Plaza

Rooma - Ikuinen kaupunki

15.6.2007

Italia, Rooma, Rooman valtakunta, Vatikaani, shoppailumatkat

Taidetta pursuavia kirkkoja, vertaansa vailla olevia antiikin ajan muistomerkkejä, kulinaristisia nautintoja, muotimaailman kuuluisimpia nimiä. Näitä kaikkia voi poimia kävelemällä Roomassa, keskellä elävää historiankirjaa. Ei ihme, että kaupungille menettää sydämensä miljoonia matkailijoita vuodessa. Täällä jokainen rakennus, aukio ja suihkulähde on näkemisen arvoinen.

Roomassa jos missä haistaa historian. Alussa oli vain suo, kukkuloita ja joki. Kukkuloiden asutukset yhdistyivät Rooman kaupungiksi. Suo kuivattiin ja sen paikalle syntyi Forum Romanum, joka oli antiikin Rooman politiikan, kaupan ja oikeuslaitoksen keskus. Kaikkialla Rooman keskustassa on nähtävissä keisariajan raunioita. Tuon ajan loistoa ilmentävät parhaiten Colosseum ja Pantheon, joka on suurimpia antiikin Roomasta säilyneitä temppeleitä. Rakennuksen korkeus ja halkaisija ovat yhtä suuret, 43,3 metriä.

O tempora, o mores

Voi aikoja, voi tapoja, tekee mieli muinaisten roomalaisten tavoin huudahtaa Colosseumilla. Muinaisina aikoina gladiaattorien katsominen oli kansalle ilmaista sirkushuvia. Nykyään Colosseumilla nähtävät gladiaattorit heristelevät euron kuvat silmissä pyörien miekkojaan, mikäli ilman lanttia yrittää heitä tähdätä kamerallaan. Erityisen ystävällisiksi itsetietoisia roomalaisia ei voi kehua.

Colosseumille päästyämme totesimme, että olemme saapuneet maailmanhistorian järkyttävimmän paikan äärelle. Rooman valtakunta on ainoa yhteiskunta ihmiskunnan historiassa, joka on mässäillyt tappamisella. Vuonna 80 j.a.a Titus vihki 50 000 katsojaa vetävän areenan juhlassa, jossa surmattiin 5000 eläintä yhtenä päivänä. Joka vuosi tuotiin Afrikasta 10 000 eläintä. Areenalla ei kuitenkaan surmattu pelkästään eläimiä, vaan myös suuria määriä ihmisiä.

Paikalla käytiin jännittäviä gladiaattoritaisteluita. Gladiaattorit olivat sen ajan jääkiekkotähtiä, kansansuosikkeja, jotka taistelivat elämästä ja kuolemasta. Taistelijat olivat alun perin rikollisia, sotavankeja ja orjia. Ei ole juuri historiallisia todisteita siitä, että Colosseumilla olisi syötetty kristittyjä leijonille, vaikka niin kuulee usein väitettävän.

Tämän päivän Colosseum on vain varjo loistonsa päivistä, sillä paavit ja ruhtinaat riisuivat sen arvokkaasta marmorista ja metallista rakennuttaessaan kirkkojaan ja palatsejaan. Valtava määrä kiviä siirrettiin Pietarinkirkon rakennustyömaalle. Myös kauhun ajat ovat vain muisto, mutta selkäpiitä karmii Colosseumilla edelleen. On sanottu, että niin kauan kun Colosseum pysyy pystyssä, pysyy myös Rooma, mutta jos Rooma kaatuu, sen mukana kaatuu koko maailma.

Maailman uljain kaupunki

Rooman valtakunnan alueella asui tuohon aikaan 60 miljoonaa ihmistä. Heillä oli voittamaton armeija, mutta vallatessaan jonkin maan he eivät alistaneet kansaa, vaan se sai jatkaa omaa elämäänsä ja pitää oman uskontonsa. Verot vain alettiin maksaa Rooman keisarille. Laajan valtakunnan kauppa ja verot tekivät Roomasta maailman uljaimman kaupungin, johon keisarit pystyttivät loisteliaita rakennuksia juhlistamaan anteliaisuuttaan ja sotavoittojaan.

Valloitetut alueet hyötyivät roomalaisten hienoista oivalluksista. He rakensivat kylpylöitä ja julkisia rakennuksia. Suurin keksintö oli kuitenkin vesi- ja viemärijärjestelmä, joka on Roomassa edelleenkin käytössä. Tuo oivallus oli niin merkittävä, että katselemme sitä päivittäin viiden euron setelissä, johon akvedukti on kuvattu. Sen avulla pystyttiin tuomaan vettä kaukaakin, ja tiivis yhteiskunta pystyi syntymään ja laajenemaan.

Piazza del Popolon aukiolla, eräässä Rooman suosituimmista kahviloista nautimme suolapalaa iltapäivän kuumuudessa. Historian siipien havina kuului erityisen selvästi kahvilan terassilla pizzapalaa järsien, sillä aukiolla on obeliski 1100- tai 1200-luvulta e.a.a. Muinaisajan obeliskit kertovat omaa kieltään siitä, miten paljosta antiikin Rooma sai kiittää Egyptiä. Aukiolle komeus on tuotu keisari Augustuksen aikaan.

Huikeat näkymät yli koko Rooman

Sunnuntai aloitettiin tutustumalla Vatikaanivaltioon. Kun keisari Neron aikana tulipalo vuonna 64 tuhosi Roomaa, järjesti Nero kuuluisat kristittyjen polttajaishuvit kilpa-ajoradalla, jonka jo Caligula oli rakentanut. Pari vuotta tulipalon jälkeen perimätiedon mukaan paikalla ristiinnaulittiin myös apostoli Pietari. Paikasta, missä Pietari kärsi marttyyrikuoleman, ja minne hänet haudattiin, tuli häntä seuranneiden paavien asuinsija. Vatikaani on vuodesta 1929 ollut oma valtionsa.

Vaikka ylitimme valtakunnan rajan, passeja ja viisumeita ei tarvittu. Alueella asuu n.1000 ihmistä, jotka kaikki työskentelevät Vatikaanin palveluksessa. Nyt alueella tungeksi moninkertainen joukko. Aikamme helteessä jonotettuamme pääsimme jatkamaan jonottamista sisätiloihin. Päätimme mennä katselemaan Roomaa Pietarin kirkon kupolista käsin. Järkevimmät säästivät voimiaan ja menivät 200 ensimmäistä askelmaa hissillä. Oli vielä kuitenkin 380 porrasta ahtaissa kierreportaissa jäljellä. Näköala perillä palkitsi kuitenkin kaikki kärsimykset. Kirkon huippua kiertävältä parvekkeelta näkyy alas hullunkurisen pieneen 44 hehtaarin Vatikaanivaltioon ja joka suuntaan yli koko Rooman.

Mahtava Pietarinkirkko veti hiljaiseksi. Kirkko on 218 metriä pitkä, ja siinä on 45 alttaria sekä lukemattomia taideteoksia. Eräällä alttarilla oli menossa ristiäiset. Kirkon korkeus on 136,5 metriä, lähes kahden päällekkäin seisovan Helsingin olympiastadionin tornin verran. Kirkkoon on laskettu mahtuvan 60 000 ihmistä, ja se on helppo uskoa todeksi.

Pietarinkirkon rakentamiseen kului noin 120 vuotta, 20 paavia ja ainakin 10 arkkitehtiä. Kerrotaan, että kaikki Rooman renessanssin ja barokin suuret arkkitehdit osallistuivat kirkon rakentamiseen. Kirkon ovien tienoilla vaanivat siveydenvartijat sekä naisten että miesten paljaita olkapäitä, reisiä ja polvia. Michelangelon suunnittelemissa asuissa porteilla päivystävät sveitsiläiskaartilaiset. Pietarinkirkosta oli tarkoitus tulla ja siitä tulikin kristikunnan suurin. Sitä kelpaa kyllä käydä vielä vuosisatoja myöhemmin ihmettelemässä.

Rooman varmasti ainutlaatuisin kahvila sijaitsee Pietarinkirkon katolla. Kahvilassa ei piipahdeta noin vain. Ensin jonotetaan kirkkoon metallinpaljastimien läpi. Sitten jonotetaan kupoliin. Nyt alkoi kahvikupille tulla hintaa, sillä matka maksaa joko neljä tai seitsemän euroa riippuen siitä, ottaako hissillä vauhtia alkutaipaleella. Kupolin huipulta laskeudutaan vielä 380 askelmaa basilikan katon tasolle ja siellä kahvila vihdoin on. Jalkaparkojaan ei pääse kahvia siemaillen lepuuttamaan, sillä kahvilassa ei ole pöytiä eikä tuoleja.

Kaduilla taukoamaton muotinäytös

Ostoskaupunkina Rooma on vertaansa vailla. Kaupungin kaduilla on taukoamaton muotinäytös. Rooma on ollut muodin ja kansainvälisen kaupan kukoistava keskus antiikin ajoista saakka.

Mikään edullinen ostoskaupunki Rooma ei ole. Italialaiset ovat nousseet ylellisen elegantilla tyylillään kansainväliseen maineeseen. Espanjalaisten portaiden kupeessa sijaitsevat italialaisten muodinluojien upeat liikkeet. Alennusmyyntien aikaan huippuliikkeet pudottavat hinnat puoleen, mutta heidän vaatteensa ovat silti kalliita. Asiakas saa lähes aina parempaa palvelua, jos hän on pukeutunut tyylikkäästi. Hyvän vaikutelman antaminen otetaan vakavasti.

Jokainen matkalla ollut jätti varmasti palan sieluaan keväiseen Roomaan. Trevin suihkukaivolla olisi ollut mahdollisuus varmistaa pääsynsä takaisin tähän unohtumattomaan kaupunkiin heittämällä kolikko suihkulähteeseen. Vaikka tämä jäi tekemättä, saattaa moni löytää itsensä ihmettelemästä niitä lukemattomia antiikin ajan aarteita, jotka nyt jäivät näkemättä. Roomaa ei aikoinaan rakennettu päivässä, eikä sitä hahmota kahdessa päivässä. Haave päästä takaisin ikuiseen Roomaan jäi elämään.

Teksti ja kuvat: Tarja Lehtola

Kuvagalleria