Plaza

Englanti, risteilyt, kanavat

Jos kaipaat todella rentouttavaa lomaa, lähde kanavamatkalle narrowboatilla. Kun matka taittuu verkkaisesti, matkalaisenkin rytmi hidastuu. Matelevasta veneestä ehtii ihailla maisemia, tutustua tuon tuostakin vastaan tuleviin pubeihin, pistäytyä katsomassa nähtävyyksiä. Laiskotella.

Britanniassa on melkein 5 000 kilometrin mittainen kanavaverkosto. Paikoitellen ajetaan joella, mutta valtaosa verkostosta on yli 200 vuotta sitten kaivettuja kanavia.

Teollisen vallankumouksen ajoista lähtien tavarat ovat aina olleet väärässä paikassa – jotenkin pitää saada raaka-aine tuottajalta jalostajalle ja valmiit tuotteet kuluttajille mahdollisimman edullisesti – ja siksi 1700-luvun lopulla britit valtasi kanavamania.

Kanavia kaivettiin ja sulkuja rakennettiin vimmatusti. Hurjimmillaan kanavien yhteispituus oli 1850-luvulla, jolloin vesiteitä pitkin kulki yli 30 miljoonaa tonnia rahtia vuodessa. Kanavaverkostolla oli silloin mittaa yli 8 000 km, josta kaivettuja kanavia oli lähes 6 500 km.

Meno kanavilla hiljeni olennaisesti, kun niiden aseman kuljetusväylänä valloittivat rautatiet satakunta vuotta sitten, mutta toisen maailmansodan aikaan kanavilla kulki vielä jonkin verran rahtia. Uusien moottoriteiden rakentaminen vähensi kanavien rahtiliikennettä edelleen ja kaupallinen rahtiliikenne jähmettyi lopullisesti pakkastalveen 1963, kun tammikuussa mitattiin Englannissa jopa alle - 20°C lämpötiloja. Sinnikkäimmät rahtarit jatkoivat vesiliikennettä aina 1980-luvun alkuun asti.

Alun perin kanavat olivat yksityisten omistamia, mutta vuonna 1947 ne siirtyivät valtion hallintaan. Alkoi alasajo, jonka seurauksena vesiväylää oli 1960-luvun lopulla jäljellä enää n. 4 500 kilometrin verran. Joitakin kanavia ehdittiin täyttää, koska muutaman sillan ylläpito tuli liian kalliiksi!

Vilkkaampaa kuin koskaan

Vaikka kanavien arvo virkistyskäytössä alettiin tajuta 1970-luvulla, määrärahoja ei helposti herunut ja rappio eteni, mutta mm. vapaaehtoisvoimin saatiin monta kanavaa pelastettua ja entistettyä.

Nykyään kanavilla ei liikuta työn, vaan huvin vuoksi, ja niillä on enemmän liikennettä kuin koskaan. Yli 3 000 kilometrin osalta kanavaverkostosta vastaavan British Waterwaysin rekisterissä on noin 25 000 kapeaa kanavavenettä. Tuhansissa asutaan vakituisesti, ympäri vuoden. Vuokraveneitä tarjoaa satakunta vuokraamoa. Kanavilla ei tarvitse olla yksin.

Muinoin hevonen kiskoi proomua kanavan reunan polkua edeten, painavan lastin vetoon tarvittiin useampi polle. Pitkin maaseutua syntyi tiheä pubien verkosto, keskelle ei mitään; pubeissa vaihdettiin hevoset ja nautittiin ateriat. Monilla pubeilla oli oma olutpanimo.

Kanavien virkistyskäytön ansiosta pubit ovat säilyneet elinkelpoisina. Monet usein autiolta seudulta löytyvistä pubeista ovat pikkuruisia ja viehättäviä nähtävyyksiä, joissa kannattaa pistäytyä, vaikkei oluen ystävä olisikaan. Ruokalistat ovat yllättävän monipuoliset. Muutaman päivän retkellämme ei eteemme kertaakaan tuotu ateriaa, joka täyttäisi tunnetun määreen Englannista: jos pidät säästä, pidät ruoastakin.

Eihän tämä olekaan vaikeaa!

Kanavilta on turha odottaa dramatiikkaa. Siellä eivät tuulet tuiverra, myrskyt riepottele, karskin merikarhun seikkailuja ei ole tarjolla, joten kanavamatkalainen ei kotoisessa laituriparlamentissa voi selviytymistarinoilla egoaan pullistaa. Suurin yllätys oli, että Britanniassa ajetaan kanavalla oikeaa puolta.

Ajo sulkuun voi tuntua etukäteen jännittävältä, mutta lopulta kaikki on niin verkkaista ja helppoa, että pahinkin tumpelo selviytyy. Portin luukut avataan ja lukitaan yläasentoon, jolloin sulku avautuu yllättävän kevyesti lonkalla tuuppimalla. Useimmissa veneissä porttien avaus eli kammenpyöritys tahtoo osua heikommalle sukupuolelle, koska naisilla on yleensä omasta takaa paremmat pehmusteet portin työntämiseen, ja jonkunhan pitää uhrautua ajohommin.

Ensimmäisille suluille ajettiin vuokraamon edustajan kanssa. Siellä selvitettiin homma juurta jaksain, joten kaikki onnistui mallikelpoisesti ensi yrittämällä. Kapea teräsvene on kuin yhtä lepuutinta, joten törmäyksistä ei synny kuin meteliä.

Survival-seikkailun kokee korkeintaan uimataidoton, jos sattuu putoamaan veneestä, eikä nouse seisomaan alle 1,5 metriä syvässä kanavassa. Veneessä on muutenkin paras pysyä, sillä kanavien vettä ei suositella uimiseen ja aina märkien köysien käsittelyn jälkeen on paras pestä kädet. Suositus on helppo sisäistää, kun on jokiosuudella ajanut ohi lehmälauman, joka seisoksii rantavedessä. Mutta toisaalta, kanavilla asuvat uimataitoiset selviytyvät yleensä kanavaan pulahtamisesta pelkillä hajuhaitoilla.

Kun alla on vene, joka matelee enintään 4 mailia tunnissa, n. 3,5 solmua, ensin tuntuu, että eihän tällä putkilolla mihinkään ehdi! Mutta vähän aikaa matkaa taitettua hätähousunkin mieli muuttuu: hällä väliä, kanavassahan on ihan mukava lipua ja ehditään minne ehditään.

Junavaunu vesillä

Iloisin värein maalattu narrowboat on lystikkään näköinen. Monesta tulee mieleen sirkus ja joka hetki odottaa, koska klovni tulee veneestä ulos.

Narrowboat on pitkä ja kapea. Kuin junavaunu, joka on heitetty veteen. Meidän Enterprisemme oli vähän alle 20 m pitkä ja vähän alle 2 m kapea.

Kanavan varrella näkyy monen veneen katolla kukkaruukkuja ja ikkunoissa hienoja pitsiverhoja – omaan veneeseen halutaan persoonallinen leima. Vuokraamon vene on tietysti vähän pelkistetympi versio, pitäähän sen olla monenlaisen matkalaisen makuun.

Naptonin marinassa vuokraamon edustaja piti meille ensin luennon, jossa käytiin läpi kaikki olennainen veneen käsittelystä ja päivittäisestä ylläpidosta. Lopuksi hän totesi, että kaikki tieto löytyy myös veneen salongista info-mapista, mutta jos menee sormi suuhun, niin on paras soittaa vuokraamoon. Apu tulee tarvittaessa nopeasti paikalle.

Luento aloitettiin veneen perässä, jossa ensin tutustuttiin 38 hv Nanni Kubotaan. Konehuoneen päällä on ohjaamo eli avotilassa kaasukahva ja messinkiputkella jatkettu pinna. Ohjaajan ei tarvitse olla perässä yksin, avotilassa on kaksi pientä penkkiä matkaseuralle. Enterpriseä ohjataan seisten tai peräkaiteisiin nojaillen.

Muutama rappunen alempana on peräkajuutta, jossa lapset saattavat viihtyä – aikuisille sen kaksi vuodetta olivat kovin kapeat. Seuraavassa osastossa on vesi-wc:llä, pesualtaalla ja suihkulla varustettu kylpyhuone. Suihkualtaassa on sen verran korkeat laidat, että se on kuin matala amme.

Kahden parivuoteella varustetun hyttiosaston jälkeen avautuu pitkän ja kapean käytävän päässä salonki penttereineen. Pentterissä on työtaso, uuniliesi, pesuallas ja jääkaappi. Kaapeista löytyi hyvä varustus ruoanlaittoon ja ateriointiin – nautimme veneessä aamiaiset ja pari lounasta, muuten tutustuimme pubien valikoimiin. Keulassa on veneen toinen avotila, jossa voi istuksia maisemia ihaillen.

Veneessä on liinavaatteet, joten mukaan ei tarvitse ottaa kuin henkilökohtaiset varusteet, joille on hyvät säilytystilat. Ennen matkaa voi käydä ruokakaupassa itse tai pyytää vuokraamoa täyttämään ruokakomerot.

Reitti maun mukaan

Kanavilla liikutaan yleensä maaseudulla, jossa luonto on lähellä. Hiljaa livutaan ohi kumpuilevaan maisemaan nousseiden sievien kylien, joissa tuulimylly tai kirkko komeilee korkeimpana. Näkymät ovat tuttuja englantilaisista elokuvista ja tv-sarjoista. Vehmas floora ja lemahtelevakin fauna ovat lähellä. Lehmiä, aaseja, lintuja näkee loputtomiin. Illalla ei unta tarvitse odotella, kun koko päivän on laskenut lampaita.

Tietysti voi tehdä sellaisenkin reittivalinnan, että ajaa keskelle kaupunkia, vaikkapa urbaaniin Birminghamiin tai hiomaan aksenttiaan Oxfordiin. Kanavaverkostoa pitkin voi pistäytyä jopa Lontoossa. Kaupungeissa on narrowboateille varattuja venepaikkoja, myös yöpymiseen. Linnoista ja historiasta innostuneille kanavien vieriltä löytyy todella paljon nähtävää.

Reitin voi suunnitella valmiiksi netissä tai voi pyytää vuokraamolta ehdotuksen. Koska kanavamatkailun perusajatuksena on leppoisa matkanteko, ei päivämatkalle kannata ahnehtia liikaa pituutta. Nelisen tuntia ajoa päivässä on sopivan leppoisa stressinpurkajan tahti. Silloin voi aamulla nukkua pitkään, nauttia ateriat kaikessa rauhassa ja pistäytyä katsomassa jotain mielenkiintoista reitin varrelle osuvaa. Itse matkan pituus on toisarvoinen asia, kaikki eteen tuleva on kuitenkin uutta.

Navigointi on helppoa. Kartalla jokainen silta on numeroitu ja numero löytyy sillasta. Siltoja on kertynyt tuhoton määrä, koska kanavat on usein rakennettu halkomaan tiluksien peltoja ja niittyjä. Kartalta löytyvät myös ravitsemusliikkeet sekä vesi- ja jätepisteet. Kanavilla nipottajistakin tulee leppoisia ja sosiaalisia. Hyviä neuvoja ja ystävällistä apua saa muista veneistä pyytämättäkin. Kaikki tervehtivät toisiaan, hymy on kanssaveneilijän yleisin ilme – tänne on tultu nauttimaan elämästä.

Hyvä tietää!

Sadasta vuokraamosta on varaa valita – yhteystiedot löytyvät parhaiten netistä. Jos lordinkieli ei kulje sujuvasti, voi turvautua esim. Sail-A-Roundin apuun, www.sail-a-round.fi, puh. (09) 812 360. Selviytyminen kanavilla on helpompaa, jos edes yksi matkalainen osaa englantia kohtalaisesti, mutta koska kaikki tapahtuu kuin hidastetussa filmissä, saattaa kunnon sanakirjankin avulla pärjätä.

Hinnat vaihtelevat sesongin ja veneen koon mukaan. Korkeimmillaan hinnat ovat toukokuun lopulla ja heinä–elokuussa.

Talvi on rauhoitettu kanavien kunnostukseen, joten sesonki on maaliskuun puolivälistä marraskuun alkuun. Veneissä on keskuslämmitys, jonka ansiosta palella ei tarvitse ja paatti pysyy kuivana. Mutta lähtipä Englantiin lomalle mihin vuodenaikaan tahansa, on perimätiedon mukaan paras varautua surkeaan säähän. Jos aurinko sitten sattuukin paistamaan, on melkein kuin olisi voittanut lotossa.

Lisätietoja
www.britishwaterways.co.uk
www.canaljunction.com

Yhtyneet Kuvalehdet Oy / Teksti ja kuvat: Kiti Westerback