Wellington - Uuden-Seelannin tuulinen pääkaupunki
11.2.2009
Useiden Uuden-Seelannin matkailijoiden reitti ei käy maan pääkaupungissa Wellingtonissa lainkaan tai siellä viivytään ainoastaan yö, jonka jälkeen jatketaan matkaa joko lautalla Eteläsaarelle tai autolla pohjoisemmaksi. Ainakin muutaman päivän vietto Wellingtonissa kuitenkin kannattaa.
Uusi-Seelanti jakaantuu Pohjois- ja Eteläsaareen. Wellington sijaitsee pohjoissaaren eteläkärjessä. Wellington on maan pääkaupunki, vaikka suurin kaupunki onkin pohjoisessa sijaitseva Auckland. Wellingtonin alueella asukkaita on noin 370 000, kun taas Aucklandin kaupungissa on 401 500 asukasta. Wellington on vasta kolmanneksi suurin, sillä myös Eteläsaarella sijaitseva Christchurch on suurempi (noin 380 000 asukasta).
Liikkuminen Wellingtonissa
Wellingtonin keskustaan pääsee mainiosti tutustumaan kävellen. Tosin julkiset kulkuvälineet ovat myös käteviä sekä edullisia. Niin, julkisia kulkuvälineitä on bussi, eikä muuta. Bussin hinta riippuu siitä, mihin olet matkalla. Wellington ja sen ympäristö on jaettu 14 alueeseen ja lipun hinta määräytyy matkalla ylitettävien aluerajojen määrän mukaan. Keskustan alueella alueita on kolme ja esimerkiksi lentokentälle hinta ydinkeskustasta on vain 6,50 NZD (noin 3 euroa). Tosin edestakaisen matkan saa halvimmalla ostamalla päivälipun hintaan 12 NZD. Edullisin matka 1. alueella maksaa 1 NZD, ja vaikka lipuissa ei ole vaihto-oikeutta, ei se edes opiskelijan kukkaroa suuremmin köyhdytä.
Taksitkaan eivät Wellingtonissa ole älyttömän kalliita. Jos väsymys siis iskee kesken ostosreissun tai illanvieton, pääsee taksilla yöpaikkaan noin 10 dollarilla kaupunkialueella.
Wellingtonin lentokenttä
Metlink - Wellingtonin julkinen liikenne
Nähtävää Wellingtonissa
Ehkä kuuluisin Wellingtonin nähtävyyksistä on funikulaari, joka vie reissaajan Lambton Quayn ostoskadulta ylös Botanical Gardeniin katselemaan maisemia. Matkan hinta on 1-2 dollaria. Raitiovaunun päätepysäkin läheisyydestä löytyy funikulaarimuseo, josta voi ostaa postikortteja, raitiovaunupostimerkkejä ja muita matkamuistoja.
Näköalan lisäksi voi Botanical Garden -puistossa nauttia vuodenaikojen mukaan vaihtuvasta kukkien näyttelystä. Puisto on aivan ihana jokaiseen vuodenaikaan, mutta erityisesti ruusupuisto tekee vaikutksen marras-joulukuussa, kun kevät alkaa puhjeta kukkaan. Puistosta löytyy myös muutama kahvila.
Wellingtonissa on viihtyisä satama, ainakin kauniilla säällä se on ihana, niin kuin kaikki Wellingtonissa. Tämä pätee aika pitkälti myös Suomeen, joten yhtäläisyyksiä ainakin ilmojen suhteen riittää, vaikka matkustaakin maapallon toiselle puolelle. Satamasta löytyy mukavia ravintoloita ja kahviloita, ja kun tarpeeksi kauas jaksaa tallustaa, tulee vastaan myös hiekkaranta. Rannan läheisyydestä löytyy yksi Kaffee Eis -ketjun kahviloista, joista saa ihan älyttömän hyvää irtojäätelöä. Toinen Kaffee Eis löytyy Courtney Placelta. Jäätelöä kannattaa ehdottomasti kokeilla, oli sitten talvi tai kesä.
Sormusten herran fanit löytävät paljon kiinnostavaa Wellingtonin alueelta. Valitettavasti itse en ole kiinnostunut suuremmin kyseisestä trilogiasta, mutta Lord of the Rings -kiertoajeluja järjestävät useat matkanjärjestäjät. Yksi parhaimmista ja edullisimmista on kuulemma Movie Tours. Omistajan veli työskentelee elokuvien taustatiimissä, ja hän oli myös mukana Taru Sormusten Herrasta -elokuvien teossa, joten tällä ryhmällä on mahdollisesti enemmän taustatietoa kuin muilla.
Wellington on siis pääkaupunki ja myös maan hallinnollinen keskus. Tästä tunnusmerkkinä on ampiaispesän näköinen Beehive-rakennus, joka on osa maan parlamenttitaloa. Parlamenttitaloon tehdään tutustumiskierroksia päivittäin tasatunnein klo 9-16. Kierros kestää noin tunnin ja on ilmainen, joten kannattaa käydä tutustumassa. Kierroksella kerrotaan hieman Uuden-Seelannin hallintorakenteesta ja historiasta. Samalla pääsee tutustumaan rakenteelliseen uudistukseen, joka on tehty estämään maanjäristysten tuhot. Koko rakennus on nostettu irti maasta ja sen alle on lisätty rakenteita, jotka estävät rakennuksen liikkumisen. Tästä selityksestä jokainen arvaa varmasti, että en ole insinööri, joten kannattaa käydä tutustumassa itse.
Uuden-Seelannin parlamentti – Tietoa rakennuksista ja kiertokäynneistä
Kuppilat ja ravintolat
Koska Wellington on opiskelijakaupunki, kaupungissa on tietysti lukematon määrä erilaisia kuppiloita. Ne ovat kaikki pääosin keskittyneet Courtney Placelle, joka näyttää täydellisen erilaiselta päivällä kuin esimerkiksi keskiviikko- tai perjantai-iltaisin.
Wellington on noin Turun kokoinen kaupunki, joten menoa ei riitä ihan joka illalle. Kaikki mahdolliset paikat ovat tosin täpötäynnä keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin, joten jos haluat välttää ruuhkat, vältä näitä päiviä. Meno nuorison joukossa äityy välillä varsin villiksi – ja nyt kuulostaa tiukkapipoiselta mummolta, vaikka olen minä siellä joukossa ollut itsekin.
Wellingtonin turistitoimiston ravintolahaku
Shoppailu
Shoppailusta Wellingtonissa ollaan montaa mieltä. Mielestäni se on ihan hyvä shoppailukaupunki, ei maailman paras, muttei varmasti huonoinkaan.
Kenkäkauppoja on melkein joka toinen kauppa, ainakin Lambton Quayllä. Hinnat eivät valitettavasti ole erityisen halpoja, mutta jos sattuu paikalle alennusmyyntiaikaan, voi tehdä erinomaisia löytöjä. Usein kaupat vaihtavat myös paikkaa, ja näihin tyhjiin tiloihin ilmestyy erilaisia outlet-myyntipisteitä, joista voi todella tehdä löytöjä. Erittäin edullisia kenkiä löytyy Number 1 Shoesta, joka sijaitsee myös Lambton Quayllä. Varmista kuitenkin, että kenkäsi ovat nahkaa, jos sellaiset haluat. Useimmat nimittäin ovat täysin keinomateriaaleja. Jos se ei vielä ole tullut esiin, olen aikamoinen kenkäfriikki, mutta kyllä minulle muunkinlainen shoppailu.
Wellingtonista ja Uudesta-Seelannista löytyy suuri määrä omia designereita, mutta valitettavasti en niihin tutustunut lainkaan, joten jätän tämän alueen kokonaan kommentoimatta. Tavarataloja ei Wellingtonissa ole, mutta siihenkin tottuu aika pian. Voin muuten kertoa, että Wellingtonissa kun on viettänyt jonkin ja menee ensimmäistä kertaa toiseen kaupunkiin ja tavarataloon, on olo kuin pikkulapsella karkkikaupassa. Vaikka tavarataloja ei olekaan, löytää kaupungista kyllä ihan tarvittavat vaatteet, ja vähän enemmänkin. Löytyy kansainvälisiä merkkejä, kuten Esprit, Ecco ja Hush Puppies, mutta myös paikallisia merkkejä. Yksi suosikeistani oli Glassons, joka oli vähän kuin paikallinen H&M – suht’ edullisia ja kivoja vaatteita. H&M ei siis ole vielä löytänyt noin kauas, eikä maasta löydy muuten Ikeaakaan!
Rugby vie mukanaan
Uudessa-Seelannissa, samoin sitä ympäröivät maat, kuten Australia ja Tonga, ovat kaikki ihan hulluina rugbyyn. Uuden-Seelannin rugby-joukkueen nimi on All Blacks, ja ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa peliä, jos sellainen vain kaupungissa sattuu olemaan. Itse en valitettavasti päässyt seuraamaan yhtään peliä livenä, mutta paikalliset intoutuvat rugbysta samoin kuin meikäläiset jääkiekosta, joten kaikissa mahdollisissa pubeissakin löytyy tunnelmaa rugby-iltana. Ja niitä on useita. Välillä tuntui siltä, että meneillään on koko ajan jonkinmoinen turnaus.
All Blacks aloittaa pelin aina esittämällä Haka-tanssin, joka ei ole mitään miesten balettia, vaan maorien vanha sotatanssi. Ja jos eivät vastustajat tämän tanssin jälkeen odota peliä polvet tutisten, niin ainakin katsojat odottavat. Täytyy sanoa, että minusta tuli ehdoton rugby-fani – siis ainakin haluan nähdä ne ensimmäiset minuutit ennen pelien alkua, sen verran mahtava tuo Haka on. Tiedoksenne, että tarkistin juuri Wikipediasta, haka voi olla muutakin kuin sotatanssi, mutta juuri All Blacksien myötä se tunnetaan sellaisena parhaiten.
Käytännön vinkkejä
- Wellingtonissa tuulee aina, joten sateenvarjo on yleensä täysin turha kapistus, sen sijaan hattu tiukasti silmille ja päälle vedenpitävä takki ja kengät.
- Kaupat ovat joka päivä auki klo 17:30-18 saakka, poikkeuksena perjantai, jolloin kaupat ovat auki noin kahdeksaan. Suurin osa kaupoista on auki myös sunnuntaisin.
- Ruokakauppaketjuja on vain yksi, New World.
- Lambton Quay on shoppailukatu, jossa ei ole oikeastaan mitään auki klo 18 jälkeen, paitsi yksi kirjakauppa ja taitaa se McDonald’s olla auki yhdeksään. Arkisin sieltä löytyy myös tosi nami drinkkibaari Concrete Place, jonka torstai-illan erikoisuuksia kannattaa käydä maistamassa. Samalla voit liittyä kanta-asiakkaaksi.
- Kannattaa tarkistaa internetistä, mitä tapahtumia on kyseisenä aikana. Tapahtumia löytyy yleensä aina. Jos ei muuta niin ainakin elokuvia ja teatteria.
- Kiivit ovat edullisia ja hyviä – lusikka tulee mukana, kun ostat pakkauksen, oikein kätevää.
Lisää tietoa
Wellingtonin matkailusivut
Uuden-Seelannin matkailusivut
Opiskelijavaihdossa Wellingtonissa
Rakastan matkustelua ja muihin maihin tutustumista. Kyllästyttyäni työntekoon ja alaani päätin opiskella uuden ammatin ja lähdin opiskelemaan maisterinohjelmaan. Kun sain selville, että voin lähteä vaihtoon, en keksinyt vaihtomaiden listalta paikkaa, joka olisi ollut kauempana kuin Uusi-Seelanti ja olinkin toinen niistä onnekkaista, jotka pääsivät koulustamme vaihtoon sinne syksyksi 2008.
Näin jälkikäteen voin sanoa, että olen erityisen tyytyväinen, että kohteeni oli nimenomaan Wellington. Tosin ystäväni, joka pääsi vaihtoon, sanoi aivan samat sanat Aucklandista, joten ehkäpä sitä vain ihastuu kaupunkiin, jossa asuu, tai sitten meille molemmille kävi mieletön tuuri.
Koska Uusi-Seelanti on niin älyttömän kaukana, päätin reissailla samalla vähän enemmän, kun kerran noin kauas olin lähdössä. Ostin siis maailmanympärysmatkan, en ainoastaan meno-paluulentoja. On itse asiassa suurin piirtein sama, kumpaa kautta Uuteen Seelantiin lentää, Aasian vai Amerikan kautta. Minä lensin ensin Etelä-Koreaan tapaamaan yhtä tuttua, sieltä Uuteen-Seelantiin ja paluumatkalla Fidžille, Havaijille ja San Franciscoon. Näin päin kun reissaa, voi ajatella palatessa voittavansa yhden päivän.
Saavuin Wellingtoniin kesäkuun lopussa, sateisena sunnuntai-iltana eli suurin piirtein keskellä talvea. Ilma oli aivan hirveä, vettä satoi kaatamalla, lämpöasteita oli reippaasti alle 10 ja tuuli tuiversi niin, ettei meinannut pystyssä pysyä. Tämän päälle kun lisätään noin vuorokauden matkustelu ja aikaero, ei olo ollut kovin häävi, ja hieman jo ehdin miettiä, miksi ihmeessä lähdin tänne toiselle puolelle maailmaa. Onneksi lopulta löysin kyydin tulevaan kotiini, ja perillä odotti erittäin ystävällisiä ihmisiä, jotka suhtautuivat minuun erittäin ystävällisesti huolimatta osittain yrmeistä kommenteistani ja räjähtäneestä ulkonäöstäni. Pakko kyllä myöntää, että ihan hirvittävästi minulla ei ole muistikuvaa saapumisesta, sen verran oli reissu verottanut matkaajaa.
Kotiutuminen tapahtui yllättävänkin pikaisesti. Jaoin asunnon kahden oikein ihanan neitosen kanssa: Livia, 24-vuotta, oli Ranskasta, ja Silke, 27-vuotta, Saksasta. Yllätys itselleni johtui mahdollisesti siitä, etten ole koskaan asunut solu-asunnossa, ja olen asunut itsekseni pitkään. Ahdistus ei iskenytkään vaikka kuvittelin, vaan lähinnä oli kiva, kun joku oli melkein aina kotona.
Kuinka sattuikin, meidän asuntomme oli pian nimetty viinibaariksi ja minut isoäidiksi. Livia ja Silke olivat asuneet asunnossa jo helmikuusta lähtien, mutta toivottivat uuden asukin oikein tervetulleeksi alusta lähtien. He osasivat myös neuvoa useissa käytännön asioissa. Asuimme kolmen makuuhuoneen asunnossa, jossa jokaisella oli oma huone ja yhteisiä tiloja olivat keittiö, oleskelutila ja kylpyhuone. Tilaa ei ollut ylettömän paljon, mutta meillä oli kivaa!
Opiskelija-asuntolaa hallinnoi ihana pariskunta Maree ja Stewart. Heistä tuli lopulta erittäin hyviä ystäviäni. Muistan lämmöllä muun muassa viininmaisteluillan ja juttutuokion hiihtoreissulla. Toivottavasti saan lisää kivoja muistoja, kun tapaan heidät ensi kesänä Italiassa.
Opiskelin yliopistossa nimeltä Victoria University of Wellington. Opiskelen Suomessa markkinointia, joten paikallisessa opinahjossa valitsin kursseja tiedekunnasta nimeltä Commerce and Administration. Kurssit ovat yleisesti ottaen kaksi kertaa laajempia kuin Suomen yliopistoissa, keskimäärin 20-24 paikallista creditiä eli noin puolet Euroopan opintopisteitä.
Koska olin jo Suomessa suorittanut tarpeellisen määrän kursseja gradua lukuun ottamatta, päätin yrittää päästä vaihdossa hieman vähemmällä. Näin ollen valitsin ainoastaan kaksi kurssia, ja viisumiosaston henkilön kanssa keskustelemisen jälkeen tämä määrä todettiin riittäväksi, vaikka täysipäiväisen opiskelijan yleensä pitää valita kolme kurssia. Tosin näin jälkikäteen on myönnettävä, että kyllä niissäkin töitä riitti, joten onneksi en haalinut enempää. Yhteenvetona opiskeluista voi sanoa, että pääosin opiskelu Wellingtonissa oli kivaa ja sopivan haastavaa. Huomioitavaa on myös, että lukuvuosi alkaa helmikuussa, ja pidempi loma eli kesäloma on joulun tienoilla.
Matkustelua Uudessa-Seelannissa
Olin päättänyt yrittää matkustaa Uudessa-Seelannissa mahdollisimman paljon, ja mielestäni onnistuin siinä suhteellisen hyvin. Kävin hiihtoreissulla Mount Ruapehulla, sekä Pohjoissaaren pohjoisimmassa osassa eli Northlandissa. Sen pohjoisin paikka on Cape Reinga, jossa Tyyni valtameri ja Tasmaninmeri kohtaavat. Tämän lisäksi mainittavia paikkoja on Bay of Islands itärannikolla, jossa voi käydä katsomassa mm. delfiinejä sekä länsirannikon dyynit ja vanhat kaori-puut.
Ajoimme pohjoiseen itäistä puolta ja palasimme takaisin kohti Aucklandia läntistä puolta pitkin. Läntisellä puolella saimme nauttia mahtavista hiekkadyyneistä sekä suurista ja vanhoista kaori-puista. Lopulta palasimme takaisin Aucklandiin. Koko reissu kesti viisi päivää, joiden lisäksi ennen ja jälkeen matkan päivä Aucklandissa. Muita pohjoissaaren mielenkiintoisia kohteita ovat Coromandelin niemimaa, Rotorua, Taupo, Napier sekä Hawke’s Bay, joka on viinialuetta.
Eteläsaaren mainittavia kohteita ovat mm. Kaikoura, Dunedin, Queenstown, Millford Sound, Fox- ja Franz Joseph -jäätiköt sekä Abel Tasmanin kansallispuisto.
Tässä mainitsin vaan muutamia mielenkiintoisia kohteita. Koko maa on niin uskomaton, että joka puolelta löytyy henkeäsalpaavia maisemia ja erittäin mukavia ihmisiä.
Teksti ja kuvat: Soile Puranen
- 1.
-
itse olen käynyt wellingtonissa. mukava kaupunki oli.
- 2.
-
Minun Pohjois-saaren kiertomatkani päätepiste oli Wellington helmikuussa 2011. Mukava kaupunki, rannassa hienoja huviloita, tuli Helsingin Kaivopuisto mieleen. KiertoajeluTaru Sormusten herrasta-trilogian kuvauspaikoilla.
Te Papa- museossa kannattaa ehdottomasti käydä. - 3.
-
Unelmoin Uuden-Seelannin matkasta, se on aikalailla top5-listallani tällä hetkellä matkoja suunniteltaessa… Mukava artikkeli aiheesta :)