Plaza

Australia, maailmanympärimatkat

Kirjoituspaikka: Minibussissa Brisbanesta Byron Bayhin, tuohon surffareiden ja rastatukkien luvattuun rantakylään.

”Kun ensimmäinen vastaan kävelevä lintu näyttäisi kuuluvan luonnontieteelliseen museoon ja tulikuuma tuuli puhaltaa niskaan, tietää olevansa kaukana kotoa.”

Matkamme Sydneyyn starttasi Bangkokista ja lennolla aikaerovaras vei meiltä yöunet. Olimme  keskellä oudointa mannerta järkyttävässä jetlagissa ja saamassa kaupanpäälle kunnon flunssat. Silti jaksoimme innostua tästä yllättävästä paikasta, joka muistutti mitä tahansa Euroopan suurkaupunkia, mutta huomattavasti eksoottisemmissa puitteissa. Aasiassa matkaamisen jälkeen oli myös outoa saada asiat järjestymään kivutta englanninkielellä. En vain tiennyt, kuuluuko tervehdykseen ”Hi, how are you?” vastata. Empiirisen tutkimuksen mukaan ei ole tarvetta tehdä selkoa olotilastaan, toisin kuin kysymys antaa ymmärtää. Kiusallista suomalaiselle.

Olimme turboahtaneet ensimmäisen viikkomme täyteen paikanvaihdoksia – ei fiksua, mutta kuukauden Australia-ajan puitteissa välttämätöntä. Sydneyssä ehdimme nähdä kuuluisan oopperatalon satamineen sekä piipahtaa eläintarhassa. Suunnitellut Bondi Beachit ja siirtolaismuseot jäivät seuraavaan kertaan, sillä pari päivää kului sängyssä kuumeista flunssaa parannellen. Lyhyen tapaamisemme perusteella Sydney on hieno kaupunki. Tarpeeksi pieni ympäriinsä kävelyyn, kauniita puistoja, houkuttelevia ravintoloita ja jos jonkinlaisia turistiretkiä.

Lensimme Melbourneen parahiksi pois legendaarisen Sydneyn uudenvuoden alta, mikä harmitti nähdessämme massiiviset valmistelut jotka huipentuisivat miljoonien eurojen ilotulitukseen Harbour Bridgeltä. Yritimme jo kesällä varata hotellia Sydneystä uudeksivuodeksi, mutta kaupunki oli käytännössä täyteen buukattu jo silloin. Ei se mitään, Melbourne oli vielä hienompi!

Neljän miljoonan asukkaan Melbournessa ei ole revitty alas kaikkea mahdollista vanhaa, vaan hienosti kunnostetut vanhat rakennukset seisovat rinta rinnan megamodernien loft-tyylisten talojen kanssa. Kaupungissa kuluisi helposti pari päivää vain rakennuksia katsellen ja kivoissa ravintoloissa istuen. Tai vaikka pingviinejä bongaillen. St. Kildan kaupungisosasta löytyy aallonmurtaja, jonka kivikkoiset reunat minipingviinit ovat ottaneet pesäpaikakseen. Nämä 30cm korkeat frakkitakit lähtevät päiväksi kalastamaan ja pimeän laskeuduttua nousevat merestä ruokkimaan poikasiaan, jotka eivät ole vielä vedenkestäviä. Seurasimme tarkkaavaisesti hellyyttävien taaperoiden maihinnousua hämärtyvässä illassa.

Melbournen eteläpuolelta starttaa upea maisematie Great Ocean Road, jonka olimme jo etukäteen suunnitelleet ajavamme vuokra-autolla. Pakkasimme ”Hyuandai Getz tai vastaavaan” itsemme, rinkkamme, sekä hostellilla tapaamamme uusiseelantilais-venäläisen Olgan. Matkapäivänämme lämpömittari nousi tasaisesti kunnes saavutti 46 astetta. Tuuli oli epätodellisen kuuma, tuntui kuin joku hönkisi saunassa niskaan.

Great Ocean Roadin noin 300 kilometriä mutkittelee meren rantaa pitkin sekä englantilaistyylisissä nummimaisemissa ja vihreissä satumetsissä. Turistien elävöittämiä pikkukyliä löytyy pitkin matkaa, samoin surffirantoja. Matkan kohokohta lienee kaikilla kuuluisan 12 Apostolin näkeminen, niin meilläkin. Nämä kivipaadet ovat jäänteitä vanhasta rantaviivasta valtameren syödessä tietään sisämaahan päin. Ehdimme paikalle juuri ennen auringonlaskua, kun kultaiset auringonsäteet värjäsivät kivipaadet ja nousuvesi alkoi nostaa huimia aaltoja rantaan. Tämän kuvan muistaa mielessään pitkään.

Kun Great Ocean Roadilta poikkeaa sivuun Kenneth Riverissä, löytää mahtavan tienpätkän, jonka nimi ei suotta ole ”Koala walk”. Tallustimme hiljakseen eukalyptusmetsän läpi ja tähysimme niskat krampissa ylös. Bongasimme haltioituneina ensimmäiset luonnossa näkemämme koalat. Ja niitä oli lisää, kymmeniä. Ikään kuin joku olisi ripotellut pieniä harmaita papparaisia 50 metrin välein puiden latvoihin. Koalat parkkeeraavat itsensä oksanhaaraan, torkkuvat ja välillä mutustavat eukalyptusta. Urbaanilegendan mukaan koalat olisivat jatkuvasti vähän kännissä eukalyptuksen höyryistä, mutta Sydneyn eläintarhassa uneliaisuuden kerrottiin johtuvan kovasta ruoansulatustyöstä jota eukalyptuspuun sitkeät lehdet vaativat. Kekkulissa tai eivät, olisin halunnut ottaa ne kaikki mukaan.

Great Ocean Roadilla oli muitakin. Paljon. Olimme suunnitelleet yöpyvämme tienvarsimotellissa, mutta kymmenet ja taas kymmenet ”NO Vacancy” -kyltit kertoivat muuta. Löysimme sopivasti kolme punkkapetiä Apollo Bayn nuhruisimmasta hostellista. Kun muutama iso hämähäkki oli pistetty päiväjärjestykseen, ei yöunissa ollut kehumista. Ei ollut kehumista naapuripunkan kanadalaistytölläkään, jonka pedistä löytyi valtava lude. Totesimme, että tammikuun lomaruuhkissa taitaa olla turha osoittaa seikkailuhenkeä ja ”mennä nukkumaan sinne minne nenä näyttää”. Seuraavat yöt buukattiin hotellista, jossa lakanat olivat valkoisia ja ala-aulaa koristivat design-tuolit.

Suurin harmin aihe Australiassa on (hämähäkkien lisäksi) ollut yllättävän korkea hintataso, johon emme osanneet valmistautua. Eläminen maksaa saman verran, ehkä jopa enemmän kuin Suomessa. Viime kesänä budjettia tehdessämme euron kurssi oli lähes kolmanneksen vahvempi. Budjetoimamme 130 euroa päivässä (kahdelle) ei riitä kovin makoisaan elämään, ainakaan kun euro vetelee pohjamudissa. Päätimme silti tekevämme juuri ne asiat mitä haluamme: nähdä paikkoja, käydä surffikurssilla, sukeltamassa sekä purjehtimassa Whitsundays Islandsilla. Jonkinmoiseen vararahastoomme taitaa tulla pieni lovi. Täytyy vain hengittää syvään ja maksaa peruskuntoisesta huoneesta ilman vessaa 60-70 euroa. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten etukäteen tehdyt budjetit eivät aina pidä ja vararahasto on, mikäli siihen on mahdollisuus, mahtava juttu. 

Maarit

Kuvagalleria