Plaza

Uusi-Seelanti, Auckland, Working Holiday, tietyöt

50 päivää reissussa on uusi Suomesta-poissa-olo-ennätys. Helposti on kyllä mennyt. Kun on töitä, kämppä ja suomalainen paljon enemmän reissannut kaveri, niin kyllä helpottaa kummasti!

Suuri osa työajasta tietöitä tekevässä firmassa kuluu vain hengaillessa ja odotellessa. Huvittelimme mm. opettamalla eräälle hassulle tongalaiselle kaverille perinteisen suomalaisen kirouksen. Kaveri sitten huutelikin sitä iloisesti kaikille ohikulkeville ihmisille loppupäivän ja itsellä oli naurussa pitelemistä.

Kun vihdoin oli minun vuoroni lähteä koeajolle säiliöautolla, otti pomo yhteyttä radiopuhelimella ja sanoi, että nyt takaisin ja lähdetään hommiin kotikadullemme K’roadille! Hieman meinasi hirvittää kun lähdimme letkassa ajelemaan ja painuimme saman tien moottoritielle.

Lähes koko K’roadia oli tarkoitus yön aikana remontoida: mm. uusia päällysteitä, leikata pois huonoja kohtia ja uusia joitain putkia. Miehiä ja erilaisia koneita (kaivinkoneita, rouhijoita, kuorma-autoja, katujyria, Bobcatteja jne.) oli tiellä vaikka kuinka paljon, ja paikalla olikin 12 turvamiestä pitämässä humalaiset ym. liimanhaistelijat poissa jaloista. Koska vauhti oli kohdillaan, koko yö menikin yllättävän nopeasti. Teimme töitä putkeen melkein 19 tuntia, ei tietenkaan virallisesti, koska sehän olisi ollut laitonta.

Eräänä päivänä oli toinen sahauskone rikki ja minut lähetettiin hakemaan kaupasta erikoisteippiä. Ajaminen ”väärällä” puolella tietä sujui yllättävän hyvin, tosin onhan sitä jo ollut aikaa tottua jalankulkijana toisen puoleiseen liikenteeseen. Meinasin vain kerran kääntyä väärälle kaistalle. Lisäksi laitoin pyyhkijät vinkkarin sijaan päälle noin kolme kertaa.

Sain tietää, että minulle tehtäisiin töissä huumetesti. Testissä etsittäisiin jälkiä mm. THC:stä ja kokaiinista. Menin heti kello 6 toimistoon odottelemaan. Kolme tyyppiä ennen minua kävi pihalla olleessa huumekärryssä. Kun minun vuoroni tuli niin ei muuta kun tiedot ylös, pissaa purkkiin ja tuloksen sai heti. Kaikki näyttivat positiivista… eikun negatiivista.

Ensimmäisenä palkkapäivänä (!) suuntasin nettikahvilaan maksamaan vuokran. Nettipankki ei kuitenkaan toiminut, koska olin unohtanut PIN-numeroni ja puff, nettipankki meni lukkoon. Noh, onneksi vuokrapäivä on vasta huomenna. Kämpillä näin viimein toisen kämppikseni, vietnamilaisen Rayn.

Miro Sulkumäki