Plaza

Uusi-Seelanti, Auckland, Working Holiday, työluvat

Waitangi-päivän takia saimme töistä vapaata. Waitangi-päivä on Uuden-Seelannin kansallis- ja perustamispäivä. Vuonna 1840 allekirjoitettiin Waitangi-sopimus ja se teki Uudesta-Seelannista osan Britannian imperiumia sekä takasi maoreille tiettyjä oikeuksia.

Sopimuksen muodosta on kuitenkin vieläkin hieman eripuraa, ja Waitangissa on joka vuosi melko rauhallinen maorien mielenosoitus. Josta tulikin mieleen töissä kuulemani juttu: Uutta-Seelantia kutsutaan Pitkän valkoisen pilven maaksi (The Land of the Long White Cloud). Hieman eri muoto siitä kuuluu The Land of the Wrong White Crowd.

Tarvitsin työpaikan henkilöstöpäälliköltä kaikenmaailman papereita hirveän kasan työlupahakemustani varten. Saatuani kaikki tarvittavat paperit menin hakemaan lääkärintarkistuksen tulokset. Mies on terve kun pukki! Keuhkot ja maksakin (ihme kyllä). Saatuani lääkärintarkistuksen paperit, roudasin kaikki työlupahakemusta varten tarvittavat paperit immigraatiotoimistoon. Papereita kertyi yhteensä noin 70 sivua!

Tarvittiin seuraavat dokumentit:

• Itse työlupahakemus
• Lääkärintarkistuksen tulokset
• Työtodistus
• Todisteita siitä, että työnantajalla on tarve ottaa minut töihin
• Rikosrekisteriote Suomesta
• Kopiot normaalista ja kansainvälisestä ajokortista
• Todiste omasta varallisuudesta (että on tarpeeksi rahaa olla maassa)
• Oma passi

Hirmuinen homma, mutta tuli tehtyä! Hakemuksen jättäminen ei onneksi suomalaisena maksanut minulle mitään. Keskiviikkona sain immigraatiosta tekstiviestin, että työlupahakemukseni on otettu käsittelyyn, näppärää palvelua.

Lämmin keli jatkui edelleen ja kävimme isolla porukalla uudestaan Piha Beachilla. Päivä oli kaunis, ja viihdyimme rannalla pitkän tovin. Aaltojen kanssa ”tappelu” oli aivan hillittömän hauskaa, ja välillä aalto pääsi yllättämään jos sattui olemaan selin merta kohden ja jutteli jonkun kanssa.

Hengailin yhden päivän Sky Cityssä eli suuressa elokuvateatterirakennuksessa. Söin ensin aamupalan, sitten kävin katsomassa, melko huonon, Meet the Spartans -leffan, sitten menin pelihalliin pelailemaan kaikenlaisia räiskintä- ym. pelejä. Kävin katsomassa vielä toisenkin leffan. Tämän eeppisen huonon leffan jälkeen menin ulkosalle katselemaan hassuja esiintyjiä viereiselle aukiolle.

Eräänä päivänä ajoin satamaan katsomaan upouutta Queen Victoria -loistoristeilijää, joka oli tullut satamaan edellisenä päivänä. En ollut kuitenkaan ainut, joka halusi tehdä niin, koko satama-alue oli aivan tukossa autoista sekä ihmisistä, eikä minulla ollut mitään toivoa löytää parkkipaikkaa.

Miro Sulkumäki