Plaza

Uusi-Seelanti, Auckland, tulivuoret

Eräänä aamuna ponkaisin sängystä ylös jo hyvissä ajoin ja suuntasin päivärepun pakattuani kohti satamaa. Menin lautalla läheiselle Rangitoton saarelle, joka on vasta noin 600 vuotta vanha. Se on myöskin suurin Aucklandin alueen noin viidestäkymmenestä vanhasta tulivuoresta. Toisen maailmansodan aikana, japanilaisten maihinnousua peläten, saarelle oli rakennettu mm. tulenjohtokeskus. Eipä sitä maihinnousua sitten koskaan tullut.

En ollut kuitenkaan ainut, joka oli saanut idean käydä Rangitotolla tänään, lautalla oli muutama kymmenen muutakin ihmistä menossa sinne. Siispä heti maihin päästyäni ohittelin ihmisiä kuin formulakuski ja puskin yhdellä rykäyksellä huipulle saakka, joka kohoaa 260 metrin korkeuteen. Täytyy kyllä myöntää, ettaä hieman otti voimille. Siispä sain rauhassa ihailla maisemia, ja kun lähdin, paikalle ei ollut vieläkään kerennyt kuin vain kourallinen ihmisiä. Itse kraaterissa ei ollut paljoakaan katseltavaa, koska se oli täynnä pensaita ym.

Jatkoin matkaa laavaluolille, ja menin yhden läpi melkein pilkkopimeässä, koska olin unohtanut ottaa otsalamppuni mukaan. Laavaluolien jälkeen palailin hissukseen takaisin satamaa kohti, ja alaspäin mennessä piti olla vieläkin varovaisempi irtokivien takia.

Pääsin takaisin kaupungin satamaan kahden maissa, ja marssin Queen Streetin ylös takaisin kotiin. Jalat meinasivat olla hieman puhki, mutta ei se mitään, reissu kyllä kannatti! Satuin vielä juuri olemaan ruoanhakureissulla kun pääsiäiskulkue valmistautui lähtöön kämppäni lähellä, joten nappasin heistä kuvan.

Töissä minulle oli varattu todella mukava yllätys. En ollut aikonut mennä firman perinteiseen kuukausittaiseen grillijuhlaan. Työkaverit kuitenkin pyysivät minua sinne niin painokkaasti, että päätin sittenkin osallistua.

Minulle jäi melkein kaksi tuntia loppuaikaa ennen grillijuhlan alkamista, joten kapusin huvikseni läheiselle Mt Mangerelle, joka on vanha tulivuori. Ja kyllä kannatti! Vaikkei siltä kauempaa näyttänytkään, oli Mt Mangere paljon isompi kuin Mt Eden, ja itse asiassa myös paljon kauniimpi ja mielenkiintoisempi. Toisin kuin Mt Edenillä, Mt Mangereen sisällä sai vapaasti tepastella, ja otin mm. lyhyen filmipätkän seisoessani keskellä vanhan tulivuoren kraateria.

Grillijuhlassa paikalla olivat lähes kaikki firmamme työntekijät ja tilaisuus alkoi tuttuun tapaan parin-kolmen ahkeran työntekijän palkitsemisella. Olin arvellut koko päivän, että minutkin saatettaisiin mainita ja niinhän siinä kävi: ennen ruokailun alkamista henkilöstöpomo pienen kehumispuheen minusta, ja antoi lahjaksi firman kauluspaidan + uuden lippiksen, Uusi-Seelanti-aiheisen t-paidan sekä kiitoskortin muiden työntekijöiden huudellessa ja taputtaessa. Vaikka osasin sitä hieman odottaakin, oli yllätys kuitenkin todella mukava ja liikuttava

Miro Sulkumäki