Uutta-Seelantia kiertelemässä
10.8.2008
Kiertomatkani Uudessa-Seelannissa päätin tehdä kätevällä hyppää kyytiin / hyppää pois –bussipalvelulla. Stray Travelsin reitistö kattaa koko Uuden-Seelannin ja matkan varrella voi hypätä pois ja takaisin kyytiin, missä tahansa reitin varrella, joka riippuu omasta lipputyypistä.
Itselläni oli Max-lippu, joka on lipuista toiseksi kattavin. Lipustani puuttui ainoastaan pieni pätkä Aucklandista pohjoiseen, sekä pieni osa Pohjoissaaren kaakkoisosasta. Lippu on voimassa vuoden päivät, eli jos itsellä vain aikaa ja rahaa piisaa, voi Uutta-Seelantia kierrellä ympäri uudestaan ja uudestaan niin paljon kuin sielu sietää. Uudessa-Seelannissa toimii samalla periaatteella myös kaksi muuta firmaa, Kiwi Experience sekä Magic.
Harkitsin toki oman auton ostamista, mutta yksin matkatessa se olisi tullut vähintäänkin yhtä kalliiksi, ja jos auto olisi lauennut reissun aikana, x kertaa kalliimmaksi. Strayn Max-lippu maksoi hieman päälle 1100 taalaa (noin 550 euroa), joka kuulostaa toki kalliilta, mutta Max-reittiin kuluva vähimmäisaika on 23 päivää. Hinta päivää kohti ei siis ole paha, jos vertaa, paljonko päivässä menisi polttoaineeseen ja paljonko häviäisi oman autonsa taas myydessä. Lisäksi saa samaan hintaan oppaan, joka ilta varman majoituksen ja alennuksia erilaisista aktiviteeteista.
Normaalipäivänä homma toimii siten, että lähdemme aamulla esim. kello kahdeksan aikaan, ajamme pari tuntia ja pidämme pienen ruokatauon. Sitten ajamme jokusen tunnin lisää ja pidämme toisen pitemmän tauon, jonka aikana voi käväistä syömässä sekä myöskin ostaa murkinaa iltaa varten hostellilla kokattavaksi. Riippuen päivästä, reitin varrella voi olla kaikenlaista ilmaista tai vain jonkusen taalan maksavaa aktiviteettia. Lisäksi päivän aikana pysähdytään sään salliessa hyvillä paikoilla ottamaan valokuvia ja ihailemaan maisemia.
Ensimmäinen pysähdys Haheissa
Stray Travelsin bussi saapui lähtöpäivänä ajallaan. Bussissa oli jo viitisen tyyppiä kyydissä, ja nappasimme vielä viitisen muuta tyyppiä mukaan ennen kuin lähdimme käväisemään Mt Edenillä, jolla olin jo ollut monet kerrat. Keli oli todella synkkä ja sateinen, emmekä viipyneet Mt Edenillä pitkään.
Sitten häippäsimme Aucklandin vilinästä kohti kaakkoa, päämäränämme Hahein pieni kylä. Kuskina toimi noin 25-vee kiwi-nainen, lempinimeltään Lucky. Kyydissä oli siis noin 10 muuta tyyppiä, mutta en pahemmin jutellut kenenkään kanssa koska oloni oli hieman kehno ja kurkku kipeä. Tuntui kuitenkin todella mukavalta päästä viimein pitkän työrupeaman jälkeen reissun päälle. Ennen saapumistamme Haheihin teimme yhden valokuvausstopin sekä yhden ruokataukostopin.
Jatkoimme sateessa matkaa Haheihin, ja perille päästyämme kuskimme Lucky alkoi heti valmistelemaan BBQ-illallista, osan porukkaa auttaessa. Osa porukkaa lähti kiireellä käymään Cathedral Cove -lahtea ennen kuin tulisi liian pimeää. Itse tykästyin heti Haheihin ja päätin jäädä sinne pariksi päiväksi, jolloin seuraava Strayn bussi tulisi paikalle. BBQ-illallinen oli mukava tilaisuus, ja minäkin sain itselleni spesiaalin vege-grilliherkun! Juttelin ja kyselin paljon Luckyltä asioita reitistä tyyliin, mitkä on parhaita paikkoja, mitä voi missäkin tehdä ym. Menin aikaisin nukkumaan, mutta suurin osa porukkaa jäi ulos juomaan.
Aamulla könysin rauhallisesti ylös, ja pakattuani päivärepun lähdin kävelemään kohti Cathedral Covea. Keli oli melko aurinkoinen, ja Covelle kävelyyn meni noin tunnin verran. Ihastelin Covea pitkän aikaa, ja kävin vielä paluumatkalla Stingray Bayssä sekä Gemstone Bayssä. Nekin olivat toki hienot, mutta kalpenivat kuitenkin Cathedral Coven rinnalla. Paluumatkalla hostellille alkoi sataa vettä, joten kävi hyvä tuuri. Olin ihastunut Haheihin: Aucklandin jälkeen pieni vajaan viidensadan asukkaan kylä tuntui paratiisilta! Illalla ei enää satanut, joten ennen nukkumaanmenoa kävelin rannan lähelle kuuntelemaan aaltoja ja katsomaan uskomattoman komeaa tähtitaivasta.
Puput kidutuspenkissä
Kun Strayn seuraava bussi parin päivän päästä lähti Haheista, suuntasimme aamulla vartin myöhässä kohti Raglania, joka on pieni surffaajien suosima kylä Pohjoissaaren keskiosan länsirannikolla. Vettä satoi koko ajan eli stoppeja ei ollut järkeä tehdä, ja pääsimme perille Raglaniin hieman puolenpäivän jälkeen. Sadetta tihutti edelleen toisinaan mutta siitä huolimatta osa porukasta lähti surffaamaan. Raglanissa on mahdollista surffata monta minuuttia samalla aallolla! Itse lähdin käppäilemään hienon sademetsän keskellä olevan hostellimme lähimaastoon. Testasin myös Flying Fox -vaijerirataa, jonka totesin todella vaaralliseksi! Seuraavana päivänä kuulin oppaalta monen teloneen itsensä siinä, joku oli kuulemma jopa tippunut kyydistä ja katkaissut kätensä.
Lähdimme aamusta kohti Maketua. Ensin ajoimme kuitenkin Waitamo Cavesille, jossa olin käynyt aikaisemminkin. Lähes kaikki bussin noin 15 ihmisestä lähtivät jonkin sortin luolaseikkailulle. Minä sen sijaan lähdin muutaman muun kanssa pienelle, noin tunnin kävelylenkille Waitamon lähistölle. Kävelyreissu oli mukava ja rauhallinen ja juttelimme paljon. Päästyämme takaisin kylälle odottelimme jonkin aikaa, ennen kuin kävelimme pienelle rakennukselle, Shearing Shedille. Olimme kuulleet kuskiltamme, että siellä kerittäisiin pupu tiettyyn aikaan päivästä. Ennen keritsemisen alkamista paikan omistaja kertoi hieman juttua pupuista, eli mm. sen että ne ovat jalostettuja todella pitkäkarvaisiksi, ja kuolisivat lämpöhalvaukseen ellei niitä kerittäisi aika ajoin. Puput koulutetaan piinapenkkiin jo pienestä pitäen, eli keritsemisen ei pitäisi olla eläinrääkkäystä. Keritty karva on todella arvokasta, ja sitä käytetään esim. laskettelu- ja vuorikiipeilyasujen täytteenä.
Tanssia maorien kanssa
Lähdimme kahden maissa Waitamosta kohti Maketua. Emme tehneet normaalia ruokastoppia koska illalla oli luvassa maoriryhmän tanssiesitys sekä ruokailu. Huvi maksoi jonkun taalan ja rahat kerättiin bussissa. Kun saavuimme Maketun yöpaikkaan, tuli vanha maoriheppu Uncle Boy tervehtimään meitä bussiin. Menimme sisään hänen vierasmajaansa, missä hän jutteli meille kaikenlaista ennen kuin tanssiesitys alkoi. Tanssiryhmässä oli noin 10 henkeä, ja he kaikki olivat pukeutuneet sekä maalanneet kasvonsa perinteiseen maorityyliin. Tanssiesitys oli todella hieno, ja sen jälkeen miehet ja naiset pistettiin erikseen eri huoneisiin. Miesten piti opetella lyhyt sotatanssi ja naisten vastaavanlainen. Sitten esitimme tanssimme toisillemme ja hauskaa oli!
Seuraavana aamuna lähdimme vasta melko myöhään kohti Rotoruaa, jonne olin päättänyt pysähtyä pariksi päiväksi ennen seuraavaan bussiin hyppäämistä. Rotorua on Uuden-Seelannin tuliperäisintä aluetta. Matka Maketusta Rotoruaan oli todella lyhyt, joten minulle jäi paljon luppoaikaa jo ensimmäisenä päivänä. Lähdin kiertelemään ja ihmettelemään hostellin lähistölle. Vesihöyryä nousi melkein joka paikasta, ja oli aika hurjan näköistä kun esim. aivan leikkipaikkojen vieressä oli kuuma lähde. Menin järven rantaan katselemaan maisemia. Sain seurakseni koiran, joka sitten seurasikin minua oikein urakalla, ja kun heitin sille kerran kepin, ei se olisi millään halunnut lopettaa leikkiä.
Kun palasin hostellille, havaitsin että yhteishuoneeni oli aivan jääkylmä. Nappasin yläsängystä itselleni toisen peitteen koska siinä ei nukkunut kukaan. Lisäksi piti ihan villasukat laittaa jalkaan ja niiden lisäksi vielä ohut pipo päähän, jotta huoneessa tarkeni!
