Plaza

Galicia - Vihreä Espanja kutsuu Atlantin rannalle

28.6.2008

Espanja, Galicia, Santiago de Compostela, A Coruña, Rías Baixas

Galicia, Espanjan vehreä luoteisrannikko, jää monesti paitsioon matkasuunnitelmia tehtäessä, vaikka sateiseen nurkkaan mahtuu monenlaista nähtävää ja koettavaa: historiaa, maisemia, juhlia - ja herkullisia kalaruokia!

Galician kruunu on Santiago de Compostela, joka toimii tärkeän katolilaisen pyhiinvaellusreitin päätepisteenä. Santiagon lisäksi koko seutu niin rannikkoa kuin sisämaatakin myöten on vierailun arvoinen kohde.

Galicialla on Espanjan pisin rannikko Atlantia vasten ja runsaasti vehreää ja kukkulaista sisämaata. Edessä onkin visaisia valintoja: jäädäkö etelään vilkkaammalle Rías Baixasin rannikolle, Galician luoteiskulmaukseen Costa da Morten pieniin kyliin vai mennäkö pohjoiseen Rías Altasin rannikolle. Eikä ole lainkaan huono vaihtoehto jäädä sisämaahan johonkin Galician viehättävistä kylistä tai kaupungeista.

Alue ei siinä mielessä muistuta muita tuttuja kohteita Espanjassa pohjoisrannikon osavaltioita lukuunottamatta, että maisemat täällä ovat hiekankeltaisen sijaan täysin vihreitä - alueesta käytetäänkin nimeä Vihreä Espanja. Aivan ilmaiseksi alueen vehreys ei kuitenkaan ole tullut. Talvikuukausina sateisia päiviä voi hyvinkin olla kuukausitolkulla ilman taukoa. Kesällä sateet sentään helpottavat, mutta takuuvarmaa rantalomaa tänne on turha suunnitella. Säät ovat läpi vuoden oikukkaita, ja kaiken lisäksi Atlantin vesi on huomattavasti Välimerta viileämpä. Ei sillä, että se välttämättä haittaisi, kun heinäkuun helteet nousevat parhaimmillaan 40 hiostavaan asteeseen.

Galicia jakautuu neljään maakuntaan: A Coruña (luode), Pontevedra (lounas), Lugo (koillinen) ja Ourense (kaakko). Kukin maakunta pitää sisällään samannimisen pääkaupungin. Sen lisäksi nämä maakunnat jakautuvat ties kuinka moneen pieneen kuntaan ja lääniin, jotka parhaimmillaan sekoittavat paikallistenkin pään, mutta matkasuunnitelmia tehtäessä niitä ei tarvitse miettiä.

A Coruñan maakunnassa lepäävä Santiago de Compostela on näppärä tukikohta keskeisen sijaintinsa vuoksi, mikäli haluaa nähdä enemmänkin Galiciaa. Junayhteys A Coruñan kaupungin ja Vigon välillä (matkan varrella ainakin Santiago, Pontevedra ja Vilagarcia de Arousa, osa junista pysähtyy muillakin paikkakunnilla) toimii helposti ja nopeasti, moniin muihin kaupunkeihin pääsee linja-autolla. Tosin tietoa linja-autojen aikatauluista voi olla välillä vaikea löytää - helpointa on marssia linja-autoasemalle ja kysyä. Monesti tarjotaan juuri sitä paperilappusta, jota on etsinyt infotauluilta.

Niin epäekologista kuin se onkin, paras tapa tutustua Galiciaan on auto, sillä täkäläiset rikkaudet eli vihreät maisemat ja pikkuiset kyläidyllit ovat parhaimmillaan kaupunkien väleissä. Santiagossa auton vuokraaminen on myös verrattain edullista, tosin kesäkuukausina kysyntäkin voi olla melkoista. Lisäksi kaupungeista järjestetään erilaisia matkoja lähiseudulle, joita kannattaa harkita, mikäli ei itse halua tai jaksa järjestää matkaa. Yksi vaihtoehto matkapeliksi on myös polkupyörä.

Lähes kaikki kaupungit ovat käteviä yhden tai kahden päivän kohteita, mikäli tyytyy peruskattaukseen, mutta jos haluaa tutustua tapakulttuuriin enemmänkin, voi monessa kohteessa viettää pidemmänkin tovin.

Miten tulla

Suomesta on turha etsiä suoria lentoja Galiciaan, mutta näppärin tapa on lentää Madridiin tai Barcelonaan ja ottaa jatkolento. Esimerkiksi Madridista pääsee päivittäin A Coruñaan ja Santiago de Compostelaan. Toinen vaihtoehto on matkata viimeinen osuus linja-autolla tai junalla, mikä yleensä tulee halvemmaksi, ellei halua tehdä lentovarausta reippaasti etukäteen. Kannattaa kuitenkin vilkaista tarjoukset.

Astetta halvemmalla pääsee Ryan Airin lennoilla Tampereelta, mutta jatkoyhteys Lontoosta vaatii vähintään yhden yön odottelun kentällä. Galician kaupungeissa toimii Ryan Airin lisäksi kaksi muuta pienempää lentoyhtiötä, Vueling ja espanjalainen Clickair.

Majoitusta voi etsiä näppärimmin Booking.com (hotellit) ja Hostelworld (hostellit) -hakupalveluista, mutta kaikkia mahdollisuuksia nämä eivät tietenkään sisällä. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla on monia laadukkaita ja edullisia hotelleja, joita ei ole mainittu kuin korkeintaan paikkakunnan kotisivuilla.

Lentohaku
Junayhteydet
Linja-autot

Meriherkkuja ja tapaksia

Kun ottaa huomioon Galician maantieteellisen sijainnin, ei liene kenellekään yllätys, että ruokapöytään kuuluu runsaasti erilaisia mereneläviä simpukoista kalanvonkaleisiin. Kehutuin erikoisuus on polbo á feira (pulpo) eli keitetty meritursas, jälkiruoaksi voi kokeilla torta de santiagoa. Kuten muuallakin Espanjassa, tapakset ovat suosittuja: lähes baarista kuin baarista on saatavilla pieniä tapaksia tai hieman isompia tapas-aterioita, joita voi ottaa vaikka useamman ja jakaa seurueen kesken. Perinteistä espanjalaista tortillaa (tortilla española) saa paikasta kuin paikasta.

Tapaksia saatetaan myös tarjota juomien yhteydessä baareissa, mutta tarjonnan laatu vaihtelee hyvin paljon. On baareja, joissa saa “ihan oikean” tapas-annoksen ja on baareja, joissa saa kourallisen sipsejä tai suolapähkinöitä. Galiciassa tapas-kulttuuri on joka tapauksessa ilmiö, johon Espanjan eteläisemmissä lomakohteissa ei enää juurikaan törmää, ainakaan ilman lisämaksua.

Mikäli on saapunut Galiciaan asti, kannattaa myös kokeilla paikallisia valkoviinejä. Myös punaviiniä tuotetaan, mutta varsin vähän: monissa baareissa talon viini on monesti La Riojan seudulta. Jos viini on erityisen lähellä sydäntä, kannattaa tietenkin harkita vierailua jollekin viinitiloista.

Espanjan yksi tunnetuimmista ilmöistä, siesta, on myös voimissaan Galiciassa. Kello kahden ja viiden välillä lähes kaikki liikkeet ruokakauppoja lukuunottamatta sulkevat ovensa. Ruokailua ajatellen kannattaa myös muistaa, että Espanjassa illallisaika alkaa vasta yhdeksän jälkeen ja niinpä monet ravintolatkin aukeavat vasta tuolloin. Kahvilat ja baarit ovat kuitenkin auki lähes koko päivän. Lounasaikaan ruokapaikkaa ei ole vaikea löytää ja helpoin ateria on menu del día, johon sisältyy kaksi lautasellista jotka voi valita useammasta vaihtoehdosta, sekä jälkiruoka.

Palvelun laatu saattaa toisinaan herättää huomiota: tarjoilivat eivät välttämättä hymyile ja pokkuroi, he saattavat tulla ja mennä miten sattuu, eivätkä jää odottelemaan, mikäli tilauksen kanssa on vielä mietittävää. Tästä ei pidä ottaa nokkiinsa. Paikalliset eivät odota opeteltua etikettiä, joten sitä ei välttämättä olla totuttu myöskään käyttämään. Niin sanottu huono käytös on monesti vain kulttuuriero - ainakin useimmissa tapauksissa.

Juhlia läpi vuoden

Galiciassa järjestetään myös runsaasti juhlia, joiden ajankohtaa kannattaa pitää silmällä. Mikäpä olisi mukavampi lisä lomamatkaan kuin perinteinen paikallinen festivaali - mutta majoitus kannattaa silloin varata etukäteen.

Tammi-helmikuun vaihteessa koko Galicia juhlii O Antroido -karnevaalia, paaston alkamista ennen pääsiäistä. Karnevaalilla on pitkät perinteet ja sitä juhlitaan eri tavoin eri paikkakunnilla. Pääsiäinen, Semana Santa, on tietenkin katolilaisen kulttuurin kohokohtia ja Espanjassa se näkyy varsin selkeästi katukuvassa, kun huppupäiset kulkueet valtaavat kadut. Juhannusta juhlitaan kokoin ja rituaalein.

Galician ja varsinkin Santiago de Compostelan yksi tärkeimmistä päivistä on 25. heinäkuuta, Día da Patria Galega (Santiagon päivä), jolloin koko kaupunki kokoontuu juhlimaan - varsinkin, jos kyseinen päivä sattuu sunnuntaille.

Näiden lisäksi Galician kylät ja kaupungit ovat pullollaan pieniä paikallisia tapahtumia, joiden ajankohtia ja sisältöjä voi (yrittää) etsiä internetistä. Jokaisella kylällä on usein omat sivunsa, joista löytyy juhlakalenteri.

Oma kieli ja kulttuuri

Galicia on oman kielensä ja kulttuurinsa omaava itsehallintoalue, jonka asukkaat ovat hyvin tietoisia omasta historiastaan ja erityisyydestään. Entisessä kuningaskunnassa on edelleen itsenäisyydestä haaveileva pieni ja äänekäs vähemmistö, joskin valtaosa väestöstä tyytyy olemaan osa Espanjaa. Kalastuksella ja verrattain vähäisellä turismilla kun ei vielä omaa valtiota rahoiteta.

Tietoisuus omasta kulttuurista on vahvasti läsnä Galiciassa ja näkyy monissa pienissä asioissa, eikä vähiten oman kielen käytössä. Esimerkiksi Galician perinnesoitin, gaita eli säkkipilli, soi lähes päivittäin varsinkin Santiago de Compostelassa ja poikkeuksetta mielenosoitusten yhteydessä, joita järjestetään usein, milloin mistäkin syystä. Turistiliikkeet myyvät härkätaistelijoiden sijaan pyhiä jaakkoja ja pieniä noitaleluja: Galician muinaisperinteillä on monia yhtäläisyyksiä kelttien kanssa ja nykypäivänä näitä yhtäläisyyksiä tuodaan mielellään esille - ne kun muistuttavat samalla, että Galicia on jotain muuta kuin Espanja.

Galician oma kieli on galego, joka muistuttaa varsin paljon portugalin ja espanjan sekoitusta. Kielen varsinaiset juuret ovat vieläkin väittelyn aiheena: joiden mielestä galegolla ja portugalilla on ollut yhteinen juuri, toisten mielestä kysessä on alkujaan kaksi täysin eri kieltä, jotka ovat sittemmin sekoittuneet. Francon diktatuurin aikana galego oli kielletty, kuten muutkin castellanon kilpailijat. Tänä päivänä galego on virallinen kieli Espanjassa ja Euroopan Unionissa. Galiciassa oikeastaan kaikki kirjoitetaan galegoksi, joskus jotain saatetaan kääntää myös espanjaksi.

Espanjantaitoinen selviää kohtalaisesti galegosta, varsinkin luettuna, ja toki lähes kaikki galicialaiset puhuvat myös espanjaa. Sitä vastoin englantia ei juurikaan osata ja turistipalveluidenkin yhteydessä se voi toisinaan olla heikohkoa. Kieli ei kuitenkaan ole välttämättä muuri: ihmiset ovat usein hyvin avuliaita vaikka yhteistä kieltä ei löytyisikään. Kärsivällisyydellä ja elekielellä saa monesti selville haluamansa.

Santiago de Compostela

Santiago de Compostela, tuttavien kesken ihan vaan Santiago, on vajaan sadantuhannen asukkaan kaupunki lähes keskellä Galiciaa ja sen tunnetuin kohde. Santiago on kuuluisia ennenkaikkea kirkkohistoriallisista syistä ja siten näkemisen arvoinen arkkitehtuuri on kirkkoja ja luostareita, joita riittää kaupunkikuvassa. Santiagon vanha kaupunki huokuu keskiaikaista tunnelmaa ja viehättäviä kapeita kujia kahviloineen, putiikkeineen ja luostareineen. Vanhan kaupungin ulkopuolella ei ole erityistä nähtävää, mutta uudempi kaupunginosa vanhan kaupungin eteläpuolella vetää varmasti shoppailijoita puoleensa lukuisilla liikkeillään.

Pyhän Jaakobin vaellus

Santiago on ennenkaikkea apostoli Pyhän Jaakobin pyhiinvaelluksen päätepiste. Tämä pyhiinvaellus, Camiño de Santiago, on toiminut jo tuhatkunta vuotta ja se on katolilaisen maailman kolmanneksi tärkein reitti. Toki Pyhä Jaakob on ollut vaeltajille ja tärkeä syy sinänsä, sekä se, että kävelemällä koko reitin saattoi saada kaikki syntinsä anteeksi, mutta oletettavasti reitin suosiolle oli myös käytännöllisempi syy: pyhiinvaellus Roomaan alkoi käydä jo liian helpoksi, tie Jerusalemiin taas oli liian vaarallinen.

Pyhiinvaellus elää ja voi hyvin tänäkin päivänä, tosin yhä harvempi tekee sen uskonnollisista syistä. Kävely Espanjan halki on myös oiva tapa irtautua arjesta ja tarjoaa aivan toisenlaista haastetta kuin perinteiset rantareissut. Suosiosta johtuen vaellus on myös käynyt yhä helpommaksi ja halvemmaksi: vaeltajille on esimerkiksi omat majoituksensa reitin varrella vanhoissa luostareissa. Varsinaiset pääreitit alkavat Ranskan eteläpuolelta, mutta reitti on nykyään saanut erilaisia lyhyempiä variaatioita. Tiukemman aikataulun vaeltajat voivat esimerkiksi tyytyä sadan kilometrin tallaamiseen.

Pyhiinvaellus huipentuu Santiago de Compostelan katedraaliin, kaupungin kruunuun. Alunperin hautapaikalle rakennettiin pienehkö kappeli, mutta tuhannen vuoden kuluessa siitä kasvoi hiljalleen yksi Espanjan näyttävimmistä kirkoista, joka tarjoilee silmänruokaa niin taidehistoriasta kiinnostuneille kuin muillekin muuten vaan uteliaille. Sisäänpääsy kirkkoon ei maksa mitään, mutta mikäli haluaa vierailla kirkon katolla ja nähdä kaupungin näköalat, on syytä huomata, että maksullinen vierailu pitää usein kovan kysynnän vuoksi varata etukäteen. Knoppitietona mainittakoon, että kirkko löytyy myös espanjalaisista pikkusenteistä.

Ruokaa etsimässä

Siinä missä katedraali ja sen eteen levittäytyvä Praza da Obradoiro ovat kaupungin sydän, Obradoirolta alkava Rúa do Franco on turistien oma riemukäytävä, jonka varrella voi kuulla enemmän englantia ja saksaa kuin espanjaa tai galegoa. Täältä löytyy myös lukuisia matkamuistomyymälöitä jaakobeineen ja noitineen, sekä ravintoloita, joiden korkeat hinnat eivät aina vastaa laatua. Toisaalta nämä ravintolat tarjoavat ruokalistan myös englanniksi, saksaksi ja ranskaksi, jos kielitaito ei riitä menyyn tulkkaamiseen eikä ruoan suhteen halua arvailuja. Ja sanottakoon nyt vielä, että ravintoloiden taso vaihtelee melkoisesti, joten kaikkia turistikadun paikkoja ei tietenkään kannata karsastaa. Erityisen suositeltavaa on, että luopuu suomalaisesta vähäpuheisuudesta ja kyselee hieman muilta vinkkejä, mieluiten paikallisilta.

Oma suosikkini kaupungin ravintoloista on ennemminkin kahvilabaari AgarimoPraza de Cervantesin nurkassa, mutta tarjoaa monipuoliset ateriat, niin suureen kuin pieneenkin nälkään ja huomattavasti huokeampaan hintaan kuin Rúa do Francon ateriapalvelut. Ruokalista on käännetty myös englanniksi.

Lähellä Rúa do Francoa, Rúa do Vilarin varrella, ovat myös Santiagon molemmat turisti-infot: Santiago de Compostelan oma paikallinen turistitoimisto sekä koko Galician alueeseen erikoistunut info. Molemmissa kannattaa vierailla. Paikallisesta infosta saa kartan lisäksi kuukausittain julkaistavan ohjelman, josta käy ilmi kaupungin kulttuuritarjonta ja mahdolliset tulevat juhlapäivät. Lisäksi läpyskästä käy kätevästi ilmi museoiden aukioloaikoja, ravintoloita ja muita vinkkejä. Galicia-infosta voi sen sijaan kysellä muista kaupungeista ja kohteista Santiagon ulkopuolella. Ainakin kartat suuremmista naapurikaupungeista ja muista kohteista voi jo napata mukaan, mikäli suunnitteilla on matka Santiagon ulkopuolelle.

Santiagosta löytyy myös muutama rauhallinen puisto, mikäli haluaa viettää leppoisamman päivän. Keskeisin näistä on lähellä katedraalia sijaitseva Alameda. Mitään erityisiä nähtävyyksiä nämä parquet eivät ole, mutta sitäkin rauhallisempia.

Santiagon nähtävyydet

Santiagon vanha kaupunki sen lukuisat luostarit ja kirkot ovat nähtävyys sinänsä, mutta katedraalin lisäksi mitään ehdotonta must-kohdetta ei oikeastaan ole. Vanha kaupunki on päivässä kävelty läpi, mutta kiirettä ei kannata pitää: Santiagon yksi rikkauksista on juuri sen leppoisassa tunnelmassa. Myös yöllä vanha kaupunki on hyvin valaistu ja vanhat rakennukset saavat toisenlaisen ilmeen. Vierailijoille onkin tarjolla yökävelyjä Santiagossa, mikäli tämän haluaa tehdä porukan mukana. Turvallisuus ei ole vanhassa kaupungissa ongelma: historialliset rakennukset ovat jatkuvan valvonnan alla ja paikallisia poliiseja näkee vähän väliä partioimassa.

Oma kohteensa on myös Mercado de Abastos: laaja torialue vanhan kaupungin toisella laidalla, josta löytyy monenlaista putiikkia ja ruokakojua. Myös tänne on tarjolla järjestettyä kulinaristisia vierailuja, jos ei halua tutustua omin päin. Vilkkaimmillaan Mercado on lauantaiaamuisin.

Tärkeimmät museot ovat katedraalin Museos da Catedral ja Pobo Galego vanhan kaupungin toisella puolella, jossa saa mainion kattauksen galicialaista kulttuuria ja historiaa. Toki kaupunkiin mahtuu monia muitakin museoita, jotka on näppärästi lueteltu aiemmin mainitussa ohjelmavihkosessa.

Santiagon yöelämä on vilkasta, sillä kaupungin yliopistossa on kymmeniä tuhansia opiskelijoita, joilla riittää energiaa viikon jokaiselle illalle - ja espanjan iltahan on monesti suomalaisille jo yö. Tavalliset baarit pitävät ovensa auki kahden ja kolmen korville, sen jälkeen iltaa voi jatkaa tanssien aamuun asti. Tosin vilkkain opiskelijayöelämä hiljenee kesäkuun jälkeen, kun ulkopaikkakuntalaiset lähtevät lomanviettoon.

Hotelleja on useita ja hintahaitari on melkoinen. Kuuluisin hotelli on ehdottomasti Hostal dos Reis Católicos katedraalin vieressä ja sitä pidetään maailman kenties vanhimpana hotellina. Aikoinaan rakennus toimi pyhiinvaeltajien sairaalana, nykyään se on parador, eli valtion hotelliksi kunnostama historiallinen rakennus. Santiagon hotellit vaihtelevat perinteisistä laatikoista viihtyisiin vanhan kaupungin rakennuksiin ja jokaisen makuun löytyy varmasti jotakin.

Santiagon matkailusivut

Lugo ja Ourense

Santiago de Compostelan itäpuolella sijaitsevat Lugon ja Ourensen maakunnat, joiden helpoimmat pysäkit ovat tietenkin pääkaupungit Río Miñon varrella, molemmat parin tunnin matkan päässä. Lugossa toimii myös Santiagon yliopiston pienempi puolikas.

Lugon tunnetuin nähtävyys on vanhaa kaupunkia ympäröivä roomanaikainen muuri, joka ainoana euroopassa on täysin ehjä. Lugon ehdoton hitti onkin kävelykierros kymmenmetrisen muurin harjalla, josta näkee näppärästi niin uutta kuin vanhaakin kaupunkia. Itse vanha kaupunki on pieni ja paikoitellen hieman rosoinen. Tärkeimmät kohteet ovat katedraali ja Museo Provincial, jossa voi tutustua galicialaiseen taiteeseen.

Lähellä vanhaa kaupunkia ovat myös vanha roomalainen kylpylä ja roomalainen silta, jotka eivät ole niinkään näyttäviä nähtävyyksiä vaan historiallisia kohteita. Varsinkin silta on niin pieni ja moneen kertaan restauroitu, ettei sen takia kannata rukata aikataulujaan - Ourensen vastaava on huomattavasti suurempi ja komeampi. Molemmat löytyvät kuitenkin joen varrelta, joten jos aikaa riittää pieneen kävelyretkeen, nämäkin voi katsastaa näppärästi.

Lugo on kaupunkina mainio päiväkohde, jossa voi viettää muutaman tunnin kävellen ja kahviloissa istuen. Opiskelijakaupunkina iltaelämä on tietenkin kohtalaisen vilkasta. Paitsi kaupunki, Lugo on myös laaja maakunta, joka levittäytyy Galician keskiosasta aina Atlantin rannalle asti.

Parhaimillaan Lugo onkin maaseudulla ja rannalla. Siinä missä sisämaa on vihreiden kukkuloiden, maaseudun ja metsien peittämä, pieniä kyliä unohtamatta, pohjoisrannikolla on aivan omat nähtävyytensä. Tunnetuin näistä on Ría de Ribadeo ja Praias das Catedrais; nimi tulee rannikon jylhistä kallioista, jotka valtameri on muovannut pylväsmäiseksi rakennelmaksi. Luonnonkatedraalin voi nähdä vain laskuveden aikaan.

Lugosta Ribadeoon on tarjolla jonkin verran bussikuljetuksia ja sinne pääsee myös A Coruñasta käsin bussilla. Helpoiten tähän pohjoisrannikkoon tutustuu autolla, mikäli haluaa nähdä enemmänkin galicialaista ja lugolaista maisemaa. Esimerkiksi rannikkoa myötäilevään reittiin A Coruñasta Ribadeoon mahtuu monenlaista maisemaa ja pientä kylää, kuten San Andrés de Teixido, jonka ulkoasussa ja tunnelmassa on jotain satumaista ja jota vain lisääntynyt ohikulkuturismi on päässyt rikkomaan.

Ourense on Galician maakunnista ainoa, jolla ei ole rannikkoa, mutta kuin hyvitykseksi alueella riittää pieniä vuoristoja ja jokia. Itse pääkaupunki on näppärä pysähdyspaikka ja varsinkin Rio Miñon ylittävä, roomalaisille perustuksille rakennettu korkea silta vakuuttaa. Lähempää keskustaa löytyvät Plaza Mayor ja katedraali, joiden ympärille levittäytyvät pienet kävelykadut. Matkailijoille hehkutetaan myös roomalaista kylpylää, jonka ympärille kaupunki on aikoinaan perustettu.

Ourensen länsipuolelle voi myös tehdä pienen viinimatkan Ribadavian kylään: viinimuseon lisäksi Ribadavia tunnetaan Ribeiro-viineistään.

A Coruña

Santiagon pohjoispuolella, tunnin junamatkan päässä sijaitsee A Coruña, virkeä satamakaupunki josta löytyy monenlaista nähtävää, koettavaa ja syötävää. A Coruñassa voi hyvinkin viettää useamman päivän, sillä läheisille maisemarannikoille on lyhyt matka ja itse kaupungissakin riittää tekemistä. Lämpiminä päivinä voi pitää paussin ja jäädä rannalle lekottelemaan.

Kaupungin ylpeys on Torre de Hércules, toisella vuosisadalla rakennettu ja vanhin roomalainen yhä toiminnassa oleva majakka. Sen huipulta voi ihastella A Coruñan maisemia, mutta hissiä roomalaiset eivät olleet torniin suunnitelleet, joten on syytä varautua muutamaan portaaseen. Torre de Hérculesin nimi on peräisin myytistä, jonka mukaan Herkules voitti Geryon-hirviön pitkässä taistelussa ja hautasi tämän pään tornin paikalle. Myytin mukaisesti A Coruñan vaakunassa voikin nähdä Pyhän Jaakon simpukoiden lisäksi sekä tornin että pääkallon.

Tornin ympärille levittäytyy paitsi Atlantin valtameri, myös A Coruñan puistomainen niemenkärki, jonka Pase Marítimolla kelpaa viettää kävelyhetkiä ja ihastella Parque das Esculturasin vanhaa jäljittelevää veistotaidetta. Stonehenge-imitaatiot eivät ehkä ole kaikkein omaperäisin idea, mutta toimivat yhtä kaikki tässä merenrantamaisemassa.

Tornin lähituntumassa ovat myös meriakvaario ja Domus-museo, jonka erikoisuutena on ihmiskeho. Muut olennaiset kohteet ovat toisella puolen niemeä. Niistä tunnetuin on Galerías Coruñesas; satamaa vasten rakennetut lasitetut parvekkeet, jotka ovat sittemmin antaneet kaupungille lempinimen “kristallikaupunki”. Tämän rantakadun tuntumasta löytyvät myös kaupungin tärkeimmät kirkot, sekä keskusaukea Praza do María Pita. Nimi on peräisin Espanjan ja Englannin välisen sodan ajoilta 1500-luvun lopulta, kun A Coruñan sankari María Pita otti aseen kaatuneelta mieheltään ja voitti vihollisen lipun.

A Coruña voi patikoiden tuntua jo hieman liian laajalta, mutta kaupunkia näkee kätevästi myös raitiovaunulla, joka kiertää olennaisinta niemenkärkeä. Ratikkareitin tunnistaa oransseista lyhtypylväistä.

A Coruñan tutkiminen ei jää pelkästään tähän niemenkärkeen. Koko maakunta on täynnä aarteita, joista tunnetuin aiemmin mainittu Santiago de Compostela. Aivan naapurissa on teollisuuskaupunki Ferrol. Pohjoisrannikkoakin tärkeämpi nähtävyys on kuitenkin Galician luoteisreuna, Costa da Morte (”kuolonrannikko”), jonka kallioihin monet laivat ovat historian kuluessa ajautuneet valtameren myrskyissä.

Coste da Morte

A Coruñan länsipuolelle levittäytyvä rannikko, joka alkaa A Coruñasta ja päättyy Fisterran kärkeen, on saanut pahaa enteilevän nimensä lukuisista onnettomuuksista, joita merenkävijät ovat kohdanneet Atlantin tunnepuuskien ja terävien kallioiden välissä. Tänä päivänä alue on myös tärkeä matkakohde upeine maisemineen ja pienine kalastuskaupunkeineen.

Rannikon tunnetuimpia kaupunkeja ovat Camariñas, Muxos ja Fisterra - viimeksimainittu on myös historiallisesti tärkeä kohde, sillä ennen Kolumbuksen matkaa Fisterra tunnettiin Euroopan vihoviimeisenä kaupunkina, jonka takana oli vain valtameri ja pannukakkumaailman reuna (esp. Finis/terra : loppu/maa). Toki tunnelmaa hieman laskee sittemmin löytynyt uusi manner sekä kiusallinen fakta, ettei Fisterra ole Euroopan eikä edes Espanjan läntisin kärki, mutta yhtä kaikki kaupunki on oiva vierailukohde, jonne pääsee näppärästi myös Santiagosta turistitoimiston kyydillä. Fisterran maailmanloppu ja koko kuolemanrannikko on myös klassinen paikka ihailla auringonlaskua Atlantin taakse.

Costa da Morte tarjoilee monia muitakin pieniä kohteita ja kyliä, joissa kannattaa kokeilla paikallisia kalaruokia, jotka monesti voivat olla halvempia ja parempia kuin suuremmilla paikkakunnilla.

Rías Baixas

Rías Baixas eli ‘alarannikot’ ovat heti Costa da Morten eteläpuolella ja jatkuvat aina Portugalin rajalle asti. Se käsittää pitkän pätkän kiemurtelevaa rannikkoa, josta löytyy paljon pieniä kyliä ja kaupunkeja.

Kaupunkien volyymi kasvaa sitä mukaa, mitä etelämmäs mennään. Rías Baixasin ensimmäinen kohde pohjoisesta katsottuna on pieni Muros-niminen kyläkaupunki. Seuraava niemenkärki pitää sisällään Castro do Baroñan rauniokylän, joka on yksi näyttävimpiä Galician kelttiaikaisista kylistä. Hieman etelämpänä ovat Világarciade Arousa ja Isla de Arousa. Ne ovat pieniä viehättäviä paikkoja, joita matkailu on hyvää vauhtia valtaamassa. Jos jatkaa rantaviivaa vielä eteenpäin, päätyy O Groveen ja pieneen A Toxa -saareen, joka on tunnettu paitsi simpukoin päällystetystä kappelistaan, myös golf-kentistään ja hotelleistaan.

Lähettyviltä löytyy kaksi komeaa kylää: Cambados on tunnettu vanhasta kaupungista ja vakuuttavasta Iglesia de Santa Mariñan raunioista keskellä hautausmaata, kun taas Combarro on lumoava horreos-kylä. Tosin horreos on vain perinteinen, pieni varastorakennus mutta ei anneta sen häiritä. Combarron pitkulaista vanhaakaupunkia (tai oikeastaan katua) on mukava tallustella. Aivan kivenheiton päässä on myös Sanxenxo, joka lienee alueen selkeimpiä rantalomapyydyksiä. Alueen pääkaupunki Pontevedra pitää sisällään viehättävän vanhankaupungin sekä muutaman museon.

Pontevedran eteläpuolella on Galician viimeinen kolkka, joka kiertyy Galician suurimman kaupungin, Vigon ympärille. Vigo itsessään ei teollisuuskaupunkina ole samanlainen idylli kuin nuo aiemmin mainitut, mutta sen ympärillä riittää nähtävää. Aivan vieressä on Baiona, jossa kannattaa vierailla ainakin Monterrean linnakkeella. Kävely muurin harjalla tarjoaa hienot maisemat rannikolle. Satamasta löytyy myös kopio Kolumbuksen Pinta-laivasta, joka tovi sitten toi Baionaan ensimmäiset uutiset uudesta maailmasta.

Etelämpänä sijaitsee A Guardan satamakylä, jonka tärkein (ja oikeastaan ainoa) nähtävyys on Santa Tregan rauniot kukkulan huipulla. Samalta huipulta voi jo ihastella Portugalin rannikkoa Río Miñon toisella puolella. Hivenen idempänä on Tui, tärkeä rajakaupunki, josta pääsee Portugaliin Eiffelin rakentamaa siltaa pitkin. Pienen, tunnelmallisen kaupungin katedraalin katolta avautuu näköala joelle ja Portugaliin.

Aivan erityinen kohteensa Rías Baixasilla on luonnonsuojelualue Islas Atlanticas ja varsinkin Islas CíesBaionan tuntumassa tarjoaa viehättävän pakomatkan mantereen hälinästä - tosin auringonpalvojien hälinää on sitten vaikeampi karata. Cíesin valkoisia rantoja on kehuttu Euroopan parhaaksi ja niitä ympäröiviltä kukkuloilta avautuu upeat näköalat. Luonnonsuojelukohteena saari tarjoaa ajanvietettä myös biologiasta kiinnostuneille. Pienikokoisena ja suosittuna vierailukohteena Islas Cíes ei ole mikään hiljainen paratiisi, mutta upea paikka yhtä kaikki - Galician parhaimmistoa.

Saarelle pääsee läheisistä satamakaupungeista. Jonot lauttoihin voivat kasvaa hyvinkin pitkiksi, joten viime tinkaan lähtöä ei missään tapauksessa kannata jättää. Islas Cíesin pääsaarella on myös leirintäalue peruspalveluineen.

Vaikka Rías Baixas on alueena nimenomaan rannikkoa, myös sisämaahan kannattaa tututusta. Siinä missä Galician hienojen maisemien toinen puoli on rannikko, toinen puoli on ehdottomasti vihreä, kumpuilevat kukkulat ja laaksot.

Linkkejä

Galician matkailusivut
Espanjan matkailusivut

Teksti ja kuvat: Henri Lassander

Kuvagalleria