Työskentelyä Uudessa-Seelannissa
28.11.2007
Aloitin vihdoin työt firmassa, joka hoitaa katu- ja tietöitä. Matkasimme tuttavan autolla etelään työpaikalle vajaat kymmenisen kilometriä. Ennen töiden aloitusta sain huomioliivin, turvakengistä ei löytynyt kokoa. Lähdimme työparini kanssa jonnekin päin kaupunkia. Nigel kertoi hoitavansa leikkauksia. Jos jalkakäytävää tai tietä uusitaan, pitää asfaltti leikata siististi, että vaihdettavat kohdat saadaan kaivettua ylös rikkomatta koko pintaa. Auttaisin pariani kantamaan kaiken maailman kamoja sekä opettelisin hiljalleen itsekin käyttämään sahauskoneita ym.
Keli oli melko aurinkoinen, ja työ tuntui ihan mukavalta. Olin hieman pallo hukassa, että missä osassa Aucklandia oikein olimme, mutta omakotitalot näyttivat todella kauniilta. Puita ja pensaita oli todella paljon. Mitään betonilähiöitä tai edes korkeita kerrostaloja ei näy missään. Bussissa takaisin hostellille katselin edelleen mielenkiinnolla ympärilleni. En ollut ollut Aucklandin keskustan ulkopuolella aikaisemmin.
Työpaikasta jäi mukava vaikutelma ensimmäisen viikon jälkeen. Työkaverit ovat ystävällisiä ja homma toimii ainakin kokonaisuutena hyvin. Katselin toimiston seiniltä ihmisten lähettamia positiivia palautteita hyvin hoidetuista töistä.
Jäähyväiset hostellielämälle
Koko viiden viikon aikana, jonka vietin Fat Camel -hostellissa, huoneessani kävi aikamoinen vilinä. Suurin osa ihmisistä oli huoneessa vain yhden tai kaksi yötä ja jatkoi sitten matkaansa minne lie. Joidenkin kanssa ei tullut edes juteltua mitään, koska he saattoivat mennä nukkumaan aikaisin lentorasituksen takia, ja herätä sitten aikaisin aamulla ja lähtea ennen kuin itse heräsin.
Hostellissa oli kuitenkin mukava olla, vaikka pitemmän päälle alkoi rasittaa, kun porukka vaihtuu koko ajan. Joinain öina nukuin todella huonosti, kun enemmän tai vielä enemmän humalaiset ihmiset ravasivat käytävillä ja huoneessa.
Yksi ehdottomasti mielenkiintoisimpia asioita hostellissa oleskelussa on se, että tapaa niin paljon mielenkiintoisia ihmisiä ympäri palloa. Monet kerrat kävin mielenkiintoisia keskusteluja todella monista aiheista. On hieman harmi, että vaikka todella nautit juttelusta jonkun tyypin kanssa, saattaa olla että hän lähtee jo seuraavana aamuna eteenpäin.
Uusissa maisemissa
Päätin kuitenkin jättää hostellielämän taakseni ja muuttaa kimppakämppään toiselle seudulle. Kämppä oli kuuden hengen solukamppa, jossa jokaiselle on oma huone ja lisäksi yhteinen olohuone, suihku, WC ja keittiö. Varasin halvimman huoneen, joka kuitenkin maksoi 155 taalaa per viikko.
Uusi asuinalueeni Karangahape Road eli K’Rd tuntuu todella mielenkiintoiselta paikalta. Alueella on hieman huono maine ja asuntokin sijaitsee strippiklubin vieressä, mutta mitäpä siitä. Ainakin kaupoissa asiointi on todella helppoa. Kaikki, mitä tarvitsen eli mm. lääkäri, apteekki, nettikahvila, pankkiautomaatteja, ruokakauppoja, ravintoloita, baareja ja viinakauppoja, on 50 metrin säteellä kämpästämme.