Plaza

Italia, Sardinia, luksusmatkat, rantalomat

Sardinia on Sisilian jälkeen Italian toiseksi suurin saari. Ennen Italian alaisuuteen siirtymistä saari oli ollut mm. foinikialaisten siirtokuntana sekä vandaalien ja Bysantin hallussa. Onpa se aikoinaan kuulunut jopa itävaltalaiselle Habsburgin suvulle.

Sardiniassa heijastuu monien muidenkin valloittajien ja kulttuurien kerrokset. Näkyvimpänä on espanjalaisuus. Saaren luoteisosassa sijaitsevassa Algheron rannikkokaupungissa puhutaan edelleen 1300-luvun katalonialaisten valloittajien kieltä. Ensimmäiset asukkaat tosin tulivat jo vuonna 6000 e.a.a., kertovat kaivauksista saadut todisteet, vaikkakaan eivät kerro, keitä asukkaat olivat.

Nimensä saari on saanut sandaalista, jumalan jalanjäljeltä. Se on sandaalin muotoinen ja jokainen voi löytää omat jumalan jalan jälkensä sieltä.

Yli kolme miljoonaa lammasta

Sardinia tunnetaan upeista uimarannoistaan ja Aga Khanin luoman smaragdirannikon ”Costa Smelaldan” loistokkaasta yöelämästä. Toisenlaisen kuvan saaresta saa, kun tutustuu sisämaan kyliin, ihastuttaviin luonnonmaisemiin sekä lähes 4000 vuotta vanhaan pronssikautiseen historiaan.

Kun saavut Sardiniaan tai minne muulle saarelle tahansa, on matka lentokentältä hotelliin maisema miniatyyrikoossa. Sardiniassa tuo matka on laajoja nummia, jossa keväällä kukkivat kaikki kukat: unikot, keltaiset päivänkakkarat, mimosapuut, kanervat, mastiktipensaat, orjantappurat ja korkipuut. Tien varsia reunustavat vaaleanlilat malvat. Niitä sanotaan täällä ”Bon diornoiksi” - Hyvän huomenen kukiksi, koska ne sulkeutuvat yöksi ja avaavat kukkansa toivottaakseen aamun tervetulleeksi.

Lampaita on kaikkialla. Saarella sanotaan olevan yli 3 miljoonaa lammasta, kun asukkaita on vain 1,6 miljoonaa. Lampaiden seassa liikkuu vuohia ja lammaskoiria. Vuosituhansia vanha paimentolaisperinne näkyy parhaiten saaren juustoissa, jotka jo kartagolaisten aikaa tulivat tunnetuksi ulkomailla. Juuston lisäksi Sardiniassa valmistetaan yli 500 erilaista leipää.

Viehättävä, kodikas Alghero

Sardiniassa on niin paljon mielenkiintoista katseltavaa, ettei oikein tiedä mistä aloittaisi. Ja aloittipa mistä vain, loppua ei kuitenkaan näy. Sardinia on noin 300 kilometriä pitkä ja 150 kilometriä leveä, joten halutessaan sen pystyisi kiertämään parissa päivässä. Se olisi tosin aika tyhmää.

Välimeren kauneimmaksi saareksi kutsutun Sardinian länsirannikolta, mahtavien kaupunkimuurien ja kolmen tornin suojista löytyy Alghero. Tämä noin 40 000 asukkaan rantakaupunki on hyvä paikka aloittaa saarikierros. Tuhat vuotta vanha kaupunki on yksi saaren kiinnostavimmista paikoista.

Algheron kaupungissa Katalonian vaikutus tuntuu voimakkaana. Se näkyy etenkin kaupunkin arkkitehtuurissa. Barcelonassa Algherosta käytetään yhä nimeä Barceloneta, pikku Barcelona. Kaupungissa puhutaan vielä tänäänkin katalaania, ja vanhassa kaupungissa katujen nimet ovat sekä katalaaniksi että italiaksi. Katalaani ylempänä.

Viehättävä Vanhakaupunki on Algheron helmi. Sen kapeilla kujilla on vieri vieressä pikku putiikkeja, joista voi ostaa tuliaiseksi vaikkapa paikallisia viinejä, juustoja tai korallista valmistettuja koruja ja koriste-esineitä.

Romantiikkaa ja verikostoja

Saaren pohjoisosassa sijaitseva Aggius on pieni graniittikallioiden reunustama sisämaan kylä, joka tunnettiin aikoinaan maantierosvoistaan ja sukuriidoistaan. Gianfranco Serran ja Francesca Cannasin omistamalla Il Muto di Galluran maatilamatkailutilalla opas kertoo tarinan paikallishistorian pahimmasta sukuriidasta.

”Kuuluisa maantierosvo Il Muto di Gallura sekaantui 1800-luvulla Mamain ja Vasan perheiden väliseen riitaan. Kiista alkoi kauniista tytöstä ja johti aitoon verikostoon. Mukana oli pahimmallaan 600 henkeä ja riita päättyi vasta 1856 monien veristen taistelujen jälkeen. Tarinaan liittyy  paljon julmuuksia mutta myös romantiikkaa.”

Romanssinnälkäisten kannattaa tulla Aggiukseen lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina, jolloin järjestetään ”Festa di li’Agghiani” eli poikamiesten juhlat. Kannattaa kuitenkin varoa syleileviä miehiä, sillä se oli ennen vanhaan tapa kosia!

Esihistoriallisia kivikyliä

Nuragi-kulttuuri on saaren erikoisuus. Nuragit ovat kivikyliä, joita näkee vain Sardiniassa. Siellä niitä on liki 7000. Nuragi on suuri pyöreä ja ylöspäin suippeneva linnake, jonka ympärille on levinnyt asunnoista kieliviä raunioita. Linnake on aikoinaan rakennettu suojaksi, sisäänkäynti on alkujaan ollut vain katosta, mutta myöhemmin nuragit on rakennettu hyvinkin monimutkaiseksi, kolmekin kerrosta ja useita torneja sisältäviksi linnoiksi.

Nuragi-kultuurista ei ole jäljellä mitään kirjallista tietoa, mutta sen tiedetään syntyneen noin 1600 vuotta ennen ajanlaskumme alkua ja kestäneen noin tuhat vuotta aina karthagolaisten tuloon saakka. Tänään nuragikansan elintavoista kielivät enää rauniot ja niistä löytyneet pienet pronssipatsaan, joiden jäljennöksiä tapaa kaikkialla Sardiniassa.

Suurin säilynyt nugari on Barumin kylän kupeessa sijaitseva Su Nuraxi, jonka ympärillä on jäännöksiä nuragin ympärille kasvaneesta kylästä. Su Nuraxi on rakennettu vuoden 1400 e.a.a. paikalle. Se on aikoinaan ollut 19 metrin korkuinen, nyt se kohoaa noin 14 metriin. Su Nuraxi on Unescon maailmanperintölistalla, sinne pääsee vain oppaan mukana. Turvavarusteina ovat kypärä ja taskulamppu.

Porto Cervo - rikkaiden temmellyskenttä

Vastakohtaisuudet lyövät Sardiniassa kättä. Vain muutamien kilometrien päässä Sardinian karusta ja jylhästä vuoristoalueesta sijaitsee Costa Smeralda, joka tunnetaan rikkaiden ja kuuluisien temmellyskenttänä.

Multimiljoonääri islamilainen prinssi Aga Khan ihastui Costa Smelraldaan käydessään siellä ensimmäisen kerran 1950-luvulla. Hän asettui Porto Cervon pieneen kalastajakylään ja osti sieltä liikemiesystäviensä kanssa 10 kilometriä hienointa hiekkarantaa. Tarkoitus oli rakentaa rannoille kesäkoteja itselleen ja rikkaille ystävilleen. Myöhemmin suunnitelmaa laajennettiin ylellisiin hotelleihin.

Tänään Costa Smeraldilla on maaginen kaiku: tuo nimi tuoksuu merelle, kauniille naisille ja rikkaille miehille. Se on paikka, jossa monella julkkiksella on oma ylellinen huvilansa. Nämä valkoseinäiset, turkoosialtaiset huvilat ovat tarkoin vartioituja, paksujen ja peittävien muurien sisässä. Ohikulkeva saattaa nähdä korkeintaan loisteliaiden puutarhojen keskeltä valkoisen tornin tai monimuotoisen punaisen tiilikaton, joka liittyy trooppisten puiden ääriviivaan.

Näiden suljettujen muurien sisällä ja loistavissa väreissä kukkivien puutarhojen keskellä, suojassa ulkopuolisten katseilta ja kateudelta asuu mm. Italian entinen pääministeri Silvio Berlusconi, jonka loistohuvilalla vierailevat sesonkiaikana mm. Yhdysvaltain, Venäjän ja Britannian johtajat.

Myös Britannian jalkapallomiljonäärien vaimot ja monet amerikkalaiset filmitähdet viihtyvät Porto Cervon loistohotelleissa. Kaupungin kalleimpaan hotelliin Cala di Volpeen ei sesonkiaikana pääse pelkällä rahalla. Voidakseen asua 1500 euroa yöltä maksavassa marokkolaistyylisessä hotellissa on ehdottomasti oltava Joku.

Turkoosina hohtava Costa Smeralda on kieltämättä nimensä väärti: Smaragdi-rannikko. Täältä löytyvät Välimeren parhaimmat ja puhtaimmat rannat.

Rauhallinen elämän rytmi

Saaren parasta antia lienevät kuitenkin sen asukkaat. Sardinialaiset ovat ystävällistä väkeä. Liikenteessä jalankulkijoita kunnioitetaan ja ravintoloissa asiakkaista pidetään hyvää huolta.

Elämänrytmi saarella on huomattavasti rauhallisempi kuin manner-Italiassa. Sardiniaa sanotaan eristyneeksi maaksi, jonka kulttuuri ja identiteetti eroavat melkoisesti mannermaan asukkaista. Sardinialaiset itse kutsuvat identiteettiään ”il continenteksi”, pidättyväiseksi. Tämä pidättyväisyys, josta saarelaiset ovat itse ylpeitä vaikuttaa myös käytökseen. Sardinialaiset ovat muita italialaisia huomattavasti vähäeleisempiä ja rauhallisempia.

Sardinia on monella tapaa erilainen saari. Sen leipäkin on ohut ja sitä kutsutaan carta di musicaksi. Sardinia on leipänsä kaltainen, matkailijan on itsensä piirrettävä nuottinsa. Saari antaa siihen loistavan mahdollisuuden.

Teksti ja kuvat: Liisa Simola