Ruhtinas Myskiniä etsimässä
27.9.2007
Jaana
”Pietarissa on tapana juoda keskellä päivää samppanjaa”, 15-vuotiaan näköinen tarjoilijapoika opastaa amerikkalaista tee-totalitaristia. Poika on suloinen ja sovjetskoe sampanskoe eli venäläinen kuohuva juuri niin hyvää kuin sen kuvittelee olevan tsaarinajan Venäjällä Fjodor Dostojevskin Idioottia lukiessa.
Olen Pietarissa etsimässä Idiootin nimihahmoa, ruhtinas Myskiniä. Ruhtinas on ihailtava päähenkilö, kristillisen lähimmäisenrakkauden edustaja turmeltuneessa maailmassa. Lempeän ja lapsenmielisen ruhtinaan vastakohta on raivokas ja aggressiivinen kauppias Rogozin. Voiko ruhtinaan kaltaista hyvää ihmistä olla olemassa, Dostojevskitutkijat miettivät. Minä en, sillä voisin ihan hyvin kuvitella hänet istumassa viereisessä pöydässä tsaarinajalta tyylinsä lainanneessa pietarilaisravintolassa. Ruhtinas tilaisi teetä ja punastuisi, vaikka häntä ei sentään puhuteltaisi ” Teidän korkeajalosukuisuudeksenne.”
Pietari Suuren mahtikäskyllä rakennettu Pietari on kirjallinen kaupunki. Länsimaalaisen venäläisen metropolin nuoret ovat aikaa sitten vaihtaneet romantiikan kaipuun raha-ja urahaaveisiin, mutta Nevski Prospektin ylittäminen on yhä yhtä vaarallista kuin Dostojevskin aikana. Yhä kulkee Pietarin kaduilla omituista porukkaa: peräpukaman värisiä ukkoja, pahoja poliiseja, korkeakorkoisia saappaita, kiljuvia mummoja ja haamuja. Nikolai Gogol etsii yhä päällystakkiaan ja vihaa liian kylmää tai kuumaa ilmastoa, ja Puskin runoilee varjoissa.
Mutta onko Pietari hyvä vai paha, Myskinin vai Rogozinin kaltainen? Pietari on molempia. Se on eroottinen, antelias, likainen, vihainen ja sietämätön. Se on kuin klassinen kaunotar, katuhullu tai järjettömän hyvä ihminen. Pietarilla ja Myskinillä on muutakin yhteistä. Molemmat ovat tuontitavaraa. Ruhtinas palasi Sveitsistä Pietariin. Jos eläisimme nyt Idiootin aikoja Myskin saattaisi puhutella tarjoilijapoikaa ranskaksi. Se olisi sangen sopivaa, sillä 1800-luvun alussa nuoret aateliset ylpeilivät osaavansa paremmin ranskaa kuin venäjää.
Kuljen tsaarien jalanjäljissä Vladimir Putinin rahoilla kunnostetuilla kaduilla ja ajattelen mitä hyvää ruhtinas näkisi presidentissä, nykymaailman Rogozinissa. Ennustan, ettei mitään. Sade väreilee Nevan rannoilla. Eremitaasi peittyy sumuun. Siitä, missä hyvyyden perikuva piileksii, ei ole pienintäkään tietoa…
Kuvat Ralf Örn
Jaana Rinne
