Ekotrippailua Aasiassa
Karavaani kulkee ja koirat haukkuu! Vuodessa ehdin lähes Indonesiaan saakka ja tajuttuani maan järjettömän monipuolisuuden luovuin aiemmista suunnitelmistani. Nälkä kasvaa syödessä. Aikomukseni on siis keskittyä lähitulevaisuudessa Indonesiaan ja kartoittaa saaristoa mahdollisimman kattavasti, aina tasaisin väliajoin naapurimaissa piipahtaen. Luvassa tulivuoria, loputtomia maanteitä, hikisiä vaelluksia ja lauttamatkojen aiheuttamaa merisairautta. Hyppää mukaan!
Antti Klemola matkustelee Aasiassa jo toista vuotta kirjoittaen seikkailuistaan blogia. Luvassa on muun muassa vaelluksia, ekologisen matkaajan kohtaamia haasteita, matkavinkkejä sekä tietysti aimo annos reissuromantiikkaa.
Tätä tekstiä ei tule pitää avautumisena, pikemminkin havahtumisena. Heräämisenä siihen, mikä tekee tästä kaikesta reissaamisesta täysin turhaa, ja miksi toisaalta juuri se on tärkeää.
Ekotrippailua Aasiassa: Tour de Timor
13.9.2012
Viiden päivän moottoripyöräkierros Itä-Timorissa tarjoaa upeita maisemia ja jännittäviä kokemuksia.
Lähdin Dilistä sunnuntaina. Kaupungin laidalla sijaitsevan Taibessi-marketin ja bussiterminaalin ympäristö kuhisi kukkojaan kantavista miehistä. Kirkonmenojen jälkeen oli edessä veriset kukkotappelut. Koska en ollut vielä päässyt edes ulos kaupungista, en viitsinyt pysähtyä, vaan aloitin kapuamisen kohti keskistä vuoristoa.
Dili on kaupunkina todella mielenkiintoinen, sillä Itä-Timorin traagisen itsenäisyystaistelun arvet ovat täällä selkeästi nähtävissä. Siitä huolimatta Dili on todella miellyttävä pääkaupunki, jonka museoissa vierähtää helposti päivä tai pari, illat esimerkiksi herkullista intialaista ruokaa maistellen tai oluen kera rantabaarissa.
Jos jossain yläkerran toimistoissa on meitä joutilaita varten olemassa erillinen jumala, joka rankaisee meitä saamattomuudestamme laittamalla meidät odottamaan silloin, kun lorvailuun taipuvainen henkilö ihan oikeasti yrittää saada jotain aikaiseksi, niin minä olen mitä ilmeisimmin suututtanut tämän kyseisen jumalan pahasti. Niin kirottu on ollut taivallukseni Indonesiassa.
Heti alkuun lienee pieni varoitus paikallaan. Tämä juttu pitää sisällään kertomuksen kalastajista ja kuvamateriaali saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita.
Lautta saapui Endeen aikaisin aamulla. Olin huojentunut, sillä merenkäynnin aiheuttama pahoinvointi oli viimein ohi. Auringonnousu piirsi vuorien mustat silhuetit taivaanrantaan selkeinä ja niiden takaa räjähti verkkokalvoilleni uskomaton värimaailma: punaista, oranssia, keltaista sekä sinisen eri sävyjä.
Matkalla Waingapuun pysähtelin vähän väliä tarkastamaan, että koneessa oli riittävästi öljyä, sillä pelkäsin rikkovani sen. Selvisin kuitenkin kunnialla perille. Kirjauduin kaupungin halvimpaan majataloon, Lima Saudaraan.
Ei ole helppoa pukea sanoiksi sitä, miten hienolta tuntui käydä Suomessa, joten suuri kiitos kaikille on vielä paikallaan. Tästä huolimatta en kuitenkaan tällä ollut valmis jäämään Suomeen, vaan pari kuukautta akkuja latailtuani päätin paeta nurkan takaa uhkaavasti lähestynyttä sadekautta ja palata Aasiaan.
Koneen lähestyessä Helsinki-Vantaata katselin hieman epäuskoisena ulos ikkunasta. Osittain siksi, että Suomi oli koko matkan ajan tuntunut niin kovin kaukaiselta, eikä minulla oikein missään vaiheessa ollut mitään kiirettä palata, mutta myös siksi, että pari viikkoa aiemmin saamissani sähköposteissa oli hehkutettu kevään viimeinkin saapuneen pohjolaan.
Sain todeta ihmismielen hämmentävän voiman, kun heräsin katselemaan Waikelon rantamaisemaa. Kalastajat kokivat pyydyksiään ja autio hiekkaranta kutsui löhöilemään.Vaikka tuhannet saaret Indonesiassa tarjoaa samanlaisia maisemia, tällä kertaa jokin vain tuntui erilaiselta. Olin viimeinkin saapumassa Sumballe.
Ekotrippailua Aasiassa: Sumbawa
28.5.2012
Legendan mukaan Lonely Planet-matkaoppaaseen kontribuoinut skribentti viihtyi aikanaan Balin yöelämässä hieman turhankin hyvin ennen siirtymistä kartoittamaan pienempiä Sunda-saaria Balilta itään. Kun aika ja raha olivat vähissä, oli jostain tingittävä.
Hurjan aallokon vuoksi katkaistu lauttaliikenne oli aiheuttanut Lembarin satamaan jumalattoman ruuhkan. Ajoin itseni viimeisten joukossa pois lautasta ja jäin katselemaan huvittuneena muiden turistien kyytineuvotteluja.
Majoituin Lelyn kämpille Jimbaraniin ja huilasin hetken ennen tulevia koitoksia. Pysyttelemällä Kutan ulkopuolella vältin verenpainetta nostattavien ukottajien laumat ja jurriset aussiporukat. Vaikka tällä kertaa sainkin nähdä hieman rennomman Balin, niin enpä minä käy sitä faktaa kiistämään, etteikö etelä-Balilla pörräisi älytön määrä turisteja, eikä Jimbaran ollut poikkeus.
Otan tässä nyt oikeudet omiin käsiini ja pikakelaan tapahtumia hieman, sillä väännöt indonesialaisen byrokratian kanssa haukkasivat jälleen kolmisen viikkoa aikaa ennen kuin pääsin liikenteeseen, mutta samalla saan blogini ajantasalle ja pääsen viimeinkin eroon sairastelusta tilittämisestä. Kohti seikkailuja!
Jatkoin Bangkokista siitä, mihin olin jäänytkin. Thaimaa on täynnä toinen toistaan parempia lomakohteita, enkä halunnut riskeerata vielä heikoissa kantimissa ollutta terveyttäni painumalla pää edellä pöpelikköön. Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntui hyvältä olla tässä ja nyt, joten päätin nauttia olostani ilman mitään kiirettä mihinkään.
”Uusi vuosi, uudet kujeet”, totesi vieressäni istunut härmäläinen, joka passini nähtyään ryhtyi tivamaan kuulumisiani ja joutui kuulemaan avautumiseni. Pahoittelut näin jälkikäteen tympeydestäni, mutta olin yksinkertaisesti totaalisen lyöty jättäessäni Indonesian taakseni.
Koska saasteisen harmaa, läkähdyttävän kuuma ja ylikansoitettu Jakarta ei tarjoa ihanteellista ympäristöä pahasta sairastelusta toipumiselle, päätin jatkaa matkaani huonovointisena Indonesian kulttuurilliseen keskukseen Yogyakartalle.
Palasin marraskuussa Indonesiaan täynnä tarmoa. Suunnitelmani oli selkeä, vaikkakin tuttuun tapaan suurpiirteinen. Vaikka alkuun hommat eivät ottaneet sujuakseen, en antanut asian masentaa itseäni, sillä tien päällä oleminen tuntui mahtavalta. Indonesialla oli kuitenkin varalleni toisenlainen suunnitelma: reissun aallonpohja.
Indonesia on maa täynnä seikkailuja ja baduy-heimo on siitä erinomainen esimerkki. Kunhan vaan uskaltautuu pois matkaoppaiden ”parhaat palat”-reiteiltä, voi matkaaja kokea jotain todella ainutlaatuista.
Vanhemmat jutut arkistosta.