Plaza

Firenze - Historiaa ja renesanssitaidetta

31.10.2008

Italia, Toscana, Firenze, Dante, Medici-suku, palatsit, Galileo Galilei, Leonardo da Vinci, Michelangelo

Toscanan alueen pääkaupunki Firenze lepää Arno-joen varrella kukkuloiden ympäröimänä. Kaupungin keskiaikainen keskusta on pullollaan kuuluisia taideteoksia sekä arkkitehtuuriltaan ja historiallisesti merkittäviä rakennuksia.

Firenzen asukasluku on vain hieman yli 350 000, mutta sen kuuluisa vanha kaupunki ja renesanssitaidetta pursuilevat museot houkuttelevat vuosittain miljoonia turisteja, joista suurin osa vierailee kaupungissa kesällä. Jokilaaksossa sijaitsevan Firenzen kesät ovat kuumia, kosteita ja vähäsateisia. Talvella on suhteellisen kylmää ja ennen kaikkea kosteaa. Talvella saatetaan nähdä luntakin.

Firenzen perusti Julius Caesar vuonna 59 e.a.a. sotilaidensa majapaikaksi nimellä Florentia eli kukoistava, ja hyvä sijaintin Arnon varrella mahdollistikin kaupungin kasvamisen merkittäväksi kauppapaikaksi. Firenzen historiaan voi tutustua Firenze Com’era -museossa (Via dell’Oriuolo 24). Se kuvaa kaupungin historiaa ja muutosta vuosisatojen saatossa maalausten, kaiverrusten ja pienoismallien avulla. Näyttelyn aikajana alkaa Firenzen synnystä roomalaisaikana ja jatkuu aina 1800-luvulle asti. Näyttely on varsin vaatimaton ja luettavaa on seinillä turhan paljon. Maalaukset historiallisesta Firenzestä ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja vanha rakennus sisäpihoineen sympaattinen.

Keskiaikainen Firenze

Keskiaikainen Firenze kasvoi merkittäväksi kaupankäynnin keskukseksi. Kehnojen puutönöjen joukkoon kohosi varakkaiden perheiden rakentamia kivitorneja, joihin saatettiin linnoittautua, kun välit johonkin kilpailevaan sukuun tulehtuivat aseellisen välienselvittelyn tasolle. Torneja oli tuolloin satoja ja osa niistä on vielä nykyäänkin jäljellä.

Keskiajalta on peräisin myös Firenzen tunnetuin nähtävyys Ponte Vecchio, eli vanha silta, joka vuoteen 1218 oli ainoa Arno-joen ylittävä silta Firenzessä. Ponte Vecchiolla on aina ollut käsityöläisten ja kauppiaiden liikkeitä, mutta vuonna 1593 herttua Ferdinando I määräsi, että saastaisen sillan siistimiseksi sillä saisivat ainoastaan kultasepät ja jalokivikauppiaat pitää liikkeitään. Tämä sääntö on edelleen voimassa. 1500-luvulla liikkeiden yläpuolelle rakennettiin Corridoio Vasariano -käytävä yhdistämään Palazzo della Signoria ja Uffizi joen toisella puolella sijaitsevaan Palazzo Pittiin. Näin hallitsijat pääsivät liikkumaan huomaamattomasti ja tarvittaessa pakenemaan vihaisia ihmisjoukkoja. Käytävällä sijaitsee Medicien hallitsijasuvun kuuluisa oma kuva -kokoelma, johon kuuluu muun muassa Rubensin ja Rembrandtin näkemykset itsestään. Tällä hetkellä ei kokoelmaa valitettavasti kuitenkaan pääse katsomaan.

Vuoden 1333 suuressa tulvassa Ponte Vecchio tuhoutui, mutta uudelleen rakennettu silta oli ainoa Firenzessä, joka säilyi ehjänä toisessa maailman sodassa. Vuonna 1966 historia toisti itseään surullisella tavalla, kun Arno-joki vuoden 1333 tapaan tulvi tavallista runsaammin tuhoten ja vaurioittaen monia rakennuksia sekä merkittäviä taideteoksia ja muuta kulttuuriperintöä. Tällöin Ponte Vecchio onneksi selvisi pienemmin vahingoin. Vuoden 1966 tapahtumat ovat kuitenkin useimmilla firenzeläisillä vielä vahvasti muistissa ja taideaarteita vaalitaankin innokkaasti.

Firenzen vanhin julkinen rakennus on Palazzo Bargello (Via del Proconsolo 4). Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1255. Alkuperäiseltä nimeltään se oli Palazzo del Popolo ja se toimi Capitano del Popolon eli kaupungin ylimmän virkamiehen majapaikkana. Myöhemmin rakennus toimi podestán eli eräänlaisen kaupunginvaltuuston kotina, mutta vasta 1500-luvulla rakennus sai nykyisen nimensä, kun siitä tuli kaupungin poliisipäällikön, il bargellon, päämaja. Tuolloin Bargello sai toimia myös vankilana ja sen pihalla suoritettiin mestauksia aina 1700-luvulle asti. Bargello sai myös toimia esikuvana suuremmalle Palazzo Vecchiolle ja yhdennäköisyys onkin ilmeinen, kunhan rakennuksia tietää katsoa sillä silmällä. Nykyään Bargello on taidemuseo, jossa voi ihailla esimerkiksi renesanssimestarien veistoksia, pronssi-, vaha-, emali-, norsunluu- ja meripihkaesineitä sekä mitaleja, seinävaatteita, huonekaluja ja tekstiilejä muun muassa Medicien suvun kokoelmista.

Keskiajan ihmisen elämässä oli uskonnolla tärkeä asema. Monet tästä ajasta kertovista nähtävyyksistä Firenzessä liittyvätkin jotenkin kristinuskoon. Vuonna 1294 aloitettiin suuren Santa Crocen basilikan rakennustyöt, tarinan mukaan itsensä Pyhän Franciscuksen toimesta. Piazza Santa Crocen päädyssä sijaitseva kirkko on Firenzen tärkein, ja maailman suurin, fransiskaanikirkko. Kirkkoon on haudattu kaupungin merkittävimpiä asukkaita kuten Michelangelo, Galileo Galilei ja Niccolò Machiavelli. Osa kirkon 16 kappelista on suuren maalarimestari Giotton freskojen kaunistamia.

Kirkon yhteydessä on toiminut myös luostari ja vierailun yhteydessä kannattaakin käydä käyskentelemässä myös luostarin sisäpihalla. Täältä löytyy myös muistomerkki Florence Nightingalelle, joka nimettiin syntymäkaupunkinsa mukaan. Museo dell’Opera di Santa Croce esittelee vuoden 1966 tulvasta pelastettuja taideteoksia sekä niiden restaurointityötä.

Danten Firenze

Durante Alighieri (1265-1321), tuttavallisemmin Dante, syntyi ja kasvoi Firenzessä. Alighierien suku oli vanha, mutta ei erityisen varakas. Dante sai hyvän kasvatuksen ja osoitti lahjakkuutensa jo nuorena. Jo 9-vuotiaana Danten kerrotaan rakastuneen palavasti elämänsä naiseen Beatriceen, joka tuli toimimaan hänen muusanaan läpi elämän. Beatricen kuoleman jälkeen Dante keskittyi tutkimuksiinsa ja otti osaa poliittiseen elämään.

Keskiaikaisen Firenzen hallinnasta taisteli kaksi poliittista ryhmittymää, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarin maallista valtaa kannattavat ghibelliinit ja Paavin puolta pitävät guelfit. Dante kuului guelfien valkoiseen ryhmittymään, ja mustien ghibelliinien päästessä voitolle hänet karkotettiin kaupungista vuonna 1302 tekaistujen syytteiden nojalla ja tuomittiin poltettavaksi elävältä. Dante vietti loppuelämänsä Veronassa ja Ravennassa tieteellisten opintojensa parissa.

Dante tunnetaan parhaiten La divina commedian kirjoittajana. Danten kuvaukset helvetistä, kiirastulesta ja taivaasta oli tarkoitettu moraaliseksi ohjanuoraksi keskiaikaiselle ihmiselle. Teos oli ensimmäinen italian kielellä kirjoitettu kirja ja Dantea nimitetäänkin italian kielen isäksi.

Danten kerrotaan syntyneen talossa nykyisten via Dante Alighierin ja via Santa Margheritan kulmassa. Alkuperäinen rakennus on tuhoutunut, mutta paikalla toimii tätä nykyä Casa di Dante -museo (Via Santa Margherita 1), joka esittelee Danten elämää, töitä ja kotikaupunkia.

Alkuperäisesineitä on vähän ja museo luottaakin kävijän lukuintoon monine seinätauluineen. Muutaman euron pääsymaksulla on kuitenkin mukava kuvitella Dante astelemaan talon kapeilla käytävillä, jotka siis oikeastaan ovat 1800- ja 1900-lukujen enemmän tai vähemmän oikeellisia rekonstruktioita. Danten ja Beatricen kerrotaan kohdanneen ensimmäisen kerran läheisessä Santa Margherita dei Cerchin kirkossa.

Dante Online – Danten elämän ja teosten esittely italiaksi ja englanniksi

Piazza del Duomo - Firenzen uskonnollinen keskus

Dante kastettiin Firenzen battisterossa eli erityisessä kastajaisiin tarkoitetussa rakennuksessa, joka rakennettiin jo 1000-luvulla. Erikoisen näköinen rakennelma edustaa Toscanan romaanista tyyliä parhaimmillaan. Kahdeksankulmainen rakennus on koristeltu geometrisillä kuvioilla, jotka muodostuvat vihreästä ja valkoisesta marmorista.

Battisteron ulkopuolen mielenkiintoisin nähtävyys ovat kuitenkin kolme pronssista pariovea 1300- ja 1400-luvuilta, joiden veistokset kuvaavat muun muassa Johannes Kastajan elämää sekä kohtauksia Uudesta ja Vanhasta testamentista.

Ei kuitenkaan kannata tyytyä ihailemaan battisteroa vain ulkopuolelta. Muutaman euron sisäänpääsymaksu kannattaa ehdottomasti pulittaa, sillä rakennuksen sisäkatossa odottaa upea bysanttilaistyylinen kultainen kupolimosaiikki, jonka keskiössä voi nähdä Tuomiopäivän enkeleineen ja Jeesuksineen. Ulommilla kerroksilla kuvataan pelastettujen ja pahantekijöiden kohtaloita ja monia Raamatun kertomuksia.

Battistero sijaitsee Firenzen keskustassa kaupungin katedraalin eli il duomon aukiolla (Piazza del duomo). Duomon tai tarkemmin Basilica di Santa Maria del Fioren rakentaminen alkoi kuitenkin vasta 1200-luvun lopulla ja aivan lopullisesti kirkko valmistui vasta 1800-luvulla. Vuosisatojen saatossa duomoa oli suunnittelemassa ja rakentamassa monia merkittäviä arkkitehtejä ja taiteilijoita tunnetuimpina Giotto ja Brunelleschi, joka suunnitteli kirkon upean kupolin, joka valmistui vuonna 1434.

Duomon kupoli on vierailun arvoinen paikka, jos jalat vain kantavat 463 askelman korkeuteen. Vierailija pääsee ensin ihailemaan kupolin karmivia kattomaalauksia sen sisäpuolta kiertävällä luiskalla. Sitten sukelletaan kupolin sisä- ja ulkoseinämien väliseen kapeaan käytävään, joka loppujen lopuksi johdattaa kupolin lakea kiertävälle parvekkeelle, josta on upeat näkymät yli koko Firenzen.

Varsinkin kesän sesonkiaikaan ja helteellä kulku kapeilla käytävillä saattaa olla raskasta ja sopimatonta ahtaanpaikankammoisille. Välillä joutuu taiteilemaan ahtaissa portaikoissa, jotta mahtuisi vastaantulevien ohi. Juomapullo on hyvä varata mukaan.

Duomon julkisivu valmistui sen viimeisenä osana. Vuosisatojen saatossa kirkko sai kantaa jos jonkinmoista väliaikaista pukua, ja julkisivu valmistui lopulta vasta vuonna 1887 useiden kilpailujen ja kansanäänestyksen jälkeen. Goottilaisesta tyylistä innoituksensa saanut julkisivu istuu väritykseltään Battisteron ja Campanile-kellotornin viereen, mutta on niitä selkeästi koristellumpi.

Campanilen valmistuminen kesti vain muutamia vuosikymmeniä (1334-1359). Mestari Giotto osallistui myös sen rakentamiseen ja hänen seuraajansa noudattivatkin pitkälle hänen suunnitelmaansa.

Torni on koristeltu punaisella, vihreällä ja valkoisella marmorilla ja se nousee lähes 85 metrin korkeuteen. Myös campanilestä voi ihailla Firenzen kattoja, vaikkakin hieman Duomoa matalammalta. Askelmia kellotornin huipulle on 414.

L’Opera del Duomo on Piazza del Duomon koillisreunasta löytyvä museo, joka esittelee Firenzen elämää 1300-1500-luvuilla ja erityisesti Duomon rakennusvaiheita ja taideteoksia

Medicien kaupunki

Vanhan Firenzen keskustassa sijaitseva Piazza della Signoria on pitkään ollut Firenzen poliittisen elämän keskipiste. 1300-luvulla aukiolle valmistui palatsi, jonka nimi on vaihdellut aikojen saatossa sen asujaimiston eli kaupungin kulloistenkin hallitsijoiden mukaan. Alkuperäinen nimi Palazzo dei Priori muuttui Palazzo del Popoloksi ja sitten Palazzo della Signoriaksi.

Keskiajalla Firenzessä vallitsi eräänlainen demokratian esiaste. Kaupungin ammattimiesten kiltoihin kuuluvat miehet vuorottelivat la Signoriassa, joka oli hallintoelin, joka muodostettiin uudelleen kahden kuukauden välein nostamalla nahkapusseista yhdeksän miehen nimet. Ryhmään ei kelpuutettu useampia saman perheen jäseniä eikä juuri siinä palvelleita. Miehet asuivat yhdessä ja käyttivät punaisia, turkisreunusteisia viittoja. Palkka oli pieni, mutta mahtimiesten käytössä oli palvelijoita, kokki ja oma narri.

Piazza della Signorialla saarnasi aikoinaan ikuista kadotusta myös munkki Savonarola, joka ensin villitsi kaupunkilaiset polttamaan taidetta, kirjallisuutta ja koreita vaatteitaan ”Turhuuden roviolla”, mutta päätyi lopulta itsekin kidutetuksi, hirtetyksi ja roviolle samalla aukiolla.

Useimmat Firenzen nähtävyyksistä liittyvät de’ Medicien sukuun, jonka tarina kietoutuu vahvasti kaupungin historiaan. Medicien suku oli alun perin lähtöisin varsin vaatimattomista oloista. Taitava menettely pankkialalla toi kuitenkin varojen mukana myös poliittista valtaa.

Cosimo de’ Medici oli suvun jäsenistä ensimmäinen, joka nousi Firenzen viralliseksi hallitsijaksi, kun hänestä vuonna 1434 tuli il gran maestro. Suurherttuakunta oli Medicien hallinnassa aina 1700-luvulle asti. Politiikan ja hallinnon ohella Medicit ehtivät sponsoroida taiteita ja arkkitehtuuria ja juuri tämän vuoksi näkyy perheen vaikutus edelleen niin vahvasti Firenzessä.

Liiketoimien sujuessa yhä paremmin tunsivat Medicit tarvitsevansa myös paremmat asuintilat. Palazzo Medici Riccardi (Via Cavour 1) alkoi muotoutua, kun arkkitehti Michelozzolta tilattiin uusi palatsi, joka tuli edustamaan firenzeläistä renesanssiarkkitehtuuria parhaimmillaan. Kuuluisan Brunelleschin suunnitelma oli jo hylätty liian suureellisena, sillä Cosimo de’ Medici ei halunnut herättää kateutta kaupunkilaisissa. Palatsin kaksiosainen nimi Medici Riccardi johtuu siitä, että 1600-luvun puolivälissä Medicit myivät linnan Riccardin-suvulle. Palatsin muhkea barokkisisustus onkin heidän ansiotansa.

Nykyään Palazzo Medici Riccardissa voi käydä hienon rakennuksen ohella katsomassa vaihtuvia näyttelyitä. Tärkein syy vierailulle lienee kuitenkin yksi ainokainen huone. Cappella dei Magi oli Medicien perheen yksityinen kappeli, jonka seinämaalaukset renesanssimestari Benozzo Goxxoli maalasi vuosina 1459-1461. Nelikulmaisen ja ikkunattoman pienehkön huoneen seinille on maalattu käsittämättömän upea seinämaalaus, joka jatkuu rikkumattomana seinältä toiselle. Valitettavasti huoneessa ei saa valokuvata.

Pikkutarkka maalaus on nimeltään Cavalcata dei Magi eli Tietäjien juhlakulkue. Se esittää siis Itämaan tietäjien matkaa Betlehemiin. Uskonnollinen aihe oli kuitenkin vain tekosyy kuvata vuosina 1438-1439 Firenzessä pidetyn kirkollisen suurkokouksen yhteydessä kaupunkiin saapuneita tärkeitä ihmisiä. Medicit ylpeilivät toimineensa välittäjinä roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon sovinnossa.

Firenzen suosituimpia nähtävyyksiä on Palazzo Vecchio, eli vanha palatsi. Cosimo I Medicin hallitessa herttuana tunnettiin palatsi nimellä Palazzo Ducale ja vasta Medicien muuttaessa Palazzo Pittiin tuli siitä Palazzo Vecchio eli vanha palatsi.

Palazzo Vecchiossa pääsee ihailemaan mitä pompöösimpiä maalauksia ja seinäkoristeita lähinnä 1400- ja 1500-luvuilta. Suurruhtinaat olivat kovia keräilemään rahallisesti ja tieteellisesti arvokkaita esineitä ja ne tarvitsivat tietysti arvoisensa säilytyspaikan. Stanza del Guardarobassa, kirjaimellisesta vaatehuoneessa, eri maanosia esittelevät kartat aarrekaappien ovissa antavat kuvan renesanssiruhtinaiden käsityksestä maapallosta. Kuvassa takaseinällä voi erottaa myös Suomen hahmon, vaikkakin hieman vinksallaan.

Medicien uuden kodin Palazzo Pittin (Via della Ninna 5) pitkä julkisivu on viettävän Piazza Pittin puolella, sen takana puolestaan avautuu suuri Giardino di Boboli -puutarha. Luca Pitti aloitti palatsin rakennustyöt vuonna 1458, mutta työ jäi kesken Pittin ajatuessa Medicien epäsuosioon. Alkuperäisen suunnitelman sanotaan olevan itsensä Filippo Brunelleschin käsialaa. Rakennusta laajennettiin useasti tulevien vuosisatojen aikana ja se oli hallitsijoiden käytössä aina vuoteen 1919, jolloin Italian valtio sai sen omistukseensa. Nykyään palatsissa asustaa useita mielenkiintoisia museoita.

Museo degli Argenti eli rahamuseo esittelee hopeaesineiden ohella Medicien aarteita koruista arvokkaisiin vaaseihin.
Galleria Palatinassa voi ihailla suurten taiteilijoiden töitä, mm. Titian, Rubens, Raphael, Botticelli, Fra Filippo Lippi ja Caravaggio.
Kuninkaallisissa asunnoissa (Appartamenti Reali) pääsee kurkistamaan hallitsijaperheiden ylellisiin yksityistiloihin.
Galleria d’Arte Moderna esittelee 1800- ja 1900-lukujen italialaista taidetta.
Museo delle Porcellane eli posliinimuseo esittelee Euroopan kauneimpia posliiniesineitä.
Galeria del Costume on Italian ainoa muodin historiaa esittelevä museo. Näytillä on vaatteita, asusteita ja esiintymisasuja 1700-luvulta nykypäivään.

Museoita kuuluisampi nähtävyys Palazzo Pittissä on kuitenkin Giardino di Boboli eli Bobolin puutarha, jonka rakennustyöt Cosimo I:n vaimo Eleonora di Toledo aloitti vuonna 1550 ostaessaan Palazzo Pittin. Vuosisatojen saatossa puutarha laajentui ja sitä suunnittelemassa oli useita kuuluisia arkkitehtejä, kuten Giorgio Vasari ja Buontalenti. Puutarhan laajalla alueella vaellellessa voi ihailla Medicien amfiteatteria, Buontalentin eksentristä Grotta Grande -luolaa, Forte di Belvedere -linnaketta ja nauttia kahvit jo 1700-luvulla rakennetussa Kaffeehaus-kahvilassa. Tunnetuimpia kuvauskohteita puutarhassa on Bacchuksen suihkulähde, jossa Cosimo I:n suosikkikääpiö ratsastaa kilpikonnalla.

Giardino di Bobolia lukuunottamatta vehreät alueet ovat Firenzen keskustassa harvassa. Arnon rantoja reunustaa monilla kohdin puistomainen kaistale ja luonnontieteellisen museon kasvitieteellisessä puutarhassa, Giardino dei Semplicin (Via Micheli 3), puiden varjossa on mukava vierailla hiostavana päivänä. Hieman kauempana keskustan hulinasta sijaitseva Parco delle Cascine, on kuitenkin runsaan kahden kilometrin mittainen miellyttävä puistoalue Arno-joen rannalla. Aikoinaan alue toimi Medicien metsästysmaina, mutta nykyään puisto on päivisin lenkkeilijöiden, koiranulkoiluttajien ja lapsiperheiden valtakuntaa. Iltaisin puistoon ei kannata mennä moraalittomamman meiningin takia. Puistossa on myös pieni maauimala, tenniskenttiä ja muita urheilualueita. Tiistaisin puistossa järjestetään suuret markkinat.

Lisää tietoa kaupungin puistoista

Medicit olivat suuria taiteenharrastajia ja vuonna 1581 he perustivat Firenzen tätä nykyä kuuluisimman taidemuseon. Galleria degli Uffizi (Piazzale degli Uffizi 6) on yksi maailman vanhimmista museoista ja siellä voi ihailla italialaisten mestareiden töitä 1300-1700-luvuilta. Museon suurimmat hitit ovat varmasti Botticellin teokset Kevät (La Primavera) ja Venuksen syntymä (La nascita di Venere). U-kirjaimen muotoinen rakennus on arkkitehti Giorgio Vasarin käsialaa.

Uffizin taideaarteita ei ainakaan kesän ruuhka-aikana pääse ihailemaan kovin sukkelaan. Mikäli ei ole hankkinut etukäteislippua, saattaa Uffizin katetulla käytävällä joutua jonottamaan pahimmillaan useita tunteja. Tämän jälkeen ei museon loputtomilla käytävillä välttämättä jaksa vaellella kovin kauaa.

Medicit eivät halunneet jäädä unholaan edes kuoltuaan ja rakennuttivat itselleen komean Cappelle Medicee -hautakappelien kokonaisuuden (Piazza Madonna degli Aldobrandini 6), jonne on haudattu suvun suuriruhtinas toisensa jälkeen. Mahtipontinen kappeli ei ole ympäristönä kovin viehättävä kallisarvoisesta koristelustaan huolimatta. Mielenkiintoisin kohde on Michelangelon suunnittelema Sagrestia nuova eli uusi sakaristo. Se on huomattavasti rauhallisempi ja pelkistetympi kuin suorastaan pelottava Cappella dei Principi -kappeli, jonne on haudattu myöhempiä Medicien suurherttuoita.

Sagrestia nuovaa alettiin rakentaa 1520-luvulla kuuluisan Lorenzo Il Magnificon ja hänen lähisukulaistensa hautapaikaksi. Michelangelo ei kuitenkaan saanut valmiiksi kaikkia hautamuistomerkkejä ja mahtava Lorenzo sai lopulta tyytyä vaatimattomaan seinälaattaan. Valmistunutta Madonna ja lapsi -veistosta pidetään kuitenkin yhtenä Michelangelon kauneimmista veistoksista. Kappelin seiniltä on hiljattain löydetty luonnoksia, joita pidetään Michelangelon suunnitelmina.

Tiedemiesten ja taiteilijoiden kaupunki: Galileo, Da Vinci ja Michelangelo

Firenze on ollut tieteiden ja taiteiden kaupunki keskiajalta lähtien. Firenzeläiset kirjailijat Dante, Petrarcha ja Boccaccio olivat ensimmäisinä luomassa italian kirjakieltä keskiajalla. Niccolò Machiavelli kirjoitti kuuluisan kirjansa Il Principe 1500-luvulla viruessaan läheisessä vankilassa syytettynä Medicien ruhtinassuvun vastaisesta komplotista. Teos on kuitenkin tarkoitettu ohjeeksi erityisesti Lorenzo de’ Medicille, jotta tästä tulis mahdollisimman hyvä hallitsija. Pisassa syntynyt Galileo Galilei puolestaan vietti suurimman osan aurinkokeskeisyyden kannattamisesta saamastaan arestista Firenzen talossaan.

Firenzen tieteelliseen historiaan voi tutustua Museo della Storia della Scienzassa (Piazza dei Giudici 1), eli tieteen historian museossa. Medicien (1500-1600-luvut) ja Lorrainen (1800-luku) perheen kokoelmiin pohjaavan museon aiheena ovat tieteen instrumentit ja erityisesti Galileo Galilein ura ja tutkimukset. Vuosisatoja vanhat laitteet jaksavat kiehtovat myös vähemmän teknisesti suuntautuneita vierailijoita.

Ihmiskunnan historian tunnetuimpia henkilöitä on varmasti Leonardo da Vinci, joka loisti kaikilla inhimillisen tiedon aloilla, niin tiedemiehenä, keksijänä, filosofina kuin taiteilijanakin. Kuten nimestä voi päätellä, syntyi Leonardo Vincin pikkukaupungissa, joka sijaitsee Firenzen lähistöllä. Hän myös opiskeli maalausta Firenzessä. Museo di Leonardo da Vinci (Via dei Servi 66) esittelee da Vincin keksintöjä pienoismallien ja 3D-animaatioiden avulla. Pienoismallit, jotka itseasiassa ovat toimivia pienoislaitteita, on tehty puusta. Ei voi kuin ihmetellä tämän monitaitajan keksiliäisyyttä, kun näytillä on niin nokkelia nosto- ja muita laitteita, kuin mitä ihmeellisimpiä viritelmiä ihmisten tappamiseksi sotaa käytäessä.

Michelangelo di Lodovico Buonarroti Simoni tunnetaan paremmin yksinkertaisesti Michelangelona. Hän syntyi Toscanassa Arezzon kaupungin lähistöllä, mutta vietti suuren osan elämästään Firenzessä. Casa Buonarrotti (Via Ghibellina 70) on Michelangelon suvun omistuksessa ollut komea talo, jossa nykyään voi ihailla suuren mestarin varhaisia töitä.

Michelangelon tunnetuin teos, David, on noussut yhdeksi Firenzen tunnuksista. Alkuperäinen David valmistui vuonna 1504, kun Michelangelo oli vain 29-vuotias. Se sijoitettiin Palazzo Vecchion eteen Piazza della Signorialle, missä sen toinen käsivarsi katkesi vuoden 1527 mellakassa. Vuonna 1873 veistos siirrettiin Galleria dell’Accademian vartavasten rakennettuun saliin turvaan ilmansaateilta. Nykyisin Palazzo Vecchion edessä nähtävä veistos onkin vuonna 1910 valmistettu kopio. Galleria dell’Accademia (Via Ricasoli 58-60) on jo 1500-luvulla Medicien siunauksella perustetun taideakatemian museo, jossa voi nähdä useampiakin Michelangelon veistoksia. Lisäksi näytillä on erityisesti uskonnollisia maalauksia, venäläisten ikonien kokoelma sekä mielenkiintoinen soitinkokoelma.

Toinen, pronssista valmistettu, kopio Michelangelon Davidista on sijoitettu 1800-luvulla rakennetulle Piazzale Michelangelolle, taiteilijamestarin mukaan nimetylle aukiolle Firenzen vanhan keskustan ulkopuolelle. Aukio on samalla rinteellä kuin San Miniato al Monten luostarin ja sinne johtaa kiemurteleva Viale Giuseppe Poggi. Aukiolta on hienot näkymät Firenzen yli. Reippaimmat voivat kavuta Piazzale Michelangelolle jalankin, mutta myös bussit 12 ja 13 kuljettavat aivan perille asti.

Michelangelon elämää ja töitä esittelevä verkkosivusto

Uusi aika muutti kaupunkia

1800-luku oli Firenzessä muutosten aikaa. Vuodet 1864-70 kaupunki toimi yhdistetyn Italian pääkaupunkina. Kasvava kaupunki laajeni sitä reunustavia kukkuloita kohden ja myös keskiaikainen keskusta sai tuntea uuden aikakauden nahoissaan, kun uuden aseman arvoisille komeille aukioille ja kaduille tarvittiin tilaa.

Mahtipontinen Piazza della Repubblica rakennettiin vuosina 1890-1917. Se sijaitsee paikalla, jossa roomalaisten aikana oli forum eli kokoontumispaikka, keskiajalla Mercato Vecchio -kauppapaikka ja Medicien aikana kaupungin juutalaisten getto. Aukiota hallitseva pylväs Colonna dell’Abondanza eli yltäkyläisyyden patsas pystytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1431 ja uudemman kerran vuonna 1956. Siinä välillä ehti yhtenäisen Italian ensimmäisen kuninkaan Vittorio Emmanuele II:n patsas koristaa aukiota.

Aukion kojut ja kahvilat edustavat kaupungin kalliimpaa tarjontaa. Osalla kahviloista on kuitenkin takanaan vaiheikas historia, joka houkuttelee istahtamaan espressolle esimerkiksi vuonna 1773 perustettuun Caffè Gilliin, joka on vuosisatojen saatossa toiminut niin kirjailijoiden, toimittajien kuin Hollywood-tähtien suosikkipaikkana. Kirjojen ystäville Piazza della Repubblican länsilaidalta löytyy yksi kaupungin parhaista kirjakaupoista, Libreria Edison, jonka valikoimista löytyy sekä italian- että englanninkielisiä teoksia.

1800-luvun uusia ilmiöitä oli turismi. Monet taiteen ihailijat suuntasivatkin matkoillaan myös Firenzeen herkuttelemaan renesanssiaarteilla. Kun ranskalainen kirjailija Stendhal vuonna 1817 astui ulos Santa Crocen kirkosta, tunsi hän olonsa heikoksi ja hänen sydämensä pamppaili villisti. Hän kärsi taiteen ja kauneuden yliannostuksesta Firenzen tarjoamien vaikutelmien keskellä. Myöhemmin firenzeläinen psykiatri nimesi ilmiön Stendhal-syndroomaksi. Firenzeen suuntautuvista matkoista kertoo myös mm. E. M. Forsterin tunnettu teos A Room with a View.

Englantilainen arkkitehti Herbert Horne asettui asumaan Firenzeen vuoden 1900 paikkeilla. Hän oli päättänyt ryhtyä taiteenkeräilijäksi ja jättikin jälkeensä hienon kokoelman, joka on nähtävillä Museo della Fondazione Hornessa (Via de’ Benci 6). Horne kunnosti renesanssitaloaan, ei varsinaisesti museoksi, vaan mahdollisimman todenmukaiseksi rekonstruktioksi renesanssiajan herrasmiehen asunnosta. Museon taidekokoelma muodostuu maalauksista, veistoksista, keramiikasta, kultaesineistä, huonekaluista ja monenlaisesta pienesineistöstä 1300-1500-luvuilta. Museon aukioloajat ovat valitettavan lyhyet, mutta tässä sympaattisessa pikku museossa on mukava piipahtaa jo senkin takia, että suurimmat turistimassat eivät tänne yleensä vaivaudu.

Toscanalainen ruoka

Firenzeläinen ruoka perustuu toscanalaiseen maalaiskeittiöön ja tarjolla on usein lihaa. Antipasti-tarjonnasta löytyy yleensä perinteisiä toscanalaisia herkkuja, kuten kananmaksapateella päällystettyjä crostineja. Pastan ohella kannattaa kokeilla esimerkiksi gnoccheja, jotka ovat Italian versio mykyistä. Ne on valmistettu perunasta tai jauhoista.

Firenzen nimikkoruoka on Bistecca alla fiorentina eli pihvi firenzeläiseen tapaan. Se on t-luupihvi, joka on grillattu ja maustettu kevyesti suolalla, mustapippurilla ja oliiviöljyllä. Pihvi tarjoillaan yleensä varsin raakana ja on niin suuri (n. 600 gr), että siitä usein riittää jaettavaa kahdelle hengelle.

Piazza Duomolla ja muualla aivan Firenzen turistisimmilla seuduilla kannattaa valita ruokapaikkansa tarkkaan. Amerikkalaisille turisteille tarkoitetuissa kahviloissa saattaa pahimmillaan joutua kahvikupista pulittamaan kymmeniä euroja. Kovin kauas ei nälkäisen matkalaisen kuitenkaan tarvitse pääkaduilta poiketa kohtuuhintaista ja useimmiten herkullista ravintoa löytääkseen. Mainittakoon esimerkkinä muutamia vanhasta kaupungista löytyviä suosikkeja.

• Yhtenä kaupungin parhaista ravintoloista pidetään I che c’è c’è -ravintolaa (Via dei magalotti 11), jonka nimi tarkoittaa suurin piirtein ”mitä kaapista löytyy”, kirjaimellisesti ”sitä on, mitä on”. Täällä kannattaa ehdottomasti jättää tilaa jälkiruoalle, vaikka se vaikeaa onkin.
• Firenzen parhaaksi pizzeriaksi monet paikalliset nimeävät Il Pizzaiuolon (Via de’ Macci 113r). Puitteet ovat vaatimattomat, mutta pitsat ovat todella herkullisia ja hintatasokin kohtuullinen. Kiireisenä aikana on turha suunnitella jäävänsä pöytään nauttimaan tunnelmasta, sillä henkilökunta saattaa pyytää tekemään tilaa uusille asiakkaille, kun ruoat on syöty.
• Osteria del Gatto e la volpe (Via Ghibellina 151r) tarjoilee perinteistä italialaista ruokaa. Asiakaskunta on selkeästi matkailijapainotteinen, mutta tunnelma on silti aitoitalialainen.
• Aitoon tunnelmaan pääsee yleensä edullisesti myös sympaattisissa kortteliravintoloissa, kuten Trattoria Pane e Vino (Via Dell’ Agnolo 105r).

Kahviloita on Firenzessä lähes joka kulmalla ja niihin onkin tarkoitus piipahtaa pikaisesti ohi kulkiessa. Kahvikupponen on aina halvempi, mikäli se nautitaan seisaaltaan tiskin äärellä.

Kannattaa muistaa, että italialaisten kahvinjuontitavat eroavat suomalaisista. Herkullinen cappucino nautitaan aamulla vaikkapa työmatkalla. Myöhemmin päivällä saa cappucinon tilaaja kuitenkin varautua merkitsevään kulmakarvojen kohotukseen, sillä nyt on aika nauttia espresso. Espressoa ei muuten tilata tällä nimellä vaan yksinkertaisesti un caffè, kun tuplaespresso on caffè doppio. Caffè ristretto on vielä espressoakin vahvempi pikku kupponen.

Suomalaista kahvia vastaa ehkä parhaiten caffé lungo, jossa kahvinpurujen läpi valutetaan enemmän vettä kuin esim. caffè americanossa, joka on espresso, johon on lisätty kuumaa vettä. Kumpaankin näistä täytyy kuitenkin tilata maito erikseen (con latte). Caffè macchiato on espresso pienellä maitotilkalla. Maito-ongelmilta välttyy tietenkin tilaamalla suomessakin jo tutuksi tulleen caffè latten.

Lounaan tai päivällisen päälle voi tilata caffè corretton, joka on alkoholilorauksella, useimmiten grappalla, brandyllä tai sambucalla, ”korjattu” espresso.

Gelato-pääkaupunki

Italialainen jäätelö tai gelato on maailmankuulua ja Firenzeä kutsutaan Italian gelato-pääkaupungiksi. Mitä herkullisempia makuvaihtoehtoja tarjoavat gelateriat ja pienemmät jäätelökioskit odottavat herkuttelijaa lähes jokaisen kulman takana kaupungin keskustassa. Kioskista ostaminen sujuu suomalaiselta ilman kummempia kommervenkkejä, mutta oikeassa gelateriassa täytyy osata toimia oikein. Yleinen periaate on, että gelato maksetaan ensin kassalle koon mukaan. Vasta kassalta saadun kuitin kanssa mennään valitsemaan ne ihanat maut.

Valinnanvaikeuden helpottamiseksi kannattaa noudattaa muutamaa vinkkiä, jotta pääsee varmasti nauttimaan kaupungin parhaista antimista, vaikka Firenzessä tuskin huonoa gelatoa on nähtykään.

• Gelaterian seinällä tai ikkunassa seisova kyltti produzione propria kertoo, että gelato on itsetehtyä.
• Jäätelöiden värit kertovat niiden laadusta. Jos esimerkiksi pistaasijäätelö (pistacchio) loistelee neonvihreänä, voi olla varma, että käytetyt väriaineet eivät ole yksistään luonnollisia.
• Laadultaan parhaat gelatot säilytetään sylenterinmuotoisissa metallitonkissa tuttujen muovilaarien sijaan.

Seuraavaan on poimittu kaksi huipputason esimerkkiä Firenzen lukemattomista gelaterioista.

Vivoli (Via Isola delle Stinche 7) on perheyritys ja toiminut Firenzessä jo 1930-luvulta asti. Myymälässä myydään ainoastaan samana päivänä tehtyä tuoretta gelatoa. Hinta on hieman keskimääräistä korkeampi ja annos puolestaan tavallista pienempi. Tosiherkuttelija on kuitenkin valmis maksamaan tästä gelatojen julkkiksesta.

Pikkukujalla il duomon lähellä sijaitseva Grom (Via del Campanilen ja Via delle Ochen kulma) kuuluu ketjuun, jonka ensimmäinen puoti avattiin vasta vuonna 2003. Nykyään myymälöitä on ympäri Italian sekä New Yorkissa ja Pariisissa. Myös Grom mainostaa tarjoavansa vain parasta.

Ostokset

Perinteiset Firenzestä hankittavat matkamuistot ovat nahkaa tai paperitavaraa, kuten marmoroituja tai pienenpienellä kuvioinnilla koristeltuja kirjepapereita. Käsitöiden alalla suosittuja ovat keramiikka ja firenzeläinen mosaiikki eli pietre dure -työt, joissa kuviot muodostuvat pienistä värikkäistä hiotuista kivistä.

Antiikkiostoksille lähdetään Oltrarnolle eli Arnon eteläpuolelle ja kalleimmat kultakorut ostetaan Ponte Vecchion perinteisistä kultaliikkeistä. Toscanalaiset viinit ovat monen suosikkeja. Jos matkan aikatauluun ei sovi retkeä Toscanan viinialueille, voi kotiin viemisiä etsiä jostain Firenzen monista viiniliikkeistä (enoteca).

Agenda Onlinen enoteca-listaus
Toscanan matkailusivujen enoteca-listaus
Firenzen matkailusivujen enoteca-listaus

Firenze oli Italian muotipääkaupunki, kunnes Milano 1960-luvulla nappasi tämän tittelin. Kalleimmat huippumuodin liikkeet löytyvät keskustan ostoskaduilta, kuten Via de’ Calzaiuoli, Via del Corso, Via de’ Tornabuoni, Via de’ Cerretani, Via della Vigna Nuova, Via Roma ja Via Calimala. Varsinaisia tavarataloja Firenzessä on vähän ja nekin ovat pieniä. Kannattaa kuitenkin katsastaa ainakin La Rinascente (Piazza della Repubblica 2) ja COIN Via Calzaiuolilla.

Liikkeiden aukioloajat

Kesällä klo 9-13 ja klo 16-20
Talvella klo 9-13 ja klo 15:30-19:30

Osa keskustan suurimmista ja turistisimmista liikkeistä ei pidä lainkaan keskipäivän taukoa. Maanantaiaamuisin liikkeet ovat yleensä kiinni. Sunnuntaisin vain harvat liikkeet ovat auki. Ruokakaupat ja supermarketit ovat talvella kiinni keskiviikkoiltapäivän ja kesällä lauantai-iltapäivän.

San Lorenzon markkinat levittäytyvät Piazza San Lorenzolle, Via del Canto de’ Nellille, Vie dell’Arientolle ja muille läheisille kaduilla. Tämä on oiva paikka ostaa tuliaisia. Tarjolla on tietenkin Firenzen erikoisuuksia nahka- ja paperitavaraa sekä erilaisia huiveja, koruja ja muistoesineitä. Tuotteet ovat useimmiten varsin hyvälaatuisia ja monilla nahkatuotteiden myyjillä on usein varsinainen liiketila kojunsa läheisyydessä. Jos esimerkiksi käsilaukun väri ei miellytä kannattaa kysyä, josko muita värejä löytyisi varastosta.

San Lorenzon myyjät saattavat olla hieman päällekäyviä, mutta kaikki puhuvat ainakin auttavasti englantia ja ovat usein valmiita tinkimään jonkin verran hinnoistaan. Ensimmäistä hintaa ei kannata koskaan hyväksyä! Kesäaikaan kojut ovat yleensä auki päivittäin noin klo 8-20. Talvella markkinoita ei pidetä maanantaisin ja sunnuntaisin, paitsi joulun aikaan, jolloin ostoksille pääsee taas päivittäin.

Mercato Centrale -kauppahalli San Lorenzon markkinoiden keskellä on paras paikka tuoreiden ruoka-ainesten ostajalle. Yläkerrasta löytyvät hedelmät ja vihannekset, alakerrassa majailevat muut ruoka-aineet. Pienempiä ruokatoreja löytyy toki muualtakin kaupungista.

Mercato Nuovon eli Loggia del Porcellinon paikalla on ollut kauppapaikka aina 1000-luvulta. Torin laidalla nököttää villisikaveistos Il Porcellino, jonka mukaan tori on yhden nimensä saanut. Pronssipossun nenä on kiillottunut aikojen kuluessa kaupunkiin ihastuneiden matkailijoiden käsittelyssä. Paluun Firenzeen kerrotaan varmistuvan sillä, että asettaa kolikon sian hampaiden väliin ja hieraisee sen kärsää. Tori on aiemmin toiminut heinän myyntipaikkana, mutta nykyään täällä kaupataan turisteille San Lorenzoon verrattuna hinta-laatusuhteeltaan kehnompia matkamuistoja.

Firenzen lähistöltä löytyy myös outlet-myymälöitä, joiden tarjontaan kuuluvat erityisesti urheilulliset vapaa-ajan vaatteet. Talven alennusmyynnit pidetään helmikuussa, kesällä aleillaan heinä-elokuussa.

• The Mall(Via Arentina, LeccioReggello) - Vaatteita, laukkuja ja asusteita esim. Pradalta, Armanilta ja  Guccilta.)
• MacArthurGlen Barberino Outlet (Via Meucci, Barberino del Mugello) – Disney-vaikutteiseen ”toscanalaiseen tyyliin” rakennettu ostoskylä kymmenine liikkeineen
• Valdichiana Outlet Village (Via Enzo Ferrari, 5 - Loc. Farniolo - Foiano della Chiana, Arezzo)
• I Pellettieri d’Italia (Località Levanella, S.S 69, Montevarchi, Arezzo) – Gucci, Prada, Dolce and Gabbana ja Fendi
• Dolce & Gabbana Outlet (Localitá Santa Maria Maddalena Pian dell’isola, Incisa In Val d’Arno)
• Roberto Cavalli (Via Volturno, 3/3, Sesto Fiorentino, Osmannoro)
• Fendi (Via Pian dell’Isola 66/33, Rignano Sull’Arno)
• Emporio Armani (Via Europa 8, Leccio-Reggello)

Lisää tietoa shoppailusta Firenzessä

Liikkuminen Firenzessä

Suurin osa firenzeläisistä käy harvoin turistien suosimassa keskiaikaisessa keskustassa. Varsinkin kesällä on keskusta välillä tukossa, kun bussilastilliset turisteja tulvahtavat keskustaan. Iltaisin kaduilla on väljempää, sillä suuri osa busseista jatkaa matkaansa samana päivänä.

Firenzen suosituimmat nähtävyydet ovat vieri vieressä varsin pienellä alueella keskiaikaisessa keskustassa eikä turisti kaipaa julkisia liikennevälineitä tai edes taksia. Kaupungin kiemurtelevilla kaduilla jäätelökuppia kaaputtaen käveleskely on suurimpia nautintoja Firenzessä. Autoa ei kannata vanhaan kaupunkiin pyrkiä tuomaan, sillä autoilua on siellä vahvasti rajoitettu. Paikallisetkin pääsevät usein ajamaan ainoastaan omalla asuinalueellaan.

ataf-bussiyhtiö liikennöi Firenzen sisällä.
SITA-bussiyhtiö liikennöi pitkän matkan reiteillä muihin kaupunkeihin.
Trenitalia on Italian rautatieyhtiö. Rautatieasemia on Firenzessä kaksi, Santa Maria Novella ja Campo di Marte.
Aeroporto Amerigo Vespucci on Firenzen pienehkö lentokenttä. Sieltä kaupunkiin pääsee bussilla ja taksilla.

Retkiä vanhan keskustan ulkopuolelle

Monet matkailijat eivät vierailunsa aikana poistu vanhan Firenzen alueelta. Historian, taiteen ja kauniiden maisemien ystäville löytyy kuitenkin mielenkiintoisia kohteita keskustan ulkopuoleltakin.

San Miniato al Monten basilika (Via Monte alle Croci 34) Piazzale Michelangelon yläpuolella sijaitsee yhdellä Firenzen korkeimmista paikoista. San Miniato oli kaupungin ensimmäinen marttyyri, jonka kerrotaan menettäneen päänsä 200-luvun kristittyjen vainoissa. Itseasiassa San Miniaton kerrotaan mestauksen jälkeen napanneen leikatun päänsä kainaloonsa ja kävelleen Arno-joen toiselle puolelle ja kiivenneen erakkomökkinsä luokse, minne nykyinen kirkko 1000-1200-luvuilla rakennettiin. Ulkopuolelta valkoisella ja vihreällä marmorilla koritettu romaaniseen tyyliin rakennettu kirkko on komeaa katseltavaa myös sisältä, sillä se on koristeltu niin seinämaalauksin, puukoristein kuin lattialaatoinkin.

San Miniaton munkit valmistavat vielä tänäkin päivänä kuuluisia tuotteitaan, viiniä, hunajaa ja yrttiteetä, joita saa ostaa kaupasta kirkon vierestä. Kävellen San Miniato al Montelle lähtevän kannattaa katsastaa samalla Piazzale Michelangelo. Voimiaan voi kuitenkin säästää hyppäämällä bussiin numero 12 tai 13 Firenzen keskustasta.

Paikallisbussilla pääsee myös nauttimaan upeista näkymistä Firenzen yli laakson toiselta puolelta vanhassa Fiesolen kylässä. Alunperien etruskeille kuulunut Fiesole on syntynyt noin 800 vuotta e.a.a. Pitkästä historiasta kertovat vanhat kaupungin muurit ja roomalaisen kylpylän ja amfiteatterin jäänteet. Fiesolen tärkein valtti on kuitenkin upeat näkymät alapuolisessa laaksossa lepäävän Firenzen yli. Bussipysäkiltä Fiesolen keskustassa on vielä kavuttavat vajaat kymmenisen minuuttia varsin jyrkkiä mukulakivikujia ennen kuin belvederen eli näköalapaikan saavuttaa, mutta näkymät ovat kyllä vaivan arvoiset.

Mäen laella voi samalla vaivalla tutustua pieneen Pyhän Francescon luostariin, jossa voi ihmetellä muun muassa muinaisten munkkien karuja asuinoloja. Hauska erikoisuus on Albert Einsteinin tyttären Margot Einsteinin tekemä pieni veistos. Luostari on edelleen toiminnassa, joten sisäänpääsy ei aina ole mahdollista.

Fiesolen duomo on San Romolon katedraali, jossa voi ihailla kylän kuuluisimman kasvatin Mino da Fiesolen teoksia. Kirkkoa on paranneltu 1800-luvulla, mikä selittää sen tekemän majesteettisen ja vakavamielisen vaikutelman.

Fiesolen kaupungin verkkosivut

Urheilufani haluaa visiittinsä aikana tehdä ainakin yhden retken paikallisen ACF Fiorentina-jalkapallojoukkueen otteluun, jotka ovat firenzeläisille sydämen asia. 1930-luvulla rakennettu Stadio Artemio Franchi (Viale Manfredo Fanti 14) Firenzen vanhan keskustan ulkopuolella on joukkueen kotikenttä.

Pidemmälle retkelle

Ympäröivän maaseudun kauneus ei kalpene Firenzen edessä. Toscanan seudulle ovat tyypillisiä herttaiset pikku kylät, luostarit ja linnat keskellä vanhoja oliivilehtoja ja loppumattomiin ulottuvia viinitarhoja. Viinien tuntija suuntaakin retkelle Chiantin viinialueelle maistelemaan suosikkejansa niiden synnyinseuduille.

Lisää tietoa viinimatkailusta Toscanassa

Mielenkiintoisia päiväretken tai pidemmän oleskelun kohteita ovat läheiset pikkukaupungit, kuten Assisi, Arezzo, Orvieto, Siena ja Pisa.

Lisää tietoa

Matkailutietoa Firenzessä jakavat Firenzen matkailutoimisto, jolla on kolme toimipistettä
(Via Manzoni 16, Via Cavour 1r, Aeroporto Amerigo Vespucci)
sekä Firenzen kunta eli comune, jolla on kaksi toimipistettä
(Piazza Stazione 4/a, Borgo Santa Croce 29r)

Firenzen viralliset matkailusivut
Firenzen kaupalliset matkailusivut
The Florentine – Firenzen englannin kielinen sanomalehti
Firenzen valtionmuseoiden yhteinen verkkosivusto
Toscanan matkailusivut
Italian matkailusivut

Kevyttä matkalukemista

E. M. Forster (1908): A Room with a View (Muista myös Helena Bonham Carterin tähdittämä elokuvaversio vuodelta 1985.)
George Eliot (1863): Romola
Sarah Dunant (2003): The Birth of Venus
Linda Proud (1997): A Tabernacle for the Sun: A Novel Set in Florence in the Time of Lorenzo De’ Medici 1472-1478

Teksti ja kuvat: Hanna Näsänen

Kuvagalleria