Ekotrippailua Aasiassa
Karavaani kulkee ja koirat haukkuu! Vuodessa ehdin lähes Indonesiaan saakka ja tajuttuani maan järjettömän monipuolisuuden luovuin aiemmista suunnitelmistani. Nälkä kasvaa syödessä. Aikomukseni on siis keskittyä lähitulevaisuudessa Indonesiaan ja kartoittaa saaristoa mahdollisimman kattavasti, aina tasaisin väliajoin naapurimaissa piipahtaen. Luvassa tulivuoria, loputtomia maanteitä, hikisiä vaelluksia ja lauttamatkojen aiheuttamaa merisairautta. Hyppää mukaan!
Antti Klemola matkustelee Aasiassa jo toista vuotta kirjoittaen seikkailuistaan blogia. Luvassa on muun muassa vaelluksia, ekologisen matkaajan kohtaamia haasteita, matkavinkkejä sekä tietysti aimo annos reissuromantiikkaa.
Hurjan aallokon vuoksi katkaistu lauttaliikenne oli aiheuttanut Lembarin satamaan jumalattoman ruuhkan. Ajoin itseni viimeisten joukossa pois lautasta ja jäin katselemaan huvittuneena muiden turistien kyytineuvotteluja.
Majoituin Lelyn kämpille Jimbaraniin ja huilasin hetken ennen tulevia koitoksia. Pysyttelemällä Kutan ulkopuolella vältin verenpainetta nostattavien ukottajien laumat ja jurriset aussiporukat. Vaikka tällä kertaa sainkin nähdä hieman rennomman Balin, niin enpä minä käy sitä faktaa kiistämään, etteikö etelä-Balilla pörräisi älytön määrä turisteja, eikä Jimbaran ollut poikkeus.
-
-
Plazakauppa
Matkalle mukaan - tutustu myös kirjahakuun
Euroopan upeimmat vaellusreitit
35,00 €
Napoli & Sorrento
25,10 €
Oodi ilolle
27,00 €
Tervetuloa paratiisiin
21,30 €
Matkakirja Roomasta Roomaan
18,10 €
Otan tässä nyt oikeudet omiin käsiini ja pikakelaan tapahtumia hieman, sillä väännöt indonesialaisen byrokratian kanssa haukkasivat jälleen kolmisen viikkoa aikaa ennen kuin pääsin liikenteeseen, mutta samalla saan blogini ajantasalle ja pääsen viimeinkin eroon sairastelusta tilittämisestä. Kohti seikkailuja!
Jatkoin Bangkokista siitä, mihin olin jäänytkin. Thaimaa on täynnä toinen toistaan parempia lomakohteita, enkä halunnut riskeerata vielä heikoissa kantimissa ollutta terveyttäni painumalla pää edellä pöpelikköön. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntui hyvältä olla tässä ja nyt, joten päätin nauttia olostani ilman mitään kiirettä mihinkään.
”Uusi vuosi, uudet kujeet”, totesi vieressäni istunut härmäläinen, joka passini nähtyään ryhtyi tivamaan kuulumisiani ja joutui kuulemaan avautumiseni. Pahoittelut näin jälkikäteen tympeydestäni, mutta olin yksinkertaisesti totaalisen lyöty jättäessäni Indonesian taakseni.
Koska saasteisen harmaa, läkähdyttävän kuuma ja ylikansoitettu Jakarta ei tarjoa ihanteellista ympäristöä pahasta sairastelusta toipumiselle, päätin jatkaa matkaani huonovointisena Indonesian kulttuurilliseen keskukseen Yogyakartalle.
Palasin marraskuussa Indonesiaan täynnä tarmoa. Suunnitelmani oli selkeä, vaikkakin tuttuun tapaan suurpiirteinen. Vaikka alkuun hommat eivät ottaneet sujuakseen, en antanut asian masentaa itseäni, sillä tien päällä oleminen tuntui mahtavalta. Indonesialla oli kuitenkin varalleni toisenlainen suunnitelma: reissun aallonpohja.
Indonesia on maa täynnä seikkailuja ja baduy-heimo on siitä erinomainen esimerkki. Kunhan vaan uskaltautuu pois matkaoppaiden ”parhaat palat”-reiteiltä, voi matkaaja kokea jotain todella ainutlaatuista.
Lähtö Australiasta antoi minulle muistutuksen, miksi en pidä lentomatkustamisesta. Kolme varttia jonotettuani pääsin viimein tiskille, jossa sain kuulla, ettei minua voida päästää koneeseen, koska minulla ei ole lentoa pois Indonesiasta.
Ekotrippailua Aasiassa: Kotimatkan alku
22.11.2011
Elämäntapareissaajalle duunin tekeminen on kuin bassosoolo jatsikeikalla. Ei siitä kukaan nauti, mutta tyly fakta kuitenkin on, että joskus se vaan on väistämättä edessä. Mutta puolen vuoden ja noin 1400 työtunnin jälkeen on meikäläinen jälleen valmis jemmaamaan sisäisen Stahanovini nelikieliseen ruumisarkkuunsa.
Potkiessani Suzukin renkaita Medanissa en uskaltanut aavistaakaan, kuinka suuri vaikutus moottoripyörän ostamisella olisi tapaani ajatella matkustamista. Moottoripyöräily vei sydämeni välittömästi. Turhaan olin skagaillut pikkujutuista ja monia pahimpia virheitä en osannut edes aavistaa. Kokemuksen karttuessa olen myös tajunnut, mitä seuraavalla kerralla tekisin toisin. Tässä meikäläisen kymmenen syytä valita moottoripyörämatkailu.
Blogin otsikko ja idea joutuivat koetukselle, kun astelin koneesta Australian kamaralle. Uusi manner, uudet kuviot. Lentämisestä tai oikeastaan sen välttelystä puhuminen tuntuu tässä vaiheessa vähän kornilta. Kun ei niin ei. Australian visiitilleni on yksi, ja vain yksi syy. Matkailun sijaan tarkoitukseni on hankkia säästöpossu täyteen taaloja, että matkani voisi jatkua. Seuraa siis puolustuksen puheenvuoro.
Pitkin matkaani olen tavannut ihmisiä, jotka ovat joko suunnitelleet menevänsä Australiaan duuniin tai jo tulossa sieltä. Jälkimmäisenä mainittu porukka jakautuu karkeasti kahteen ryhmään: niihin, jotka ovat tehneet Ausseissa hyvät massit sekä tietysti niihin, joilta se ei onnistunut. Kun näihin tyyppeihin törmäilee sopivasti vuorotellen, niin vähemmästäkin menee pää pyörälle.
Pitkän matkan tiivistäminen listoiksi lienee hieman tylsähköä, mutta koska listat kuuluvat olennaisena, muttei ehkä kuitenkaan niin totisena, osana niin rakkaaseen musiikkiharrastukseeni, niin härifrån tvättas.
Tarkoitukseni oli tehdä sesonkihommia puunistuttajana Pohjois-Australiassa, mutta sain vihiä, että länsirannikolta olisi helppo löytää duunia. Paluu länsimaiseen meininkiin tuotti aluksi hieman hankaluuksia kahdenkymmenen Aasiassa viettämäni kuukauden jälkeen. Ensimmäinen kerta ruokakaupassa meinasi aiheuttaa pyörtymisen.
Reppuselkäinen kulkija saa Kuta-beachin ympäristössä osakseen tarpeettoman paljon huomiota. Enkä minä todellakaan ollut poikkeus, kun lähtöaamuna kuljin Jalan Legiania pitkin kohti Bemo Corneria, eli pikkubussien lähtöpaikkaa.
Ubud lienee Balin toiseksi suosituin turistikohde. Kulturelli Ubud temppeleineen on, ulkoilmaostoskeskus-atmosfääristään huolimatta suhteellisen viihtyisää ja kaunista seutua. Tietysti bussilasteittain paikalle saapuvat turistit tuovat mukanaan oman hälinänsä, eikä huokeita majapaikkoja tai sapuskaa ole helppo löytää.
Kuta Beachia oli vaikea pukea sanoiksi. McDonaldsin, KFC:n ja Pizza Hutin valomainokset loistivat jo kauas. Ensimmäinen kosketus ihmisiin oli puolialastomat turistit örisemässä päiväkännissä ja mopokuskit tyrkyttivät, ei niinkään kyytiä, vaan sieniä, ganjaa ja mimmejä.
Minulta on Indonesiassa viettämieni viiden kuukauden aikana kysytty lukemattomat kerrat ”Oletko menossa Balille?”
Laskeutuessani alas Kawah Ijenin kraateriin leijui ilmassa voimakas rikin katku. Silmiäni kirveli ja keuhkoissa poltteli, mutta uskomattomat maisemat todellakin olivat pienen kärsimyksen arvoisia. Alhaalla haju oli välillä aika karmaiseva ja paikalle eksyneet turistit yskivät keuhkojaan pihalle.
Vanhemmat jutut arkistosta.