Kesä on alkamassa Uudessa-Seelannissa
30.12.2007
Päivät alkavat Aucklandissa olla jo aika lämpimiä, jopa +20 astetta. Jo yhdeksän maissa pystyy hyvin olemaan t-paitasillaan! Ensimmäisinä päivinä vaihdoin suunnilleen pipon lippikseen 9 maissa. Eräänä iltana zombiemaisesti TV:ta katsellessani näin ensimmäiset joulumainokset! Uskomatonta, ei ole vielä edes marraskuu…
Aucklandissa on yli 50 vanhaa tulivuorta. Muutamaa poikkeutta lukuun ottamatta kaikkien päälle on rakennettu talot ja tiet ja kaikki. Menimme Mount Edenin lähellä olevalle toiselle ”vuorelle”, joka oli todella kaunis.
Öisin on ollut todella paljon melua enkä ole saanut nukuttua kunnolla. Lopulta päätin, että nyt riitti, soittaisin huomenna Yumeille ja pyytäisin huoneen vaihtoa toiselle puolelle solukämppää, johon ei kuulu juuri yhtään melua. Herättyäni lähdin metsästämään ruokaa, mutta melkein kaikki kaupat olivat kiinni. Eipä ihme Vappu-päivänä.
Parin päivän päästä pääsin jo vaihtamaan huonetta. Vuokrakin nousi 10 taalaa per viikko mutta sen maksaa mielellään, kun pääsee pois meluisalta puolelta. Vuokra on nyt siis 165 taalaa per viikko.
Yhtenä aamuna näimme työmatkallamme bussipysäkille kävellessämme sauvakävelijän! Totesimme kämppäkaverini Tomin kanssa, että sen oli kyllä pakko olla suomalainen ;)
Eräänä päivänä menimme työparini Nigelin kanssa katutöitä tekevän firmamme uudelle varikolle. Ja ei hitto, miten mielenkiintoinen paikka! Uusi varikko pitäisi ottaa käyttöön jokusen kuukauden päästä, ja vielä nykyisellään pihoineen kaikkineen se näytti kuin olisi ollut jostain sci-fi-leffasta! Kaiken maailman roinaa oli iiiiso piha täynnä, ja itse rakennus oli sekin aika rähjäisen näköinen, mutta todella hieno kuitenkin. Ainiin ja ennen varikkoa näin yhden isoimmista hautaismaista ikina sekä todella suuren joulukuusitarhan!
Töissä sattui mielenkiintoinen juttu eräänä aamuna. Navigoimme juuri työparini Nigelin kanssa jonnekin uudelle kadulle. Eräs vanha mies oli viemässä roskiaan ulos, ja melkein saman tien mies tuupertui maahan ja kävi tärisemään. Ryntäsin ulos, ja käskin työpariani soittamaan ambulanssin, mutta eipä siitä mitään tullut. Nigel vain pyöri paikallaan, kunnes sanoin hänelle lujasti että ”Nigel, soita se ambulanssi NYT!” ja kerroin hänelle hätänumeron. Nigelin hätäpuhelu olisi ehkä ollut hauska ellei tilanne olisi ollut sen verran vakava. Hyvä jos puhelun toisessa päässä saatiin selvää, mitä Nigel oikein yritti selittää. Noh, puhelu kuitenkin onnistui lopulta ja me muut rauhoittelimme vanhusta paikoillaan. Vanhus oli kyllä aika pihalla. Kun kysyin hänen ikäänsä hän vastasi että ”13”. Noh, ambulanssi tuli paikalle aika nopeasti eikä vanhus ollut sen suuremmassa vaarassa.
Pääsin (vahingossa) kokeilemaan, miltä tuntuu leikata vesijohto poikki! Lopputulos: itsensä tuntee melko tyhmäksi + märäksi! Vika ei varsinaisesti ollut minun, vesijohto ei ollut tarpeeksi syvällä, mutta vesilaitoksen miestä odotellessamme huomasimme, että 1,5 metriä ajoramppia ylöspäin oli vesimittari, joka oli aikalailla ruohon peitossa. Noh, sattuuhan sitä, ja pari päivää myöhemmin kuulin, että erään aliurakoitsijafirmamme työntekijä oli leikannut saman vesijohdon poikki uudestaan!
Halloweeninä Nigel vei minut puolenpäivän maissa yhden amerikkalaisen perheen talolle, jonka piha ja puutarha olivat aivan tupaten täynnä kaikenmaailman Halloween-koristeita! Nigel oli huomannut talon edellisenä vuonna ollessaan töissä jossain lähistöllä. Amerikkalainen mies oli todella ystävällinen ja usutti kilpaa Nigelin kanssa minua ottamaan paljon kuvia.
Yksi imuriautokuskeista, joutui pitämään vapaapäivän mennäkseen hautajaisiin Etelä-saarelle ja minä sain olla imuriautokuskina Nigelille. Nigelin lähtö kuitekin viivästyi puoli tuntia, ja kun hän lopulta saapui varikolle oli hänellä jo hirmu kiire päästä omaan työpisteeseensä ennen aamuruuhkan alkua. Siispä mitään sanomatta Nigel vain huitoi minulle, että seuraa, ja ampaisi matkaan kuin Räikkönen konsanaan. Hyvä että itse pääsin liikkeelle, kun Nigelistä ei enää näkynyt jälkeäkään. Arvasin kuitenkin reitin ja sain seurattua häntä parin risteyksen matkan ennen kuin menetin hänet näkyvistä lopullisesti. En edes tiennyt, missä kaupunginosassa määräpäämme oli eikä minulla ollut karttaa.
Pysäytin imuriauton ja v*tutti niin pahasti että ei mitään järkeä!!! Hetken rauhoituttuani päätin ajaa takaisin varikolle ja lainata kartan jostain. Päästyäni varikolle pomo tuli kysymään, mitä oikein tapahtuu. Olin edelleen niin suutuksissani, että hyvä kun sain selitettyä tilanteen. Selvisi, että Nigelille ja minulle määrättyä katua oli vielä vaihdettukin. Olin ollut ajelemassa väärään paikkaan. Pomo alkoi jo rauhoittelemaan minua, kun näki, että kävin aika kuumana. Menin toimistosta soittamaan Nigelille. Puheluni Nigelille oli ehkä kaikkien aikojen tylyin. Nigel yritti selittää jotain, mutta sanoin vaan että v*ttu ei kiinnosta, ala tulla jo perkele.
Eipä olisi itsestään uskonut, mutta saman tien kun Nigel ajoi paikalle kävin huutamaan hänelle melkein suoraa huutoa. Pomo rauhoitteli minua edelleen ja sanoi myöskin Nigelille, että älä nyt uudestaan lähde kuin kiihdytyskisoissa, vaan odota ettei toinen tipu kyydistä. Onneksi matka kesti jo alkaneen aamuruuhkan takia todella kauan, joten sain aikaa rauhoittua. Päästyämme viimein työpisteelle, pyysin heti aluksi anteeksi Nigelilta, kun olin raivonnut hänelle niin pahasti. Nigel sanoi että ei se mitään, ja koko loppu työpäivä Nigelin kanssa menikin sitten suunnilleen puhumatta.
Kaikessa karuudessaan hyvin kasvattava kokemus. En ole varmaan koskaan menettänyt hermojani noin pahasti kenellekään.