Plaza

Italia, Umbria, automatkat, Orvieto, Assisi, Toscana

Matka kohti vuokrataloa Monteleone d’Orvieton kylässä Pohjois-Italian Umbriassa kävi kätevästi, vaikkei ihan seikkailuitta, omalla autolla läpi Euroopan.

Heräsimme varhain ja lähdimme matkaan. Viroon saavuimme jo klo 8.50 Super Sea Catilla ja lähdimme ajamaan kohti etelää. Vatsamme ja laukkumme olimme täyttäneet puolityhjän laivan kaupassa ja baarissa. Ensimmäinen pysähdys oli Häädemeestessä ennen Latvian rajaa. Ostimme ruokatarvikkeita ja juomia ja laskettelimme halki Baltian kuluttamatta litin litiä tai latin latia. Puolan rajalla olimme klo 20.15 ja klo 21.45 Augustowissa, missä yövyimme. Olimme ajaneet n. 800 km ja tulleet Suomenlahden yli päivässä.

Aamulla jatkoimme matkaa hyvän aamiaisen jälkeen. Puolassa oli katolinen pyhäpäivä Corpus Domini ja uskonnollisia kulkueita. Tarkoituksemme oli päästä mahdollisimman pian etelään ja päätimme välttää Varsovaa. Ja tietenkin löysimme itsemme juuri sieltä! Epätoivoisesti etsimme tietä ulos pari tuntia, ja puolalainen logiikka muistutti ranskalaista: toimii siis päinvastoin kuin suomalaisten. Palvelua Puolassa saa puolaksi, aina ei kunnolla silläkään mutta pienen palvelun puutteen korvaa edullinen hintataso.

Seuraava etappi oli Auschwitz eli Oswiecim, jonne saavuimme klo 20 jälkeen. Kaupunki oli pieni ja melko ruma ja hotellin etsiminen vei vähän aikaa. Mutta majapaikan illallinen oli mainio ja kävimme ajoissa yöpuulle. Aamulla oli tarkoitus käydä keskitysleirillä. Paikka sai kyllä kaikki kokkapuheet loppumaan, seisoimme mykistyneinä kaasukammiossa. Paikalla oli vielä polttouunit ja hirsipuu, jossa Höss hirtettiin. SS-miesten kidutukseen käyttämä parakki oli purettu. Vieressä olisi ollut myös Birkenau, mutta aikataulu painoi päälle.

Suuntasimme Fiatin nokan kohti Pzczynaa (puolan kieli sujuu!) ja Tsekin rajaa ja Brnota. Tsekin rajalla odotimme 1,5 tuntia, että virkailijat saivat kahvinsa juotua ja viitsivät päästää kaikki rajalla seisovat kaksi autoa läpi. Unkarin rajan yli mentiin suorastaan vauhdilla ja sujuvasti saavuimme Balaton-järvelle. Ylitimme järven lautalla ja maisemat olivat mahtavat. Tänne pitäisi joskus tulla lomailemaan! Vastoin suunnitelmia päätimme yöpyä Unkarissa, koska klo 22 olimme vasta Nagykanizsan kaupungissa lähellä Kroatian rajaa. Löysimme pienen ’Zimmer frei’ -paikan, jossa oli ystävällinen isäntä. Seuraavana päivänä piti olla perillä Umbriassa ja matkaa oli vielä reilut 1000 km ja pari rajan ylitystä!

Monteleone d’Orvieto

Onneksi Kroatia, Slovenia ja Italia olivat suurelta osalta moottoritietä, joten matka taittui joutuisasti. Italialaiset vain ovat persiissä-ajon maailmanmestareita! Kylä jota etsimme oli Monteleone d’Orvieto. Hurmaava paikka, jossa vanha pappa istuskeli koiransa Charleyn kanssa kirkon edustalla. Pappa oli avulias ja soitti vuokratalomme isännälle, joka tuli paikalle autolla vaimonsa kanssa. Talo jonka olimme vuokranneet oli 2-3 km kylästä. Olimme heti myytyjä, talo oli hurmaava, viinitarhat ympärillä ja muuri puutarhan ympärillä. Isäntä neuvoi meille paikat ja tavat ja antoi viinikellaristaan pari pulloa valkoviiniä, jotka kippasimme illalla loppujen eväiden kanssa.

Aamulla nälkä ajoi meidät liikkeelle. Monteleonesta ei saanut mitään niin aikaisin, ajoimme siis Citta della Pieveen, jossa söimme tuhdisti bruschettaa, picia ja insalata mistaa. Sen jälkeen haimme evästä paikallisesta Gelateria-Pasticceriasta: sandwicheja, juomapulloja ja leivoksia !

Talo oli ihana vanha maalaistalo. Meidän asuntomme 100 m2 oli vajaa neljäsosa talosta. Vankka kivinen talo ei paljon auringosta hätkähtänyt, sisällä oli viileää vaikka ulkona helle. Tiililattiat, vihreät ikkunaluukut ja sisäseinätkin niin paksut, että huoneissa oli hiljaista. Ainoa miinus olivat tyynyt joiden epäilen olleen vanhasta etruskilaisesta kivestä, siltä ne ainakin tuntuivat.

Isäntämme oli hämmästyttävä tapaus. Hänellä oli häkissä pihalla kolme bastardo-koiraa, jotka hän oli pelastanut ja jotka palvoivat häntä. Yksi koirista oli sokea, yksi ontui. Paikalla oli myös lauma kissoja, joille hän oli järjestänyt ulkorakennuksen ja joita hän ruokki. Puuttui vain aasien vanhainkoti! Meille eläinrakkaille ihmisille tämä sopi oikein hyvin. Yöllä koirat haukkuivat hämyhaukkua, mutta nostimme etruskilaiset kivet korville ja jatkoimme unia.

Orvieto ja Città della Pieve

Nyt oltiin jo oltu viisi päivää matkalla, aamulla oli aika taas lähteä retkelle ja suuntasimme etelään kohti Orvietoa. Paikka oli upea, kaupunki sijaitsee tuhkakivikukkulalla ja siinä on muurit ympärillä. Kävimme Duomossa, kaivossa ja etruskihaudoilla. Orvieton jälkeen menimme uimaan Bolsena-järvelle, joka on suloinen kirkasvetinen pyöreä kraaterijärvi. Olimme rannalla ainoat ihmiset vaikka lämpöä oli ilmassa ja vedessä reilut 20 astetta.

Viikko Umbriassa taitaa käydä liian lyhyeksi. Maakunta lyö kyllä Toscanankin. Joka toisella kukkulalla on ikivanha tai vielä vanhempi kaupunki. 1000 vuotta ei tunnu missään, oma Monteleonemmekin on ainakin sen ikäinen. Orvieto ja Città della Pieve ovat vanhoja etruskikaupunkeja eli ainakin 3000 vuotta vanhoja. Roomalaisraunioita täällä ei ole, mutta sitäkin runsaammin etruskihautoja. Orvieton etruskihaudoilla unikot kukkivat ja linnut lauloivat, erikoisuutena olivat pyöreät kivet, joiden merkitystä emme edes yrittäneet arvailla. Hautojen yläpuolella on vielä näkyvissä nimet – käsittämättömällä kielellä tietenkin. Orvieton Duomo oli ulkoa upea mutta sisältä ei vetänyt vertoja Citta della Pieven kirkolle.

Illalla kokkasimme itse majapaikassamme pestoa ja pastaa ja mozzarellasalaattia. Kissatkaan eivät pelänneet meitä enää, vaikka vielä emme päässeet silitysetäisyydelle.

Assisi ja Perugia

Ajoissa seuraavana aamuna suuntasimme kohti Assisia ja Perugiaa. Assisissa punnersimme ylös Rocca Maggiorelle, linnoitukselle Assisin huipulla. Näköalat ja tunnelmat olivat mahtavat. Sen jälkeen tutkimme Pyhän Franciskuksen basilikan. Kirkko on kyllä upea Giotton freskoineen ja melkein vetää vertoja Pietarinkirkolle, mutta siitä on tehty vähän liiaksi markkinapaikka, mitähän itse Pyhä Franciskus sanoisi?

Assisi on pieni, keskiaikainen, viehättävä; mutta täynnä turisteja, varsinkin amerikkalaisia. Häviää siis rinnanmitan Orvietolle! Kävimme myös lounaalla ja nautimme Saltimbocca alla Romanaa hyvällä ruokahalulla ennen kuin lähdimme paluumatkalle Perugian kautta. Perugiassa meihin iski ukkosmyrsky. Tutustuimme Pozzo Etruscaan mutta lähdimme melko pian ”kotiin” päin. Assisin jälkeen ei sateinen ja hiukan kolkko Perugia oikein kolahtanut.

Onnettomuus matkalla Cortonaan

Aamulla lähdimme reippaina Cortonaan. Olimme ehtineet n. 100 km päähän, kun pysähdyimme Trasimeno-järven lähellä ottamaan kyytiin miehen, joka liftasi bensakannu kädessä. Saimme juuri pakattua itsemme autoon kun pamahti. Auto hyppäsi 10 metriä eteenpäin ja farmarin peräpää katkesi. Meitä päin oli tullut nuoren miehen ajama Renault, tie oli suora ja näkyvyys hyvä, joten hän luultavasti räplasi radiota tai mitä lie puuhaili. Molemmat autot menivät lunastukseen. Me jouduimme läheiseen sairaalaan röntgeniin ja Rellua ajanut poika joutui Perugiaan sairaalaan, hän oli loukannut päänsä pahasti.

Pelkäsimme jo että joudumme kesken matkan lähtemään koti-Suomeen, mutta saimme järjestettyä asian vakuutusyhtiön kanssa niin että jäämme vielä, koska meillä oli vain vähän niskan jäykkyyttä ja pelästystä. Castiglionen pienestä autovuokraamosta saimme Fiat Unon, jolla ajoimme kotiin Monteleoneen toipumaan loppupäiväksi.

Aamulla tunnelmat olivat vielä apeat, mutta tankkasimme itsemme aamiaisella ja tungimme itsemme pikku Unoon. Nokka käännettiin kohti Montepulcianoa, joka ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiin. Kaupunki yllätti meidät viehättävyydellään ja ostimme runsaasti viiniä ja pecorinoa. Seuraava kohteemme oli Pienza, paavi Pio II :n kaupunki. Paavin palatsi Piccolomino oli torstaisin suljettu, joten emme päässeet tarkistamaan, kuinka paavi nukkui.

Juhannusaattona kunnon suomalaiset haluavat veden äärelle. Ainoa hyvä uimapaikka oli ollut Bolsena-järvi, joten sinne siis! Uinnin jälkeen seuraava stoppi oli Capodimonte, joka näytti Jumalan hylkäämältä paikalta Bolsenan kainalossa. Ei turistin turistia eikä kyllä ketään muutakaan. Taisi olla siestan aika. Mutta sitten löydettiin yksi ristorante joka oli auki! Ja ihana lounas: carpaccio, spaghetti alla vongole; pieniä namuvongoleita, voita ja yrttejä, spagetti oli al dente. Ja valkoviiniä Est!Est!Est! Ja talo tarjosi päälle Limoncellot. Meille tarjoili pitkäripsinen kerubinalku, perheen nuorin ilmeisesti. Ruuan jälkeen kun autuaina maleksimme kohti autoa, itse nonna pörähti skootterilla peräämme: meiltä oli unohtunut vesipullo pöydän alle! Aivan ällistyttävää ystävällisyyttä.

Muutto Toscanaan

Seuraavana päivänä meidän piti jättää ihana Monteleonen talo ja muuttaa Toscanaan Pomaranceen. Porukkamme lisääntyi autollisella Suomesta tulevia. Kylä on tosi pieni, vanhat sedät istuvat keskusaukiolla päivät pitkät. Talo oli ok, ei kilpaillut samassa sarjassa edellisen kanssa, mutta makuuhuoneita oli neljä, lisäksi iso tupakeittiö ja vessan ikkunasta Euroopan parhaat näkymät.

Oli sunnuntai ja päätimme viettää rennon ja hauskan päivän lähiympäristössä, Volterrassa ja San Gimignanossa nuuhkien etruskijäännöksiä. San Gimignanossa vetonaula oli tietysti kidutusmuseo, josta jokainen sai omat kiksinsä. Illalla kävimme katsomassa paikallisen jalkapallo-ottelun, jossa oli italialaiseen tapaan hyvin kuuma tunnelma.

Maanantaina jatkoimme laiskottelua ja pidimme biitsipäivän meren rannassa jonne oli vain 15 km. Voiteista huolimatta kärähdimme kaikki ja velttoilimme illan. Kotiin tullessamme meillä oli yllätys: kuistilla oli käärme, se tosin lähti liukkaasti karkuun kiljumistamme.

Pisa, Lucca ja Firenze

Tiistai-aamuna ryhdistäydyimme ja lähdimme tutkimaan Pisaa. Torni oli edelleen vino. Muuten Pisa ei erityisemmin vaikuttanut. Poikkesimme myös Luccaan, joka on hurmaava, eikä lähes ollenkaan turisteja!

Kun seuraavana aamuna viimein pääsimme lähtemään, ajoimme kohti Chiantin viinialuetta Castellina in Chiantiin, joka oli oikein söpö pieni kaupunki ja iso enoteca löytyi heti parkkipaikan vieressä. Ostimme paikan melkein tyhjäksi. Yritimme tunkea itsemme läheiseen linnaan, mutta ovet eivät auenneet. Siesta painoi päälle ja osa porukasta suuntasi Sienaan ja loput palasivat mökille. Kirkon kellot kaikasivat, koirat haukkuivat ja kukot kiekuivat mutta uniset inuiitit nukkuivat.

Ensimmäinen pilvinen päivä! Ja matkakohteena Firenze, joten pilvisyys on oivallista. Jumalat suosivat meitä: parkkipaikkakin löytyi. Tosin suosio sitten hupeni: Ufficissa 2 km jono, Ville sai sappikohtauksen ja Jarin nenästä alkoi vuotaa verta. Emme kuitenkaan heittäneet heitä Arnoon vaan raahasimme takaisin kotiin Pomaranceen.

Suunta kohti kotia

Ja sitten on jo viimeinen päivä Pomarancessa! Kävimme vielä Volterrassa tutkimassa etruskilais-roomalaisia raunioita ja teimme ostoksia. Palatessamme ikävä kissoja vihaava vuokraemäntämme oli meitä odottamassa. Hän halusi tutkia talon, ettemme ole tehneet tuhoja siellä, ja sen jälkeen palautti meille takuurahat.

Seuraavana päivänä piti lähteä kohti Ranskaa! Ensin piti palauttaa Uno Castiglioneen ja hakea uusi vuokra-auto Firenzestä. Tässä sähläyksessä meni puoli päivää, mutta viimein olimme matkalla tummansinisellä Opelilla kohti Milanoa.

Illalla klo 19 köröttelemme Sveitsissä kohti San Gottardon solaa. Sveitsi otti meidät epäystävällisesti vastaan: ennen rajaa rämmimme 20 km ruuhkassa, joka johtui siitä, että sveitsiläiset rahastavat ulkomaalaisia, vieläpä erittäin epäystävällisesti. Raavimme kaikki käteisvaramme kokoon ja saimme nipinnapin maksettua tiemaksut.

Sen jälkeen tuli vielä hirmuinen raesade, joka rapisi auton kattoon kuin kivisade. Ulkolämpötila putosi hetkessä 28 asteesta 16 asteeseen! Sitten vielä poliisi pysäytti meidät. Luulimme ajaneemme ylinopeutta, mutta he vain tekivät gallupia ja halusivat tietää mistä tulemme, minne menemme ja missä asumme. Klo 23 saavuimme määränpäähämme Strasbourgiin ja löysimme hotellimme kaupungin ulkopuolelta.

Seuraava päivä kaiken tuon ajamisen jälkeen oli autoton. Menimme keskustaan raitiovaunulla. Tykkäsimme kaupungista, oli kaunista, kivoja kauppoja ja kohtuulliset hinnat. Lounasta söimme Petit Francessa, kokeilimme kaikkea paikallista, kuten etanoita, hapankaalia, jamboninea. Kävimme myös L’ill -jokiristeilyllä ja näimme Europarlamentin rakennukset. Vanhakaupunki oli tosiaan kaunis: valtava goottilainen katedraali, herkullisen värisiä pikku taloja vieri vieressä, koskia ja kanavia.

Aamulla hotellin setä keitteli kananmunia ilman vettä ja pelastimme talon tulipalolta. Hotellissa oli kissa, joka oli vähän ruma mutta seurallinen ja sillä oli punainen kaulapanta. Omia eläimiä alkoi olla niin ikävä, että juttelin puhelimessa koiralleni.

Kävimme nopealla kauppakierroksella ja lähdimme kohti Frankfurtia. Tavoitteena oli päästä mahdollisimman lähelle Hampuria päivän aikana. Klo 21.15 majoituimme Hannoverin ja Hampurin välille Unter den Lindenin majataloon. Paikka oli heti lupaava: parkkipaikalla raapi puuta iso raidallinen kissa, joka värisytti meille häntäänsä. Ilmassa haisi lehmä. Huoneet olivat upeat, ihanat untuvatäkit ja tyynyt. Näin siis oli tämäkin työpäivä putkessa.

Aamulla klo 9.45 olimme jo matkalla kohti Hampuria. Pysähdyimme lounaalle Wismarissa, joka on entinen Itä-Saksan hansakaupunki. Söimme uuniperunoita ja jälkiruuaksi mansikoita. Klo 19 olimme jo laivalla Rostockissa. Jätimme vuokra-Opelimme satamaan ja avaimet Super Fastin check-inniin. Super Fastin sisäänkirjoittautuminen oli Euroopan hitain, jos ei lasketa joitain raja-asemia itäisessä Euroopassa. Yö 4-hengen Moonlight-hytissä sujui leppoisasti ja seuraavana iltana olimme jo Hangossa ja muutaman tunnin kuluttua kotona!

Teksti: Päivi Virta