Afrikan pimeälle mantereelle: San Sebastián - Bocadilloja, pintxoja ja siideriä
23.2.2010
Vain pienen huoneen kokoisen baarin tiski notkuu pikkupurtavista. Isoilla tarjottimilla on pieniä leipiä, joiden päälle on kasattu hammastikulla juustoja, kinkkua, munakasta tai mereneläviä. Toisissa tikuissa on mustekalaa, katkarapuja, pikkumakkaroita ja oliiveja.
Mies astelee sisään, tilaa oluen ja alkaa napsia tiskin antimia. Toinen tilaa bocadillon, patongin, jonka sisälle voi valita muun muassa munakasta, juustoa, lihaa tai mereneläviä. Muhkea ja paikanpäällä tehty bocadillo riittää hyvin yhden hengen illalliseksi.
Tikut, lautasliinat ja muut roskat miehet heittävät lattialle. Niin tekevät kaikki muutkin.
- Roskia ei laiteta pöydälle, koska pöydällä on ruokaa, selittää baskikaverimme.
Illan mittaan lattia käy yhä roskaisemmaksi, eivätkä kaikki roskat suinkaan osu niille tarkoitettuun kouruun tiskin juuressa.
Pian lattia on myös täynnä pieniä lammikoita, kun asiakkaat juovat San Sebastianin alueelle tyypillistä siideriä. Litran lasipulloissa oleva siideri pitää kaataa korkealta, jotta se ”rikkoutuu” kunnolla lasin reunaa vasten. Etikettiin kuuluu myös juoda lasiin kerralla kaadettu noin desi siideriä yhdellä kulauksella.
Myös savu sakenee illan mittaan. Tupakointi on edelleen sallittua Espanjan baareissa, ja tuntuu, että kaikki polttavat ketjussa. Tupakoitsijakin alkaa nopeasti arvostaa Suomen nykyistä tupakkalakia. Parissa vuodessa on jo ehtinyt unohtaa, miltä vaatteet seuraavana aamuna haisevat ja miten kurkkua kuivaa.
Muille kuin pienellä budjetilla matkaaville San Sebastianilla on tarjota toisenkinlaista ruokakulttuuria. Kaupungin ympäristössä on ainakin kolme kolmen Michelin-tähden ravintolaa. Me päädymme kuitenkin lähes poikkeuksetta pieneen ja tupatentäynnä olevaan bocadillo-baariin, kun paikallinen tuttumme ehdottaa illallispaikaksi ”paikallista”.
Hanna ja Sami
