Kolumbia – Vaarassa rakastua eksoottiseen maahan – Matkalaukku

Kolumbia – Vaarassa rakastua eksoottiseen maahan

13.1.2011

Kolumbian mielenkiintoinen historia, rikas luonto ja hymyilevä kansa asettavat kävijän ”vaaraan”. Vaaraan rakastua Kolumbiaan. Seuran lukijat Kolumbia otti vastaan avosylin.

Haasteelliset ensiaskeleet on otettu, Kolumbia on sijoitettu matkailukartallemme. Ensimmäiset suomalaismatkailijat, Seuran lukijat otettiin avosylin vastaan. Palveluasenne vaihtelee, mutta yritystä on.

Kokaiinikaupasta, kidnappauksista ja sotilaallisista yhteenotoista kertovat uutiset ovat jättäneet synkeään varjoonsa sen tosiasian, että Kolumbialla on paljon tarjottavaa. Eksotiikkaa, vehreä luonto, historia ja hymyilevä kansa.

Valmismatkat Suomesta suuntautuvat luoteisosaan maata, Karibianmeren äärellä sijaitsevaan Cartagenaan ja läheiselle Isla de Barúlle. Siellä ei ollut havaittavissa jälkeäkään maan eteläosaa vaivaavasta huumerikollisuudesta. Poliiseja ja sotilaita näkyi katukuvassa ja rannoilla, ketään ei ryöstetty, ja illallakin kaduilla sai kulkea rauhassa.

Kaunis Cartagena

Cartagenan vanhakaupunki on iltaisin kauniisti valaistu ja täynnä elämää. Espanjalaiset perustivat Cartagenan satamakaupungin, viralliselta nimeltään Cartagena de Indiasin, vuonna 1533. Espanjasta se julistautui itsenäiseksi vuonna 1811. Nykyinen Unescon maailmanperintökohde ja sen vanhakaupunki, jyhkeiden muurien ympäröimä Casco Vieja, pastellinvärisine barokkipalatseineen ja kirkkoineen on yksi maailman parhaiten säilyneistä siirtomaa-aikaisista rakennuskokonaisuuksista. Iltavalaistuksessa se suorastaan hehkuu. Kannattaa tutustua myös San Diegon kauppiaiden kortteleihin.

Vanhankaupungin siluettia hallitsee jykevä Castillo de San Felipen linnoitus, Etelä-Amerikan suurin lajissaan. Korkealla hulmuavine jättikokoisine Kolumbian lippuineen linnoitus valvoo yhä Cartagenan kaupunkia. La Popan luostarikukkula on myös ehdoton käyntikohde. 1600-luvulla rakennetussa luostarissa ja sen kirkossa on esillä kaupungin suojelupyhimyksen, La Candelaria -neitsyen patsas. Vanhankaupungin kaduilla törmää tilataiteeseen, kuvanveistäjä Boteron reheviin naishahmoihin.

Cartagenalaiset kokoontuvat vanhankaupungin aukioille viettämään iltaa. Kaupungin vanha sisääntuloportti ja kellotorni Plaza de los Coches -aukiolla muistuttavat siirtomaavallan ajasta. Silloin täällä pidettiin orjamarkkinoita.

Kuin vastakohtana vanhalle kohoavat näköetäisyydellä kaupungin uuden osan Bocagranden pilvenpiirtäjät, joita reunustavat pitkät hiekkarannat. Putiikit, trendikkäät ostospaikat ja ravintolat sekä tinkimistä vaativat liikkeet vetävät puoleensa.

Modernin taiteen museo, kulta- ja merenkulkumuseo sekä inkvisitiopalatsi, joka sijaitsee kaupungin historiallisessa museossa, tyydyttävät taiteen ja museoiden ystävien nälän.

Vehreä Isla de Barú

Barún hotellimme uima-allasalueita oli kaikkiaan kolme, tässä niistä yksi, lähinnä vastaanottoa ja ravintolaa. Cartagenan lounaispuolella sijaitseva Barún saari, Isla de Barú on harvaan asuttu vehreä keidas, jonka ikiaikaiseen kalastajaelämään länsirannalle rakennettu hotelli tuo nyt vaihtelua, työtä ja liejuista tietä pitkin ajavat turistibussit. Vaikka Decameron-ketjun viiden tähden – paikallinen luokitus – all inclusive -hotelli työllistää huomattavan osan lähikylien asukkaista, katkaisivat kyläläiset kanaalin ylittävältä lossilta alkavan tien vastalauseena häiritsevälle liikenteelle. Sateiden pehmentämillä kelirikkoisilla teillä sinnittelevät matkailijoita kuljettavat bussit joutuvat nyt käyttämään pitempää, paikoin erittäin heikkokuntoista tietä.

Isla de Barúlla rakennettiin ensin hulppea hotelli ja sitten vasta tie. Tai tien tapainen suomalaisen mittapuun mukaan! Nyt raskaat bussit ajetaan pienelle, moottorittomalle lossille, jonka kulkua ohjaa kaksi moottorivenettä. Vaikka matkaa vuolaasti virtaavaa kanaalia pitkin on alle puoli kilometriä, ehtii bussin sisällä ilman minkäänlaisia turvavarusteita istuva miettiä moneen kertaan, miten täältä pääsisi pois jos jotain sattuisi.

Barún saari on merestä nauttivan paratiisi. Hohtavia, autioita hiekkarantoja, kalaisat vedet, kaunis auringonlasku ja rikkomaton rauha. Siinä se sitten onkin; ranta- ja iltaelämä keskittyy hotellialueelle. Ajankuluksi tarjotaan tanssinopetusta, allasjumppaa, espanjankurssia, joogaa, tennistä. Ja notkuvat buffet-pöydät kolme kertaa päivässä.

Neitseellistä luontoa

Luontoretki trooppiseen "saunaan" oli ikimuistoinen. Vehreä luonto, 10 000 kasvia ja eläintä, huh, mikä urakka. Kolumbian rannikon ja Amazonin sademetsän ekosysteemejä esittelevä luonnontieteellinen puisto 10 000 kasvilajeineen ja eläimineen viimeistään hurmaa kävijän. Pikkuriikkinen, keltajuovainen sammakko lymyää lehdellä, ja sinne se saa jäädäkin – intiaanit nimittäin keksivät aikoinaan käyttää sen myrkkyä taistelunuolissaan. Solisevat purot, puissa kiipeilevät marakatit, kesyt oravat ja rääkyvät papukaijat saavat vierailijan hikoamaan lähes sataprosenttisessa kosteudessa. Kahvi- ja kokapensaatkin tulevat tutuksi.

San Jacintonin kylässä voi tutustua Zenú-intiaanien rikkaaseen kulttuuriin ja paikalliseen käsityöperinteeseen. Kansallisasuihin puetut lapset esittävät pikkuvanhan, keimailevan tanssinsa ukko-orkesterin säestyksellä. Kotiseutumuseossa valokuvat kertovat elämästä ennen autoja ja muovikoruja.

Kahvia ja kudonnaisia

Perinteisten käsitöiden tekoa saimme seurata maaseuturetkellä. Koska Kolumbia tuottaa suuren osan maailman kahvista, luulisi, että sitä saa kaupasta edullisesti. Ei saa, pienestä tötsästä kuulua Juan Valdezin ”käsin poimittua” kahvia maksaa kaksi kertaa enemmän kuin meillä. Vientituotteena öljy on jo sivuuttanut kahvin.

Perinteisten käsintehtyjen laukkujen, riippumattojen ja kudonnaisten ostaminen on parasta kehitysapua. Tinkiminen kuuluu asiaan, tavarataloissa ja ostoskeskuksessa hinnat ovat kiinteät. Cartagenassa kohoaa useita komeita ostoskeskuksia. Suurin on Carabe Plaza, kansainvälinen tavarataivas merkkituotteineen. Vanhankaupungin muuriin rakennetun Bovedes-vankilan 23 tyrmäkauppaa tarjoavat paikallisia tuliaisia. Ostoskatu San Andresito on toinen hyvä osoite.

Juan Valdezin kahvila myymälöineen sijaitsee miltei vastapäätä. Sello Rojo- ja Oma-kahvit saa edullisimmin supermarketeista. Kolumbialaista muotia esitellään Calle Santa Teresalla. Tunnetuin supermarket on Éxito. Kiertävät katukauppiaat myyvät kaikkea tuttipullosta hautaristiin, myös vesipulloja.

Vanha demokratia

Kolumbia on Latinalaisen Amerikan kolmanneksi väkirikkain maa Brasilian ja Meksikon jälkeen. Asukkaita noin 45,6 miljoonaa.
Pinta-ala 1 141 000 km2 (noin kolme kertaa Suomen kokoinen maa), pääkaupunki Bogota, 6,8 milj. asukasta.
Kolumbiassa puhutaan espanjaa, maa on tasavalta ja sen hintataso on edullinen.
Uskonto: roomalaiskatolisuus.
Valuutta: Kolumbian peso on noin 0,0004 e eli 10 e on noin 26 000 COP. Matkavaluutaksi US-dollareita.
YK:n mukaan puolet kansasta elää köyhyysrajan alapuolella ja noin 17 % äärimmäisessä köyhyydessä.
Etniset ryhmät ovat syntyneet intiaanien, espanjalaisten siirtolaisten ja afrikkalaisten orjien sekoittumisesta. Intiaaneja on väestöstä noin yksi prosentti.
Tärkeimmät luonnonvarat öljy, maakaasu ja rautamalmi, vientituotteista öljy, kahvi ja banaanit.
Vuoden keskilämpö +28 astetta. Vuoden kuivin ajankohta on joulu–huhtikuu, eniten sataa loka–marraskuussa.
Maailmankuulun Nobel-palkitun kirjailija Gabriel García Márquezin teos Rakkautta koleran aikaan sijoittuu Cartagenaan, jossa se myös filmattiin vuonna 2006.
Kolumbialaisen musiikin suurin kansainvälinen tähti on Shakira, jolla on lomanviettopaikka Isla de Barúlla. Suomessakin vieraillut laulaja Juanes on kotoisin Kolumbiasta.
Kolumbia on eteläisen pallonpuoliskon vanhin demokratia. The New York Times suosittaa maata maailman 30 nykymatkakohteen kärkeen, Lonely Planet -matkaopassarja listasi Kolumbian maailman kymmenen onnellisimman paikan joukkoon.

Näin sinne mennään

Seura-tiimi, eli Donata, Eero, Marjatta, Ari ja Kaisu. Aurinkomatkat järjestää maaliskuuhun saakka kahden viikon valmismatkoja Kolumbiaan. Meno- ja paluumatkalla ollaan yksi yö Panamassa, mistä jatketaan Cartagenaan. Viiden vuorokauden kuluttua siirrytään Isla de Barúlle seitsemäksi päiväksi.

Seuramatkalaiset lensivät Cartagenaan suoraan ”omalla”, jo monelta matkalta tutulla Finnairin Boeing 757 -koneella. Mennessä teimme teknisen välilaskun Kanadan Halifaxissa. Matkustamohenkilökunnan lakon vuoksi lukijamme saivat viettää Kolumbiasssa ylimääräisen yön, ja kotimatka taitettiin suoralla, 11 tunnin lennolla Cartagenasta Helsinkiin Thomas Cook Airlinesin laajarunkoisella Boeing 767 -koneella.

Kahden viikon aikana Seuramatkalaiset tekivät runsaasti retkiä niin Cartagenasta käsin kuin Isla de Barúltakin. Auringonlaskua ihailtiin iltaisin kiikkerästä paatista rommin ja musiikin voimin, lähirannoille tehtiin päiväretkiä ja kaikkein mielenkiintoisin oli tietysti mainitsemani luontoretki kasvitieteelliseen puutarhaan ja kyliin mantereen puolella.

Iltaohjelmat noudattivat osin tuttua kaavaa: Seurailtamia ja -tansseja, tietokilpailuja, yhteislauluja ja tietenkin pikkujoulu, johon saapui eksoottinen, paikallinen joulupukki kontti täynnä lahjoja. Viihdepäällikkyys oli Ari Klemin leveillä harteilla; uusi tähti, Grand Lady Marjatta Leppänen otettiin ilolla vastaan ja yhdessä Ari ja Marjatta tahdittivat illat hyvällä huumorilla ja rautaisella ammattitaidolla. Voi sitä tanssin hurmaa! Liikunnasta vastasi tietysti Miss Riiviö, rakastettu Donata Pennanen. Seuraemäntä Kaisu Urmas toimitti ”seurustelu-upseerin” virkaa mallikkaasti.

Seuramatkalaisista huolehtivat koko matkan ajan Aurinkomatkojen rautaisen ammattitaitoiset oppaat kohdepäällikkö Kimmo Kivirannan johdolla.

Se, mihin matkataan Omalla koneella ensi marraskuussa, selviää talven aikana ja luette sen tietysti vain Seurasta. Pidä siis huoli, että tilaus on kunnossa.

Lisää lomakuvia ja tarinoita näet ja luet myöhemmin tällä paikalla. Lue myös Kirsi Jokisen matkapäiväkirja reissusta!

Teksti ja kuvat Eero Nokela

Tutustu Seuraan ja tilaa lehti kotiisi ensi vuodeksi!