Plaza

Uusi-Seelanti, Auckland, surffaus

Eräänä päivänä töistä kotiin tullessani postilaatikossa oli Courier-postin lappunen odottelemassa. Olisivat tuoneet minulle jonkinlaisen paketin, eikä minulla tullut mieleen mitään muuta, kun että olisivat tuoneet passini jo nyt takaisin! Siispä loggasin immigraation sivuille tunnuksillani, ja huomasin että minulle oli myönnetty työlupa vaivaiset kolme päivää hakemuksen jättämisen jälkeen! Kiitettävän nopeasti kyllä käsittelivät hakemukseni.

Olin töissä aivan pihalla väsymyksen takia. Pari pienta haaveriakin kävi. Ensimmäinen tapahtui kun olin (onneksi) lähellä likavettä imevää kärryäni katutyömaalla. Yhtäkkiä huomasin sivusilmällä että kärryni lähti itekseen liikenteeseen. Ryntäsin ohjaamoon ja painoin jarrun pohjaan; käsijarru oli pettänyt. Kärryni ei onneksi kerennyt nauttia vapaudestaan kun noin 10 metrin matkan.

Tarkistin vielä kerran että tankki oli varmasti täysin kiinni. Pahaksi onnekseni käänsin väsyksissäni väärästä vivusta, nimittäin lukon vivusta. Normaalisti siitä ei olisi käynyt mitään, mutta tälläpä kertaa oikeanpuoleinen hydraulilukko sanoi työsopimuksen irti ja petti. Siispä koko takaluukku aukeni muutaman sentin silläa komealla seurauksella, että melkein täyden tankin (2500 litraa) koko sisältö pääsi karkuun, ja valui mäkeä alas minun ollessani tulilinjalla. Onneksi mitään ei päässyt viemäriin asti, mutta itse en ollut niin onnekas. Olin polvia myöten sotkussa likavedestä.

Menimme kavereideni Tomin ja Uwen kanssa surffaamaan! Loikoilin ja palloilin rannalla, kunnes pääsin kokeilemaan Uwen surffilautaa. Ennen veteen menoa sekä Uwe että Tomi pitivät minulle pikakurssin surffauksen saloista. Lisäksi Uwe auttoi minua aina aallon tullessa pukkaamalla laudalle hieman lisää vauhtia. En päässyt pisimmälläkään kyydillä kuin vain jokusen metrin, mutta pääasia että tuli kokeiltua ja ettäa hauskaa oli! Surffauksen lisäksi uiskentelin ja leikin muutenkin aaltojen kanssa.

Loppuajasta kun odottelin että kaverit lopettelevat, alkoi ihoa kuumottamaan aika pahasti. Olin lisäillyt aurinkorasvaa aina surffaamisen/uimisen jälkeen, mutta en nähtävästi tarpeeksi paksua kerrosta. Siispä kotiin päästyäni aloin muistuttamaan enemmän keitettyä rapua kuin raakaa ihmistä.

Miro Sulkumäki