Nerja kutsuu ”Sinisen kesän” maisemiin
28.10.2006
Iloinen puheensorina käy näköalapaikalla, kun ihmiset ihailevat edessä avautuvaa maisemaa; sinisenä välkehtivää Välimerta ja valkoisina hohtavia taloja läheisellä niemekkeellä. Kaikessa hiljaisuudessaan paikalla seisoo myös eräs herrasmies, mutta harva tietää kuka hän on. Kyse on Espanjan kuningas Alfonso XII:n näköispatsaasta.
Tarina kertoo, että Alfonso XII vieraili Nerjassa jouluyönä 1884 tapahtuneen tuhoisan maanjäristyksen jälkeen. Seisoessaan kallioniemekkeellä kuningas huudahti näkemäänsä maisemaa sanoen ”Tämä on Euroopan parveke”, ja siitä lähtien näköalapaikkaa on kutsuttu sillä nimellä.
Euroopan parvekkeelta ja sen palmujen reunustamalta kävelykadulta on hyvä aloittaa tutustuminen tähän itäisen Aurinkorannikon yhteen idyllisempään kohteeseen.
Espanjalaiset liittävät usein Nerjan televisiosarjaan ”Sininen Kesä”, jota myös Suomessa esitettiin. Sarjassa seurattiin, kuinka Nerjassa lomaansa viettävien nuorten välille muodostui lähtemätön ystävyys. Sarja sai suuren suosion kotimaassaan, jopa siinä määrin, että kun rakastettu 
Chanquete kuoli sarjassa, oli se lähes kansallinen surupäivä Espanjassa.
Andalusialaiset ovat uskollisia perinteilleen, eivätkä tässä suhteessa nerjalaiset tee poikkeusta. Mikäli matka ajoittuu paikallisten juhlien aikaan, kuten kalastajien pyhimyksen Virgen del Carmenin päivänä (16.7.), vie matkailija lähtiessään sydämessään ripauksen Andalusiaa.
Euroopan parvekkeen läheisyydessä sijaitsevassa barokkilais-mudejartyylisessä seurakuntakirkossa ”Iglesia del Salvador” on vierailijan mahdollisuus ihailla pyhimyskuvia, joita paikalliset kantavat kaduilla pääsiäisviikon kulkueissa.
Pienestä ”Nuestra Señora de las Angustias”-kappelista on suojan saanut Nerjan suojeluspyhimys. Historia tietää kertoa, että kappeli ja sen neitsyt tuhoutuivat Espanjan sisällissodassa. Niinpä eräs kylän asukas otti elämäntyökseen restauroida hengellisen temppelin. Lopputulos on halukkaiden nähtävillä tänä päivänä. Upean alttaritaulun lisäksi katse kiinnittyy myös granadalaisen taiteilijan Alonso Canonin freskoihin.
Matkalla maan uumeniin
Nerjalla on arabialaiset juuret. Se tunnettiin nimellä ”Naricha” mikä tarkoittaa ”ehtymätöntä lähdettä”.
Sysäyksen Nerjan pääsystä maailmankartalle antoivat tippukiviluolat, jotka löydettiin sattumalta viiden pojan toimesta 1959. Yleisölle ne avattiin 1960. Luolat sijaitsevat noin neljän kilometrin päästä Nerjan keskustasta. Ennen matkaa maan uumeniin, kannattaa käydä tutustumassa tippukiviluolista kertovassa museossa, näin vierailun anti on monipuolisempi.
Nerjan tippukiviluolilla on ikää noin viisi miljoonaa vuotta. Täältä on löydetty muun muassa eläinaiheisia maalauksia vanhemmalta kivikaudelta. Ihminen on asuttanut luolia noin 25 000 vuotta. Kun tippukiviluolat löydettiin, löydettiin myös 40 ihmisen luurangot, joihin kuului muun muassa noin 6300 ennen ajanlaskumme alkua eläneen naisen luuranko.
Nerjan tippukiviluolat kuuluvat Euroopan kauneimpiin. Kun astuin sisään luolaan, eteeni avautui todellinen unelma.
Luolat koostuvat monista maanalaisista saleista, joissa on mahdollisuus ihailla tippukivipuikkojen muodostamia rakennelmia. Saleille on annettu mitä kiehtovimpia nimiä. Tutuiksi tulivat esimerkiksi ”Haamut” sekä ”Seimi”. Vaikuttavin katseenvangitsija on 32 metriä korkea tippukivi. Luontoäiti on eittämättä taiteilijoista parhain!
Vuodesta 1960 lähtien vuosittain heinäkuussa täällä on myös vietetty maailmankuuluja Nerjan kansainvälisiä musiikki- ja tanssifestivaaleja, jotka ovat tuoneet estradille niin maailman tunnetuimpia baletteja kuin myös orkestereita. Niiden tähtikaaresta mainittakoon muun muassa Maya Plisetskaya.
Luolista yksi kolmannesosa on auki suurelle yleisölle. Loka-toukokuun välisenä aikana on mahdollisuus tutustua yleisöltä suljettuihin luoliin. Ryhmät on rajoitettu 10 henkeen. Vierailut on varattava ennakkoon kirjallisesti. Ne myös vaativat osanottajilta kiipeilytaitoa. Lisätietoja saa paikan päältä tai osoitteesta www.cuevadenerja.es. Luvassa on elämys, jota kävijä ei taatusti unohda.
Tutustu paikalliseen gastronomiaan
Nerjan hiekkarannoilta ja lahdenpoukamilta löytyy vielä tilaa. Rannoista tunnetuin on Burriana. Sen pituus on noin 800 metriä. Hiekkaranta on suosittu etenkin lapsiperheiden keskuudessa.
Täällä pitää majaa muun muassa Restaurante Merendero Ayo, joka oli yksi ”Sinisen kesän” filmauspaikoista. 1970-luvulta lähtien ravintola on houkutellut pöytiensä ääriin kansaa nauttimaan avotulella valmistettua paellaa sekä talon muita herkkuja.
Sunnuntaisin, kun espanjalaiset perheet kokoontuvat nauttimaan yhteistä lounasta, paikan täyttää iloinen puheensorina. Täällä kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä.
Matka Andalusiaan on myös matka Espanjan gastronomiaan. Rannikolla lautaset pursuavat mitä erilaisimpia kaloja ja äyriäisiä. Valikoima on laaja. Kaikille ei edes löydy suomenkielistä vastinetta, mutta sehän ei kulinaristia haittaa.
Jo avotulella paistettavien sardiinivartaiden herkullinen tuoksu houkuttelee pöytään. Kesän kylmä vihanneskeitto, ”gazpacho”, on todellinen vitamiinipommi. ”Ajo blanco” on toinen kylmä keitto. Siihen käytetään valkosipulia ja manteleita sekä koristellaan tuoreilla viinirypäleillä. Paistetut paprikat, joko sellaisenaan tai salaattina, ovat myös kulinaarinen makuelämys.
Juomana ovat usein viinimaan laadukkaat viinit. Arabialaisista juurista kertovat jälkiruuissa maistuvat hunaja ja sokeri. Maista vaikkapa ”gachasta”.
Moni ulkomaalainen on vuosien varrella ihastunut Nerjan kylämäiseen ilmapiiriin siinä määrin, että viettää täällä pidempiä aikoja. Myös kielikoulujen ovet käyvät tiheään tahtiin. Espanjaa, yhtä maailman valtakieltä, haluaa opiskella entistä useampi, ja mikäs sen parempi paikka kuin aurinkoinen Nerja Välimeren rannalla Etelä-Espanjassa?
