Viimeiset työpäivät Uudessa-Seelannissa
4.8.2008
Perjantaina 25.4. oli Anzac Day, eli tavallaan sotaveteraanien päivä (anzac = Australian and New Zealand Army Corps). Auckland Domain -kukkulalla oli aamu kuudelta muistopalvelus kaikille ensimmäisessä maailmansodassa kuolleille, ja sakkia oli paikalla aivan tolkuttomasti. Muistotilaisuus oli mielenkiintoinen ja maisemat todella kauniit, kun aurinko alkoi juuri nousemaan.
Työpaikallani katutöitä tekevässä firmassa pidettiin hätäkokous. Paikalla hallissa oli työntekijöiden lisäksi yksi opossumi, joka kiipeili lähellä katonrajaa. Pomojen viesti oli, että enää ei olisi varaa yhteenkään virheeseen. Kaupungivaltuusto oli sulkenut yhden työmaista viikoksi rangaistuksena tämän viikon töppäilyistä ja jos joku vielä töppäilisi ja lisää työmaita suljettaisiin, jouduttaisiin nykyisestä noin 130 työntekijästä puolet irtisanomaan.
Kokouksen jälkeen juttelin työkaverini Royn kanssa. Roy oli hyvin huolissaan siitä, että hän saisi imuriautokuskeista potkut ensimmäisenä, koska hän oli uusin. Royn vaimo oli ollut jo pitkään sairaana, ja lisäksi heillä oli lapsia. Kun köröttelin takaisin varikolle, niin päätin ehdottaa pomolleni, että minä lähtisin lätkimään. Minulla olisi muutenkin vain pari viikkoa töitä jäljellä, joten minulle sillä ei olisi hirveästi merkitystä, aloittaisin vain Uuden-Seelannin ympäri palloilun paria viikkoa aikaisemmin.
Ehdotukseni sopi pomolle hyvin. Ainoana ehtonani oli toki se, että saisin lomarahani. Varmistimme vielä jutun toimiston tyttöjen kanssa, ja homma oli sitä myöten selvä. Maanantaina kävin vielä jättämässä kaikki työromppeeni firmalle ja hyvästelin työkaverit. Henkilöstöpäällikkö Matt oli todella mukava, ja sanoi mm. että jos minulle tulisi mitään ongelmia Uuden-Seelannin kiertueeni aikana, voisin soittaa hänelle. Hänellä kun on kavereita ympäri Uutta-Seelantia. Niin oli 6,5 kuukauden urani imuriautokuskina lopullisesti päätöksessään.
Seuraavat päivät menivät matkavalmisteluita tehdessä, tarvittavia tavaroita ostellessa ja reissua hieman suunniteltaessa sekä laiskotellessa. Nautin suuresti yksinolosta kotona, kun kaikki kämppikset olivat töissä, sillä koko loppumatkani ajan (melkein 3 kuukautta) oleskelisin hostelleissa yhteishuoneissa. Keli alkoi olla öisin aika viileä, joten piti ottaa taas lämmitin käyttöön omassa huoneessani.
Maanantaina 28.4 pakkasin rinkkani valmiiksi ja siivosin huoneeni sekä jätin kaikki ylimääräiset tavarani kaverini Tomin huoneeseen. Kaikki oli valmista seuraavana päivänä alkavaan noin 50 päivän pituiseen palloiluun ympäri Uutta-Seelantia!