Matkapäiväkirja: Kolumbia
18.2.2011
Seuramatkojen Oma kone –matkalla monta kertaa mukana ollut Kirsi Jokinen piti pyynnöstämme matkapäiväkirjaa. Tässä hänen ”raporttinsa” sanasta sanaan.
Seuramatkat kiittää ja toivottaa Kirsille ja kaikille muillekin Seuramatkalaisille hyvää talven jatkoa. Nähdään taas Seuramatkalla! Seura järjestää tänä vuonna useita mielenkiintoisia lukijamatkoja, joista tarkemmin Seurassa. Oma kone –matkasta kerromme maaliskuun aikana.
Seuramatka Kolumbian Cartagenaan ja Isla de Barúlle 18.11. - 4.12. 2010
Monen kuukauden odotus palkittiin, kun oli koittanut marraskuun 18. päivä ja Seura-lehden lukijamatka kohti Kolumbiaa oli alkamassa. Aamuvarhaisella Helsinki-Vantaan lentokentälle oli saapunut reilut kaksi sataa historiantekijää eli olimme ensimmäisinä suomalaisina lomalentomatkalaisina lähdössä Kolumbiaan.
Matkaan oli lähdössä paljon tuttuja kasvoja ja tietenkin Seuratiimi; Eero Nokela, Kaisu Urmas, Donata Pennanen, Marjatta Leppänen ja Ari Klem. Malttamattomina odottelimme koneen lähtöä, joka viivästyi kolmisen varttia lumisateen vuoksi, mutta kun sitten lopulta pääsimme Finnairin sinivalkoisilla siivillä ilmaan, ikimuistoinen matkamme oli alkanut. Välilasku Kanadan Halifaxissa ja iltapäivällä olimmekin jo sitten Cartagenassa.
Aurinkomatkojen oppaat Kivirannan Kimmon johdolla olivat meitä vastaanottamassa lentokentällä. Lyhyen bussimatkan jälkeen saavuimme matkamme ensimmäiselle hotellille Las Américasille. Hotelliin kirjautumisen jälkeen oli hetki aikaa tutustua hotellialueeseen ennen tervetuloillallista ja paikallisten tanssiesitystä hotellin allasravintolassa. Pitkän lentomatkan rasitukset alkoivat jo painaa ja kun vatsat oli saatu täyteen, olikin jo aika siirtyä yöpuulle ja kerätä voimia tuleville lomapäiville.
Loma Kolumbiassa oli alkanut.
Marjatta ja Ari viihdyttivät
Perjantaiaamuna Aurinkomatkojen oppaat pitivät meille tervetulotilaisuuden ja kertoivat mm. hotellin tarjoamista all inclusive -palveluista, hotellilta tehtävistä retkistä (esim. iltakävely vanhassa kaupungissa ja kaupunkikierros Cartagenassa) ja tietysti niistä tuliaisostoksista.
Las Américas -hotellilla meillä oli mahdollisuus osallistua aamuisin Donatan ohjaamiin allasjumppiin. Kahtena iltana pistettiin jalalla koreasti Seura-tanssien merkeissä Marjatan ja Arin johdolla ja yhtenä iltana oli yhteislaulua rantaravintolassa.
Jokainen varmaankin löysi mieleistään tekemistä, ohjattuja retkiä, omatoimiostosretkiä, Seuraohjelmaa, syömistä, juomista, auringonottoa, uimista…muutamat uskaliaat jopa laskivat vesiliukumäestä. Voisi jopa sanoa, että päivät olivat kiireisiä, kun haluttiin ottaa kaikki irti kaupunkilomasta ennen siirtymistä Barún saarelle.
Barúlle kohti uusia seikkailuja
Ja niin koitti tiistai 23.11., se päivä, että oli aika jättää Las Américas -hotelli ja lähteä kohti uusia seikkailuja Barún saarelle toiselle matkamme hotelleista. Lähdimme iltapäivällä porrastetusti liikkeelle useilla busseilla kohti lauttarantaa, josta matka tulisi jatkumaan joenylityksen jälkeen kohti Royal Decameron Barú -hotellia.
Kokonaismatka-ajaksi oli arvioitu noin puolitoista tuntia, mutta kuinkas sitten lopulta kävikään. Pelkkä lauttarannan ja lautan näkemin oli aivan ainutlaatuista, mutta itse lauttamatka se vasta eksoottista olikin.
Jotkut onnekkaat pääsivät busseineen lautalle pienen odottelun jälkeen, toiset taas joutuivat odottelemaan hetken jos toisenkin. Mikäs se oli odotellessa hyvässä seurassa, mutta odottavan aika on tunnetusti kuitenkin melko pitkä. Kun vihdoin meidän bussi ajoi lautalle, voi sitä älämölön määrää.
“Ai ai ai, ei ei ei, ei noin kovaa, ai kamala, en kato enää, te ootte jo veden päällä…” Noin 15 minuuttia kestäneen lauttamatkan jälkeen olikin jäljellä enää vain bussimatka hotellille.
Enää…vain…siis bussimatka oli melkoista vuoristorataa ilman mäkiä, loistava bussikuskimme piti vauhtia yllä ja bussin tiellä, eikä antanut tien laadun ja tiellä makaavien lehmien häiritä matkantekoa.
Pääsimme lopulta hotellille auringon jo laskiessa ja matka-ajaksi tuli meidän bussille lähes neljä tuntia. Hotelliin kirjautuminen sujui mutkattomasti ja illallisen jälkeen olikin jo niin valmis nukkumaan odottamaa seuraavien päivien tuomia seikkailuja.
Kolumbialaista elämää tropiikissa
Keskiviikkoaamu Barún saarella valkeni kirkkaana ja aurinkoisena.
Donatan allasjumpan ja aamupalan jälkeen alkoi hotelliin tutustuminen tervetulokävelyllä oppaan johdolla. Näin hotellialueen laajuudesta sai selkeämmän kuvan. Ja sitten ei muuta kuin lomasta nauttimaan.
Hotellilta oli mahdollisuus osallistua Aurinkomatkojen järjestämille retkille, mm. erilaisille veneretkille (esim. auringonlaskuristeily) ja mahdollisuus nähdä kolumbialaista elämää tropiikissa.
Hotellin animaattori Alex järjesti halukkaille espanjan kielen kurssin tentteineen ja mahdollisuuden oppia myös paikallisia tanssikuvioita. Hauskaahan se oli!
Seura-ohjelmaa saarella oli reilun viikon aikana runsaasti. Aamuisin Donata veti allasjumppaa ja iltapäivisin lentopalloa rannalla, pienestä sateesta välittämättä. Oli Seura-tansseja, yhteislaulua, tietokilpailuja, arpajaisia, Kysy Marjatalta -ilta, pikkujoulut, Talent-kilpailu ja Grande Gaala.
Lomalla syötiin ja juotiin hyvin, retkeiltiin, harrastettiin liikuntaa, löhöiltiin, nautittiin mukavasta seurasta… Ja ennen kuin huomasikaan, loma oli lopuillaan.
Ylimääräinen yö Cartagenassa
Kotiinlähdön aika koitti torstaina 2.11. vai koittiko? Eksoottinen bussi- ja lauttamatka oli jälleen edessä matkalla kaupunkiin ja sitten vielä kerran oli edessä kirjautuminen hotelliin ennen lentokentälle pääsyä. Siis mitä?
Koska Finnairin matkustamohenkilökunta oli lakossa, kotiinlähtömme viivästyi ja saimme viettää vielä yhden yön Cartagenan uudessa kaupunginosassa Bocagrandessa. Näin saimme vielä mahdollisuuden mm. tuliaisten ostoon ja fiilistelyyn pilvenpiirtäjäkaupungissa.
Perjantaina oli sitten aika lähteä kohti kotimaata. Ensin aamulla bussilla lentokentälle, joka onneksemme sijaitsi aivan hotellimme lähellä. Sitten lentokenttämuodollisuudet ja muutaman tunnin odottelu, kunnes iltapäivällä pääsimme vihdoin lentokoneeseen. Thomas Cook Airlines lennätti meidät mukavasti suoralla lennolla Suomeen.
Saavuimme väsyneinä, mutta onnellisina lähes vuorokauden myöhässä alkuperäisestä aikataulusta Helsinki-Vantaan lentokentälle.
Tässäkö se nyt sitten oli. Ilmassa oli havaittavissa lievää haikeutta, saattoi siinä jokunen silmäkulmakin kostua, kun toivottelimme hyviä jouluja ja uusia vuosia. Näin me teimme matkailun historiaa.
Suuret kiitokset kaikille Seuramatkalaisille, Seura-tiimille ja Kimmolle oppaineen.
“Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit saanut olla mukana.”
Teksti ja kuvat Kirsi Jokinen
