että tyttö kävi vielä enemmän kierroksia!

Perillä Puerto del Carmenissa

Espanjalaiset eivät kai ole kuuluisia tehokkuudestaan, ja sellaisen laiskan joutuisasti laukut saapuivat terminaaliin, josta korjasimme valtaisan röykkiön meille kuuluvia kasseja ja nyssäköitä. Vaunut ja rattaat oli pakattu isoihin muovikasseihin edellisenä iltana Finnairin lähtöselvityksessä, ja suositus oli, että pussit kannatti säästää paluumatkaa varten. Niin isoja pusseja ei helpolla muuten löydä.

Ihana valo valtasi mielen ja koko matkaseurueen. Suomen pimeys oli vaihtunut etelän aurinkoon. Meitä oli vastassa Aurinkomatkojen oppaat ja löysimme helposti bussimme, joka vei meidät hotelliimme. Olin matkaa varatessani pyytänyt huoneen, johon olisi helppo mennä vaunujen kanssa. Meillä oli huoneessamme tilaa vaikka muille jakaa. Ilmeisesti aikaisella varauksella oli se hyvä puoli, että saimme huoneen sieltä ”paremmasta päästä”.  Huoneistossamme oli 2 makuuhuonetta, tilava kylpyhuone, olohuone ja keittosyvennys. Lisänä oli aivan loistava etuterassi merinäköalalla, jossa myös vietimme lasten päikkäriajat loikoillen ja aurinkoa ottaen.

Olimme ostaneet hotelliin aamiaisen, muut ruuat teimme pikku keittiössämme (kaikki välineet oli paikan päällä). Iltaisin teimme pikku retkiä lähimaaston ravintoloihin, joissa varsinkin lapset saivat paljon positiivista huomiota!  Tämä tuntui loistavalta järjestelyltä, aamu lähti mukavasti käyntiin kunnon aamupalalla johon kuului paahtoleipää, leikkeleitä, pekonia, nakkeja. Maito oli aika tyrnin tuntuista, eikä se oikein maistunut. Olin ottanut kotoa mukaan maitojauhetta, jonka sekoittelin jääkaappiin kannuun. Maistui aivan kotosuomen maidolle! Suosittelen.

Vauvanruuat kulkivat puseron alla mukana. Eli helppoa oli, kun ruoka-aikana, jotka sattuivat milloin mihinkäkin aikaan, ei tarvinnut kuin nostaa paita ylös ja tissiä suuhun. Tosin, sen verran olin vieraskorea, että menin paikallisten ravintoloiden vessoihin hoitamaan ruokakuviot, sen verran tummien miesten katseet häiritsivät. Ja koska suuret helteet eivät vaivanneet meitä, nesteytyksen kanssa ei tullut ongelmia. Päivät olivat sellaista meidän kesäilmastoa, noin 25 astetta ja pilvipoutaa. Rannatkin olivat autioita, vain muutamia perheitä siellä täällä mikä kertoi ilmeisesti siitä seikasta, että vain hullut pohjoismaiset kansat vaeltavat lämmittelemään heidän talveensa!

Taakse jäänyttä on se aika, jolloin etelään matkustettiin rasvaamaan ihoa ja kääntämään kylkeä, ja rilluttelemaan öitä. Nyt lasten kanssa matkusteluun tulee uusi extreme-ulottuvuus, johon ei voi varautua kuin riittävällä määrällä huumorintajua ja hyviä hermoja. Mutta koska matkustelu aina avartaa, niin sitä se tekee ennen kaikkea lasten kanssa! Vaikka ei pääsekään kuumimpaan aikaa ulos auringonpaahteeseen, voi valita kohteen, jossa riittää myös retkeilykohteita. Lanzarotella on paljon nähtävää, mm. Rancho Texas- eläintila, missä oli eläimiä Python-käärmeistä krokotiileihin. Jotkut kävivät katsomassa saaren kärjessä olevia tippukiviluolia. Meidän kokoonpanolla pitemmät matkat eivät tulleet kysymykseen, mutta hotellin lähiympäristö tuli kyllä tutuksi.

Rohkeasti vain matkustelemaan koko perheen voimin!

Teksti ja kuvat: Satu Arvonen perheineen

Matkalaukun lukijoiden Kanariansaari-vinkit