Plaza

Madrid - Enemmän kuin metropoli

17.9.2008

Madrid, Espanja

Vuoristoa, linnoja, kuninkaallisia metsästyshuviloita. Espanjan kiivaasti sykkivä sydän on paljon muutakin kuin upea pääkaupunki. Tunnissa pääsee mihin tahansa lähikaupunkiin, jos pölyinen keskusta alkaa ahdistaa ja ostokset on jo tehty. Madrid parin päivän pikalomakohteena on aliarviointia pahimmillaan.

Espanjan keskus Madrid ei kaupunkina juurikaan kaipaa esittelyjä. Espanjan kuumasta metropolista löytyy kulttuuria, taidetta, yksi maailman vilkkaimmista yökulttuureista ja muutenkin kaikenlaista vilinää - oikeastaan kaikkea muuta, paitsi se merenranta, jolle olisi kesähelteillä käyttöä.

Madrid on kuitenkin paljon muutakin kuin tiivis keskusta keskellä erämaata. Ympärillä on pienempää ja suurempaa kylää ja kaupunkia, joihin kannattaa tutustua: El Escorialin palatsi on tuttu monelle, ja naapuriosavaltioiden puolella sijaitsevat Toledo ja Segovia ovat myös suosittuja historiallisia kohteita. Entä kuinka paljon sanoo Cervantesin kotikaupunki Alcalá de Henares, Manzanares el Realin keskiaikainen linna tai Sierra Guadarraman luonnonpuisto, jossa voi talvisin lasketella ja kesäisin vaeltaa ja kiipeillä? Jos, tai sitten kun, El Pradon massiivinen kokoelma, Puerta del Solia ympäröivät ostoskadut ja Palacio Real on jo koluttu, kannattaa hypätä linja-auton tai junan kyytiin ja vilkaista hieman ympärilleen.

Madrid on paitsi maan pääkaupunki, myös autonominen osavaltio, Provincia de Madrid. Itsehallintoalue pitää sisällään huomattavasti enemmän kuin kaupungin keskusta - ja keskustan ulkopuolellakin riittää vielä nähtävää. Osavaltioon mahtuu niin metsää, autiomaata, (teko)järviä kuin vuoristoakin.

Madridin turistipisteistä kannattaa napata kaupungin kartan lisäksi osavaltion kartta (Serie 2b: Visiting the Madrid Region on Public Transport), johon on merkitty tärkeimpiä kohteita esittelyineen ja ennen kaikkea joukkoliikenneyhteydet, jos autoa ei ole käytössä.

Madrid - Metropoli pähkinänkuoressa

Madridin keskus on tietenkin Kilometro Cero, Espanjan keskipiste Puerta del Solilla. Aivan Puertan tuntumassa on historiallinen Plaza Mayor ja parin kulman takana ovat kuninkaallinen palatsi Palacio Real sekä lukuisat shoppailukadut. Gran Vían toisessa päässä idässä ovat puolestaan suurenmoinen Museo del Prado ja Parque del Buen Retiro. Nämä viisi tärkeintä kohdetta ovat kuitenkin vasta alkusoittoa metropolin tarjonnalle.

Näkemisen arvoinen on muun muassa muinainen egyptiläinen Templo de Debod, joka pelastettiin Madridiin 1970-luvun alussa Assuanin padon tieltä. Temppelin ympärille levittäytyvästä pienestä puistosta avautuu näköala Madridin länsipuolelle ja kuninkaalliseen palatsiin. Debod on myös suosittu paikka ihailla auringonlaskua - sen jälkeen onkin sopiva hetki lähteä illalliselle, joka Espanjassa on perinteisesti yhdeksän ja puolenyön välillä.

Debodin ja Palacio Realin välissä on Plaza de España, jonka suuri Cervantes ja Don Quijote -patsas on lomakuvaajille yhtä pakollinen kohde kuin Puerta del Solin mansikoita mussuttava karhukin.

Modernimman tornitehtuurin ystävät voivat käydä ihailemassa Paseo de la Castellanan torneja, joista kuuluisimmat ovat TorrePicasso sekä Torres Kion toisiinsa nojaavat kaksoistornit. Aivan näiden niskaan hengittää uusi Cuatro Torres Business Area, jonka neljä, vielä rakenteilla olevaa pilvenpiirtäjää muodostavat Madridin uuden siluetin. Saman kadun varrella nököttää myös Madridin ydinkulttuurin eli jalkapallon kehto Santiago de Bernabeu. Tosin Suomen perinteisinä lomakuukausina ei Real Madridin pelejä näe: kausi alkaa elo-syyskuun vaihteessa ja kestää toukokuulle.

Hieman kauempana idässä on toinen kehto, Plaza de Toros de las Ventas, jossa voi tutustua härkätaistelukulttuuriin, mikäli huumattujen sarvipäiden teurastus ei aiheuta vatsanväänteitä. Ilman härkärituaaliakin rakennus on toki näkemisen arvoinen.

Museoita ja puistoja on tietenkin muitakin kuin maailmankuulu El Prado: Madridista löytyy historiaa jokaisen makuun lähes 50 museosta. Mitä puistoihin ja puutarhoihin tulee, Retiroa astetta kuninkaallisempaa ilmapiiriä voi haistella vaikkapa Palacio Realin takapihalla Campo del Morossa.

Kun nämä on nähty, tai jos ei edes halua nähdä, on aika etsiä seuraavat matkakeskukset, joihin kaikkiin pääsee näppärästi metrolla: Moncloa, Atocha (metropysäkki Atocha Renfe), Conde de Casal, Plaza de Castilla ja Príncipe Pío. Näistä voi katsoa mieleisensä jatkoyhteydet läheisiin kaupunkeihin ja kyliin, jotka ovat huomattavasti Madridia rauhallisempia - mitä nyt sesonkituristit välillä valtaavat kadut.

Aranjuez - Kuninkaallinen kesämökki Etelä-Madridissa

Aranjuez on pieni kaupunki Madridin osavaltion etelärajalla, joka on tunnettu paitsi kuninkaallisesta kesämökistään, myös mansikoistaan. Espanjan mittapuulla ne toki ovatkin erinomaisia, mutta eivät sentään vedä vertoja suomalaisille.

Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvan Palacio Real de Aranjuezin rakentaminen aloitettiin jo 1500-luvun loppupuoliskolla, lopullisesti se valmistui pari sataa vuotta myöhemmin. Sisätiloissa voi ihmetellä barokkitaitureiden tyylinäytteitä sekä ennen kaikkea kuninkaallista elämää 1700-luvulla. Varsinkin tupakkahuone (Sala de Fumadores) ja posliinihuone (Sala de China) ovat kuuluisia. Aranjuezin palatsia voisi pitää jonkinlaisena eteläisenä kilpailijana El Escorialin luostarille, ja rakennuksen taustalla ovatkin alunperin samat suunnittelijat.

Aranjuezin palatsin olennainen osa on myös sitä ympäröivät puistot, joissa on monenmoista patsasta ja istutusta. Varsinkin lämpimänä päivänä puiden varjoissa on mukava vilvoitella. Aivan palatsin varjossa on Jardin del Parterre, tyylikäs pieni puutarha.

Palatsin pohjoispuolella puolestaan sijaitsee Jardin de la Isla, tekosaari joka tarjosi kuninkaallisille asukeille varjoisat polut pölyisessä sisämaassa. Kolmas puutarha, Jardin delPrincipe, on kokonsa puolesta jo enemminkin metsä. Palatsi onkin rakennettu aikoinaan aatelisten suosiman metsästystilan paikalle. Metsässä on myös pienempi palatsi, Real Casadel Labrador (kuninkaallinen työläisen talo).

Jos kaupungin kiertäminen houkuttelee, Plaza de San Antoniolla sijaitsevasta matkailuinfosta voi käydä nappaamassa varsin kattavan kartan. Palatsin lisäksi kaupunki tarjoaa mukavasti nähtävää pienen kävelylenkin verran: muun muassa heti turisti-infon vieressä seisoo Real Capilla de San Antonio, hieman kauempana Aranjuezin pieni härkäareena ja vielä kauempana Real Cortijo de San Isidro.

Madridista Aranjueziin pääsee helpoiten C-3-lähijunalla, lähtö Atochan asemalta.

Chinchón - Madridin pientä parhaimmistoa

Aranjuezin naapurissa sijaitsee pikkukaupunki (tai kylä) Chinchón, jonka viehättävä vanhakaupunki ja erityisesti keskiaikainen Plaza de Mayor kannattaa vilkaista. Sitä on kehuttu jopa Espanjan komeimmaksi plazaksi. Aukio on toiminut myös härkätaisteluareenana useamman vuosisadan ajan, aina tähän päivään asti. Härkäkausi sijoittuu heinä-syyskuulle, mutta myös pääsiäisenä aukealla riittää nähtävää, kun kaupungin omat asukkaat näyttelevät pääsiäisen tapahtumat. Ei tarvitse kuitenkaan tähdätä mihinkään tapahtumaan, Plaza de Mayor on niitä ilmankin komea. Tavallisena arkena tunnelmaa toki hieman laskee se, että aukeaa käytetään parkkipaikkana.

Plaza de Mayoriin Chinchónin nähtävyydet eivät toki jää. Aivan aukean takana kohoavat vanhan palatsin raunioille pystytetty TeatroLope de Vega, Torre del Reloj -kellotorni ja Iglesia de Nuestra Señora de la Asunción, kirkko jossa on myös Francisco de Goyan maalaus - Goyan veli toimi täällä pappina. Aivan keskusaukion tuntumassa oleva 1700-luvun luostari on muutettu parador-hotelliksi. Läheisellä kukkulalla voi käydä katsomassa 1400-lukulaista Castillo de los Condesia eli kreivin linnaa. Linnan sisälle ei ole asiaa, mutta kukkulan päältä näkee mukavasti koko Chinchónin vanhan keskustan sekä läheistä maaseutua.

Chinchónissa voi viettää päivän kävellen vanhoja, viehättäviä katuja. Paikallisista tuotteista tunnetuimpia ovat oliiviöljy ja valkosipuli, mutta ennen kaikkea aniksesta tehdyt alkoholijuomat. Chinchón on oiva vaihtoehto suosituille Toledolle ja Segovialle: se ei tarjoile yhtä paljon silmänruokaa eikä sitä ole hiottu yhtä valmiiksi matkailukohteeksi, mikä tekee siitä huomattavasti aidomman elämyksen. Chinchónin kaduilla on sopivasti rosoisuutta tallella.

Chinchóniin pääsee linja-autolla 337 Conde de Casalista (tai 430Aranjuezista).

El Escorial ja Valle de los Caidos - Ylväs luostaripalatsi ja kaatuneiden laakso

Madridin provinssin ehkä tunnetuin ja suosituin ekskursiokohde on San Lorenzo de ElEscorial ja sen massiivinen luostaripalatsi, El Escorial. Filip Toisen 1500-luvulla aloittama rakennus on Madridin kenties tärkein nähtävyys ydinkeskustan ulkopuolella. Se toimi alunperin sekä vastauskonpuhdistuksen tutkimiseen tarkoitettuna luostarina että kuninkaallisena palatsina, ja sinne on haudattu muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kuninkaat viimeisen viiden vuosisadan ajalta.

El Escorial oli aikanaan sivistyksen keskus ja siellä on edelleen valtava kirjasto, josta löytyy laaja kattaus (n. 40000 kappaletta) historiallisia kirjoituksia. Siellä voi edelleen ihailla lukemattomia taideteoksia ja historiallisia esinekokoelmia. Palatsin kiertämiseen voikin huoletta varata reippaasti aikaa. Ja jotta palatsin hehkuttaminen ei jäisi pelkästään sen irtaimistoon, pidetään itse luostariakin eräänlaisena arkkitehtonisena helmenä, joka pystytettiin vain 20 vuodessa. Maailmanperintöluotteloon El Escorial liitettiin vuonna 1984.

Kaupunki El Escorialin ympärillä ei tarjoile mitään ikimuistoista nähtävää - varsinkaan palatsiin verrattuna - joskin pieni patikointi kilometrin korkeudessa on varsin viilentävä kokemus kesähelteillä.

Lähistöllä on tunnelmaltaan täysin toisenlainen kohde: Valle de losCaidos, Kaatuneiden laakso. Laakson valtava, 150-metrinen risti hallitsee lähiseudun maisemaa ja jokainen El Escorialiin matkaava näkee sen jo kaukaa. Espanjan diktaattori Franco rakennutti ristin ja sen juurella olevan basilikan muistomerkiksi Espanjan sisällissodan (1936-39) uhreille - virallisesti sodan molempien osapuolten kaatuneille, mutta tätä näkemystä ei moni allekirjoita. Mahtava, kallioon louhittu basilika on sotavankien työnäyte ja parikymmenvuotinen urakka vaati useita kuolonuhreja. Franco itse haudattiin basilikaan vuonna 1975.

Synkästä taustastaan huolimatta basilika on ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Satoja metrejä vuoren sisään ulottuva luolamainen pyhättö soturienkeleineen herättää monenlaisia tunteita, mutta upeaa työtä ei voi kuin ihailla. Basilikan pihalta ja ristin juurelta avautuu upeat näköalat Sierra de Guadarraman vuoristoon.

El Escorialiin pääsee linja-autoilla 664 ja 661, lähtö Moncloasta. Valle de los Caidosiin pääsee helpoiten päivittäisellä järjestetyllä matkalla El Escorialista, mutta myös ominpäin voi mennä linja-autolla 664. Pysäkki tosin on hautuumaan pääportilla ja sitä seuraa reipas kuuden kilometrin patikointi loivaan ylämäkeen metsäisessä maisemassa.

Manzanares el Real - Linnaromantiikkaa tekojärven rannalla

Sierra de Guadarraman juurella, tekojärven rannalla, nököttää pieni, uneliaan tuntuinen kylä, jonka näkymää hallitsee vuoriston lisäksi komea, keskiaikainen (joskin täysin restauroitu) linnake. Kuudentuhannen asukkaan Manzanares el Real ei tarjoaa mullistavia shoppailumahdollisuuksia, mutta leppoisan tauon maalla, jos kuivan kaupungit pakokaasut alkavat yskittää.

Kylän ylpeys, Castillo de los Mendoza, on rakennettu kuutisensataa vuotta sitten Iñigo López de Mendozan toimesta. Toisin kuin monet Madridin seudun palatseista, Manzanaresin linnan alkuperäinen käyttötarkoitus oli täysin sotilaallinen, mikä näkyy sen jylhässä ulkoasussa. Sisätiloissa voi käydä tutustumassa linnan historiaan.

Näköala vuoristoa tai järveä vasten, missä nyt sitten sattuu seisomaan, on erittäinkin toimiva, vaikka linnassa haiskahtaakin restauroinnin maku, niin ehjäksi se on kunnostettu. Manzanerin kautta on myös helpoin pääsy läheisille ja kehutuille La Pedrizankallioille, jossa odottavat tuhatkunta kalliokiipeilyreittiä sekä vaellusmahdollisuuksia.

Manzanaresiin pääsee linja-autolla 724, lähtö Plaza de Castillosta.

Alcalá de Henares - Cervantesin synnyinseudulla

Madridin itsehallintoalueen toiseksi suurin kaupunki Alcalá de Henares tunnetaan ennen kaikkea romaanitaiteen isän, Miquel Cervantesin, synnyinkaupunkina, joskin kaveri otti ja häipyi paikkakunnalta jo nuorena poikana, reippaasti ennen Don Quijoten seikkailuja. Tänä päivänä kaupungin tärkein museo onkin Cervantesin synnyinkoti.

Pelkästään Cervantesin varassa Alcalá de Henaresin tarjonta ei ole, sillä historiaa alunperin roomalaisten perustamassa ja alunperin Complutenseksi nimetyssä kaupungissa riittää. Yksi tärkein kohteista on Universidad Complutense, yksi maailman vanhimpia yliopistoja. Ensimmäisen kerran opinahjo avattiin jo vuonna 1293, yliopistoksi se muutettiin pari sataa vuotta myöhemmin. Alcaláta puolestaan pidetään maailman vanhimpana yliopistokaupunkina, joka tosin jäi paitsioon 1800-luvulla, kun kuningas Alfonso XII päätti siirtää pääkaupunkiseudun yliopistomaailman Madridiin. Alcalán yliopisto avattiin uudelleen 70-luvulla.

Yliopiston lähistöllä ovat Alcalán muut mielenkiintoiset kohteet, kuten katedraali ja Arkkipiispan palatsi, sekä monet muut pienet kiehtovat rakennukset, kuten  Hospital deAntezana, Euroopan vanhimpana pidetty sairaala. Näiden välillä kulkee pirteä Calle Mayor, jonka varrella voi pistäytyä kahvilla ja syömässä, miksei ostoksillakin. Alcalán helmet todellakin nousevat esiin katukuvassa, sillä Francon vuosikymmeninä laajennettu, lähiömäinen kaupunki on pienen keskustan ympärillä varsin ruma.

Keskustan lähistöllä on myös vuonna 1993 perustettu ulkoilmaveistosmuseo, joka kehuskelee olevansa suurin moinen Euroopassa. Museo sisältää viitisenkymmentä teosta.

Alcalá de Henaresiin pääsee helpoiten junilla C-1, C-2 ja C-7, lähtö Atochasta tai Charmartinista.

Sierra de Guadarrama ja Sierra Norte - Madridin pohjoiset huiput

Madridin matkailijat eivät ole palatsien ja plazojen varassa. Jos kesähelteet alkavat ahdistaa, on aika suunnata korkeammalle. Luoteis-Madridissa, aivan osavaltion rajaa kulkeva Guadarraman vuoristo tarjoaa kesäisin oivia patikointiretkiä ja luonnon arkkitehtuuria. Jotain vuoriston näyttävyydestä kertonee sekin, että Madridissa majailevat kuninkaat ja kuninkaalliset olivat hulluna Guadarraman maisemiin - ne ovat olleet yksi syy mm. Escorialin ja La Granjan sijaintia mietittäessä.

Suosituin vaelluskohde on parin tunnin kävelyn päässä Puenta de Cotosista sijaitsevat Peñalaran jäätikköjärvet, mutta alueella on toki lukuisia muitakin patikointimahdollisuuksia. Läheinen Navacerrada ja Valdesquí puolestaan ovat talvisin Madridin ykköslaskettelukohteet. Myös kiipeilijöitä on muistettu, kuten jo Manzanaresin yhteydessä tuli todettua. Ja niinhän se vain on, että vuoristoiset maisemat hiljentävät kaikenmaailman pylväsrivistöt ja tornit mennen tullen.

Navacerradaan, Valdesquíhin ja Puenta de Cotosiin pääsee Atochasta tai Charmartinista C-8b-junalla. Cercedillassa vaihto C-9-vuoristorataan. Myös pohjoisempana oleva Sierra Norte tarjoaa komeita maisemia pienine kylineen ja kaupunkeineen.

Toledo - Historiaa kaupungin täydeltä

Kastilia-La Manchan itsehallintoalueella, Madridista lounaaseen sijaitseva Toledo on yksi suosituimpia päiväreissukohteita. Kaupungin paikalla sijaitsi roomalainen linnoitus jo reippaasti ennen ajanlaskun alkua ja kaupunki toimi jo visigoottien pääkaupunkina 500-luvulla. Toledo pitääkin sisällään huiman määrän historiaa - kokonaisen kaupungin verran. Näitä vanhoja katuja ja rakennuksia voi hyvinkin ihmetellä päivän tai pari, varsinkin kun mukaan luetaan kaikki kirkot, synagoogat ja moskeijat. Toledoa onkin sanottu kulttuurien ja uskontojen sekametelisopaksi, harvassa paikassa on säilynyt näin hyvin kilpailevian maailmankatsomusten arkkitehtuuria.

Toledon yksi tärkeimpiä kohteita on vanha katedraali, jonka rakentaminen kesti kolmisen vuosisataa ja valmistui lopulta 1400-luvun lopulla. Moskeijan tilalle rakennettu goottilainen kakku ei ole ollut merkittävä ainoastaan nähtävyytenä, vaan myös espanjan henkisenä keskuksena.

Toledon tärkeimpiä kohteita oleva Alcázar on linnoitettu palatsi, joka toimii nykyään taidemuseona. Tällä hetkellä se on laajennusremontissa, mutta aukeamista on lupailtu vuoden 2008 aikana. Alunperin Alcázar oli kuninkaallinen huvila, mutta Filip Toisen aikana se muutettiin sotilasakatemiaksi. Linnakkeella oli erittäin tärkeä symbolinen arvo sisällissodan (1936-39) aikana, vaikkei sillä ollut juurikaan strategista merkitystä: huonosti varustettu ja vähälukuinen nationalistien joukko onnistui pitämään Alcázarin hallussaan vahvempaa tasavaltalaisarmeijaa vastaan. Tiedä sitten, kuinka paljon symbolista arvoa voitto sai jälkikäteen, kun nationalistit voittivat sisällissodan ja Franco nousi diktaattoriksi.

Juutalainen kortteli, Barrio Sefardí, kuuluu myös Toledon pakollisiin nähtävyyksiin. Erityisiä helmiä tässä kaupunginosassa ovat 11 synagogasta jäljelle jääneet kaksi: Sinagoga del Tránsito ja Sinagoga de Santa María Blanca.

Olisi kuitenkin vääryys nimetä Toledosta vain pari tiettyä kohdetta: kaupungissa riittää muutakin ihmeteltävää. Jo itse kaupunki on nähtävyys, ja sen varsinkin sen museoissa kelpaa pistäytyä.

Yksi nimekkäimpiä Toledon taiteilijoita on kreetalainen El Greco (eli Domenikos Theotocopoulos, 1541-1614), joka tuli Toledoon työmatkalle mutta piti paikasta niin paljon, että jäi sinne loppuiäkseen. Toledosta löytyykin melkoinen nippu taiteilijan töitä, joista tunnetuin El entierro del Conde de Orgaz (Kreivi Orgazin hautajaiset) Iglesia de Santo Tomén -kirkossa.

Klassisin (tai kliseisin) matkamuisto Toledosta on ritarikrääsä, erityisesti miekat, joiden hinnat ovat yhtä komeat kuin itse raudatkin. Kaupan lisäksi kannattaa huomioida myös lähetyskulut, sillä nämä eivät todellakaan kulje käsimatkatavaroina kotimatkalla. Myös Toledon perinteistä, käsinmaalattua keramiikkaa myydään joka toisessa kulmauksessa.

Toledoon pääsee tunnissa AVE-junalla Atochan asemalta, mutta sesonkikausina ja muutenkin lämpiminä viikonloppuina lippu on syytä hankkia etukäteen, mieluiten jo edeltävänä päivänä. Jos haluaa matkata linja-autolla, lähtöpaikkana toimii Estación Sur.

Segovia ja La Granja - Kastilia ja Leónin kaakkoiset helmet

Toledon kilpailija päiväretkikohteena on selkeästi Castilla y Leonin itsehallintoalueen kaakkoisnurkassa sijaitseva Segovia, jonka laivamainen vanhakaupunki on aseteltu kukkulan päälle. Ensimmäinen - ja tärkein - nähtävyys Segoviaan saavuttaessa on roomalaisten rakentama kilometrin pituinen akvedukti, joka oli tarpeen modernien vesiputkien puuttuessa ajanlaskun alun tienoilla.

Itse vanha kaupunki on mukava päivänviettokohde, jonka tärkeimmät nähtävyydet ovat 1500-luvun katedraali ja Alcázar-linnake, jonka muodot ovat jo melkein satumaisia - innokkaimmat sanovat Segovian Alcázarin olleen inspiraatio itselleen Walt Disneylle. Kohteliaisuus sekin, vaikka se aito ja oikea Disney-satutalo lienee Etelä-Saksasta. Alcázarin tornista avautuu komea näköala paitsi koko Segovian kaupunkiin, myös lähiseudulle, aina Guadarraman vuoristoon.

Alcázar on toiminut niin puolustuslinnakkeena, kuninkaallisena palatsina, vankilana kuin sotilasakatemianakin. Yhtäläisyyksiä Toledon vastaavaan siis on paljon, mutta ulkonäkö on täysin erilainen. 1200-luvulla aloitettu ja 1400-luvulla viimeistelty Alcázar piti kunnostaa 1862 tulipalon jälkeen. Samalla sitä myös ehostettiin.

Segoviasta kannattaa nauttia rauhassa, eikä ole lainkaan hassumpi ajatus viettää vaikka yö kaupungissa. Vanhan kaupungin katuja kelpaa kierrellä, vaikka lähistöllä ei olisikaan välittömiä kohteita. Valokuvaajat voivat laskeutua kukkulalta ja etsiä ympäriltä parhaat kuvauspaikat, sillä Segovia ja varsinkin Alcázar poseeraavat komeasti jokaiseen ilmansuuntaan.

Segovian itäpuolella sijaitsee La Granja de San Ildefonso, komea kuninkaallinen huvila, jossa riittää nähtävää niin sisällä kuin ulkonakin. Erityisesti kesällä. Allekirjoittanut oli niin innoissaan, että ryntäsi paikan päälle jo maaliskuussa, jolloin kesäkohde ei todellakaan päässyt oikeuksiinsa, vaikka onkin vakuuttava ympäri vuoden.

Palatsi on rakennettu Filip Viidennen toimesta 1700-luvulla. Rakennus on jäänyt melkein paitsioon, sillä La Granjan varsinainen ‘juttu’ oli sitä ympäröivä puutarha, jonka haluttiin nokittavan itse Ranskan Versailles’n. Antiikin henkeä tavoittelevaa veistosta onkin moneen makuun 28 suihkulähteen kera. Vihreitä käytäviä Sierra de Guadarraman juurella kannattaa kävellä ilman kiirettä. Puutarhan kaikki suihkulähteet ovat toiminnassa vain kolmena päivänä vuodessa ja osa niistä kolme kertaa viikossa (ke/la/su).

Segoviaan ja La Granjaan pääsee linja-autolla, jotka lähtevät Estacion de Sur
-asemalta. Atochasta pääsee myös junalla. Lisäksi Segovian ja La Granjan välillä kulkee linja-auto varsin kätevästi. Muista ostaa lippu etukäteen.

Monta syytä palata Madridiin

Madrid ja sen lähiympäristö tarjoavat runsaan kattauksen nähtävää ja koettavaa. Jos suunnitelmissa ei ole pidempää reissua paikan päälle, kannattaa suosiolla hyväksyä se tosiasia, että kaikkea ei ehdi nähdä. Ei kannata myöskään suinpäin rynnätä kohteesta kohteeseen, vaan nauttia rauhassa - yleensähän sitä matkustetaan lomailun vuoksi. Ja sen vuoksi tässäkin artikkelissa on vain osa kaikista mahdollisuuksista, joita Madridin matka voisi pitää sisällään.

Teksti ja kuvat: Henri Lassander

Kuvagalleria