Plaza

Uusi-Seelanti, jäätiköt

Uusi-Seelanti tarjoaa eksoottiset puitteet kaukomatkalle. Sijainti ja suuret korkeuserot ovat syynä ilmastoon, joka vaihtelee trooppisesta pakkasasteisiin. Vuoristoista suikertavat jäätiköt ovatkin mielenkiintoista nähtävää. Useissa kansallispuistoissa voit tutustua saarten ainutlaatuiseen luontoon. Kiwi-linnut tuppaavat pysyttelemään piilossa, mutta pingviinejä, merileijonia ja hylkeitä pääsee kyllä ihailemaan upeissa maisemissa.

Olen kulkenut muutamien eurooppalaisten ja aasialaisten lentokenttien läpi, mutta vasta Uudessa-Seelannissa Christchurchin kentällä olen joutunut kunnon tarkastukseen. Lentokoneesta mukaan ottamani omenankin ymmärsin heittää pois monien varoituskylttien jälkeen, joissa kielletään kaikenlaisen ruokatavaran tuonnin maahan. Sinne meni välipalaomenani. Uutena yllätyssääntönä oli, että kengissä ei saa olla mutaa tai roskia. Jos näin oli, ne piti itse puhdistaa ennen passitarkastusta.

En ollut ennen nähnyt vastaavia turvatarkastustiloja. Ei ollut mitään lyhyttä reittiä, vaan kaikki joutuivat esittämään matkatavaransa henkilökohtaisesti virkailijalle ja vastaamaan lukuisiin kysymyksiin. Laukkuuni ja kännykkäni näppäimistölle tehtiin huumetestit. Mitään ei kuitenkaan löytynyt ja vastaukseni miellyttivät virkailijaa, joka katosi hetkeksi passini kanssa takahuoneeseen, jonka jälkeen pääsin jatkamaan matkaa laukkujen läpivalaistukseen. Ympärilleni katsoessa huomasin kuitenkin pääseeni hyvin helpolla, sillä minulta tutkittiin vain käsilaukku ja näin monen muun joutuvan esittämään koko omaisuutensa.

Reissuni ajankohta oli tammi- ja helmikuu eli Uuden-Seelannin kesäkuukaudet. Reissasimme paikallisen ystäväni kanssa hänen autollaan ympäri eteläsaarta noiden kahden kuukauden aikana 6300 km. Kävimme myös kahden päivän reissulla pohjoissaarella maan pääkaupungissa Wellingtonissa, jonne kulkee lautta Pictonista. Aikuisen menopaluun hinnaksi tuli noin 50 euroa. Heille ei kelvannut kansainvälinen opiskelijakortti, mutta hinnassa ei kuitenkaan olisi suurta eroa ollut. Vietimme monta tuntia Wellingtonin eläintarhassa, jossa oli mukavan kotoisa tunnelma. Oli kuitenkin sunnuntai, joten en osaa kaupunkielämää kovin kommentoida. Pidin kuitenkin kovasti kaupungin arkkitehtuurista.

Nelsonin kaupunki eteläsaaren pohjoisosassa on oiva paikka viettää lämpimiä kesäpäiviä. Eteläsaaren rannoilla merivesi on yleensä todella kylmää - tuleehan vesi Etelänavalta ilman lämpimiä virtoja! Nelsonin lähellä sijaitsevassa Motuekassa on kaunis uimaranta nimeltä Kaiteriteri, jolta on myös vesitaksiyhteys Abel Tasmanin kansallispuistoon, jossa voi tehdä joko pitkiä tai lyhyitä kävelyretkiä sademetsässä. Vesitaksi vie sinut valitsemaasi poukamaan ja hakee myöhemmin kävelyretkesi päätepoukamasta noin 25 euron yhteishintaan. Kävelyretki sademetsässä polkua pitkin oli uskomattoman kaunis ja poukamat ovat kuin paratiiseja, ja mikä sen mahtavampaa kuin päättää neljän tunnin kävelyretki meressä uimiseen!

Länsirannikolla ei ole paljon asutusta, bensa-asemat ovat joskus 150 km päässä toisistaan ja hinnat ovat sen mukaiset. Vaikka bensa onkin Uudessa-Seelannissa halpaa meille suomalaisille. 95 oktaaninen bensa maksoi noin 80 senttiä litralta. Muutenkin kaikki on hieman halvempaa kuin Suomessa, mutta taso on sama. Maasta löytyy paljon kohtuuhintaisia retkeilymajoja ja puoli-ilmaisia telttailualueita.

Länsirannikolla on pakko käydä katsomassa jäätiköitä, joista Franz Josef taitaa olla turistiystävällisin. Voit kävellä omin toiminesi aivan jäätikön viereen (varovainen täytyy olla) ja matkan varrella on muutama kohtuullisen kokoinen vesiputous, joissa kävimme kastautumassa ja keräsimme muiden turistien katseet - kukaan muu ei samaan uskaltautunut. Jäätiköille tehdään myös opastettuja retkiä, jolloin pääset kiipeämään jäätikölle, tai voit lähteä helikopterireissulle jäätiköiden yläpuolelle!

Eteläisten alppien keskellä sijaitsevaan Fiordlandin kansallispuistoon ajaessasi (sisämaan puolelta) kiipeät kilometrin korkeuteen ja tie päättyy umpikujaan. Maisemat vuorineen ja sademetsineen sekä kokemus ovat kuitenkin sen arvoiset!

Eteläsaaren eteläpuolella on pieni saari, Stewart Island, joka on kansallispuisto. Saarelle pääsee lautalla jälleen noin 50 euron meno-paluuhintaan, mutta lautat ovat usein täynnä, joten reissu ja majoitus kannattaa varata ajoissa. Stewart Islandilla tehdään kävelyretkiä metsissä ja bongaillaan lintuja. Kiwi-lintua emme kuitenkaan nähneet koko reissumme aikana, sillä lintu on yöeläin ja arka. Viimeistä iltapäiväämme viihdytti rannalla lepäävä merileijona, joka tuntui nauttivan huomiosta!

Kaupungeista itärannikolla sijaitseva Dunedin on opiskelijakaupunki ja kuuluisa vanhasta arkkitehtuuristaan, ja niemimaalla pääsee katsomaan albatrosseja ja pingviinejä. Queenstown sijaitsee sisämaassa Wakatipu-järven kupeessa ja kuhisee turisteja niin kaupungin tarjoamien aktiviteettien, kuin Taru sormusten herrasta -elokuvien maisemien vuoksi.

Paras tapa nähdä maata on vuokrata auto, sillä joukkoliikennettä ei ole paljon - ihmiset matkustavat omilla autoillaan. Tyypillinen Uuden-Seelannin maisema koostuu kukkuloista ja laaksoista, miljoonista lampaista (niitä on kaikkialla!), kirkkaista järvistä ja vuorista. Uusia tuttavuuksia olivat suloiset ja arat pingviinit, hieman pelottavat merileijonat ja rantakivillä lepäilevät hylkeet. Ilkikurisia kea-lintuja unohtamatta: keat eivät pelkää ihmisiä ja ne tykkäävät purra kaikkia auton osia esimerkiksi antenneja ja renkaita!

Elämäntyyli Uudessa-Seelannissa on hyvin rentoa ja ihmiset ovat ystävällisiä. He ovat kuitenkin mentaliteetiltään hyvin meidän suomalaisten kaltaisia: vaatimattomia ja ”kärsivät” pimeästä talvesta. Toisaalta Uuden-Seelannin kulttuuri on lähellä Ison-Britannian small talk -kulttuuria, mutta tunnelma on paljon lämpimämpi ja tuttavallisempi. Eräänkin kerran levykaupan kassalla myyjä kyseli iloisena, mitä olen päivän aikana tehnyt, onko ollut kivaa ja kuinka aion loppupäivän viettää. Vähemmästäkin tenttaamisesta suomalaistyttö menee hämilleen!

Uusi-Seelanti tarjoaa rajattomasti mahdollisuuksia matkailijoille, joita kaikkia en edes yritä alkaa listaamaan. 6300:n kilometrin jälkeen voin kuitenkin kertoa, että maa on sanoinkuvaamattoman kaunis ja kaikkea ei ehdi näkemään, mutta ei se ole tarkoituskaan. Luonto, maisemat, eläimet ja ihmiset tekivät minuun syvän vaikutuksen ja tulen varmasti tekemään vielä monta reissua Uuteen-Seelantiin!

Teksti ja kuvat: Eeyore