Plaza

Gambia - Paratiisi maan päällä

27.8.2009

Gambia, Afrikka

Gambia on kuin maanpäällinen paratiisi eurooppalaisen turistin näkökulmasta. Täällä yhdistyvät kaksi maailmaa: länsimaalaistyyliset turistialueet ja äärimmäisessä köyhyydessä elävät paikalliset. Yhteistä molemmille ovat fantastiset ihmiset. Kulttuurierot Eurooppaan verraten ovat melkoisia ja se on suomalaisenkin hyvä kokea.

Ensimmäinen Afrikan matkamme helmikuussa 2008 suuntautui Gambiaan. Olen vaimoni kanssa niin mielistynyt tähän maahan, että kirjoitettakoon muutama rivi reportaasina. Kaikin puolin matka oli mieluisa yllätys, vaikka olin lukenut eri palstoilta sekä positiivisia että negatiivisia turistien matkakertomuksia, enimmäkseen positiivisia, kuten tämäkin pyrkii olemaan.

Matkamme sinne kauas, etenkin Gambian kahteen kaupunkiin, pisti ajattelemaan ihmisten eriarvoisuutta, erilaisuutta, ihmisarvoa ja suomalaisten oikeutta elää ns. paremmassa maailmassa. Ihmiset näissä kaupungeissa, Banjulissa ja Serekundassa syntyvät, elävät ja kuolevat samoissa puitteissaan, eivätkä voisi kuvitella elävänsä toisenlaisessa maailmassa. He ovat tyytyväisiä nykypäivään, eivätkä osaa edes uneksia muunlaisesta elämisestä. Heitä elättää enimmiltään turismi viisikuukautista sadekautta lukuun ottamatta sikäläisessä savanni-ilmastossa. Gambiassa ihmiset ovat ystävällisempiä kuin paikalliset asukkaat missään aiemmin vierailemissamme lomakohteissa.

Ystävällinen vastaanotto

Afrikan maanosa otti meidät odottamattomalla tavalla vastaan: Banjulin lentokentällä, jossa oli sinne laskeuduttuamme 36 astetta varjossa, komensi paikallinen tulliesimies meidät syrjään jonosta, tarkistutti passimme ja johdatti meidät yli 200 matkustajan ohi bussille. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että minä olen tällä hetkellä jonkin verran liikuntarajoitteinen kahden kyynärsauvan varassa liikkuva mies. Pari euroa tippiä oli pieni korvaus hänelle siinä läkähdyttävässä kuumuudessa. Gambialaisten ihmisten sydämellisyys tässä kohdin ei jäänyt ainutkertaiseksi matkamme aikana.

Kuljetus hotelliimme sujui hyvin ilmastoidussa bussissa Tjäreborgin oppaan kertoillessa meille rakentavasti lomaamme koskevia asioita.  En voisi ajatellakaan lomaamme ilman Tjäreborgin asiantuntevaa opashenkilöstöä matkallamme.

Miellyttävä majoitus

Senegambia Beach -nimisellä hotellillamme kohtasimme ystävällisen afrikkalaisen ilmapiirin koko lomamme ajan. Respan avuliaat nuoret miehet kuljettivat matkatavaramme hotellirakennukseemme mennen tullen, hyvin pientä tippiä vastaan. Nuoret siivoojamiehet tulivat keskustelemaan kanssamme päivittäin, ja heidän työnsä oli ensiluokkaista. Tarjoilijat olivat myös palvelultaan kaukana edellä suomalaisesta tasosta. On huomattava, että valtaosa siivoojista ja tarjoilijoista on nuoria miehiä. Naistarjoilijat ovat sitäkin viehättävämpiä.

Siisteillä allasbaareilla ja rannalla palvelu niin ikään toimi kuumuudesta huolimatta hyvin. Paikallinen JulBrew-olut on vahvuudeltaan 4.7 % ja hinnaltaan edullisin. Aamupala libanolilaisen omistamassa hotelli-ravintolassa oli joka päivä samanlainen paistettuine perunoineen ja nakkeineen, myös kahveineen, puuroineen ja hedelmineen.

Negatiivisena seikkana hotellimme alueesta täytyy mainita kaksi keinolammikkoa lumpeineen ja niissä sikiävine hyttysineen. Tunnetusti moskiitot käyvät elämänkaarensa pienissä suolattomissa vesissä. Näin kuivana kautenakin ne olivat ainakin minulle alituisena kiusana hyönteiskarkotteista huolimatta. Etäisen Gambia-joen vaikutus turistialueelle tältä osin on vähäinen. Malarian estolääkitystä suosittelen ehdottomasti kaikille matkaan lähtijöille: Lariam- tai Malarone-kuuri suomalaisen lääkärin ohjeen mukaan.

Moskiitot olivat ainut kiusa hotellialueellamme ja koko maassa matkamme aikana. Sirkat ja laulukaskaat sekä Atlantin pauhu viihdyttävät öisin, päivisin korppikotkat, varislinnut, haikarat ja etenkin apinat, pitkähäntäiset marakatit. Parin kyyhkyslajin kujerrus on koko valoisan ajan uskomattoman kiihkeätä.

Merenranta oli maininkinen ja uimisen osalta enimmäkseen punaisin lipuin varustettu. Suomalaisten ei pidä jättää havainnoimatta tähtitaivasta etelän risteineen ja suoraan zeniitissä näkyvine Orionin tähdistöineen. Sirius, kirkkain kiintotähti, on myös uskomattoman korkealla.

Muut palvelut

Ravintoloista ehdoton ykkönen on Ali Baba Garden, jossa on ystävällinen palvelu ja hyvä, edullinen ruoka. Erikoisuutena tässä paikassa on elävä musiikki joka ilta. Neljä taitavaa muusikkoa soittaa tauotta reggaeta, calypsoa ja afro- sekä euromusiikkiakin laidasta laitaan.

Kaupoista paras on ilman muuta Abdullah-nimisen erityisen ystävällisen kauppiaan omistama pieni kauppa Senegambia Mini Market hotelli Senegambian vieressä. Häneltä saa edulliseen hintaan mm. alkoholi- ym. juomia, tupakkaa, aurinkovoiteita, keksejä, jogurttia ja makeisia. Hotellin yhteydessä olevaa matkamuisto- ja vaatemyymälää suosittelen myös erityisesti. Laajemmin valikoimin varustettuja kauppoja voi etsivä löytää. On ehkä turistille yllättävää, että kynnykset moniin kauppoihin ovat korotettuja. Se johtunee tulevan sadekauden aiheuttamasta veden noususta kesällä tulvaveden varalta.

Retket

Matkoja etäämmälle hotellialueelta teimme kaksi. Ensimmäinen oli lomamme alkupuolella matka Serekundaan ja maan pääkaupunkiin Banjuliin. Paikallisella oppaallamme, nimeltään Amadou on erityisen pätevä paikallistuntemus maasta. Hänen ja taksinkuljettajan avulla saimme tutustua rauhassa näihin kahteen kaupunkiin kenenkään ulkopuolisen häiritsemättä. He auttoivat meitä tinkimään markkinoiden hinnoista, ja toimme siltä matkalta Suomeen koko joukon tuliaisia. Taksinkuljettajan kanssa on aina syytä sopia hinta etukäteen.

Toisenlaisen maailman kokemisesta on hyvänä esimerkkinä vaikuttava vierailumme pääkaupungissa Banjulissa. Pinta-alaltaan pieni kaupunki on etenkin satamakortteleissaan ahtaammin kansoitettu kuin useimmat tuntemistani kehitysmaakaupungeista. Kaupungista jäi erityisesti mieleen mahtava Gambia-joki kalastusveneineen, mädän kalan haju satama-alueella, likaisuus ja kaikesta kuvastuva äärimmäinen köyhyys. Kojuja on vieri vieressä, ihmiset ja autot ovat niin ahtaalle sulloutuneita kuin suinkin voivat.

Valtaosa ihmisistä ei suinkaan kuulu heihin, jotka ihmisiä turistikohteissa ”ahdistelevat”. Ihmiset vaikuttavat köyhyydestään huolimatta kutakuinkin tyytyväisiltä, mistä kertoo Gambiassa usein kuultava lausahdus ”No problem”. Samoin Serekundan hiekkaisten katujen varsilla lukuisissa myyntikojuissaan toimivat sikäläisittäin iäkkäätkin ihmiset eivät kuulu bumstereiksi kutsuttujen päällekäyvien kaupustelijoiden joukkoon. Bumster-ilmiönkin kyllä voinee ymmärtää, jos muistaa, että maan työttömyysprosentti on 64. Jollain keinoin heidänkin täytyy yrittää elää.

Toinen reissumme kohdistui lähimpään kirjakauppaan nimeltä Timbooktoo. Kaupassa kirjat olivat vain turistihinnoissa. Fajaran eräässä ravintolassa koettiin myös muslimien tiukat alkoholin anniskelua koskevat säännöt: ei kadulle nähtävissä ja pullot pois anniskelun jälkeen terassilla.

Mieleenpainuva kokemus oli myös Gambian itsenäisyyspäivä ja maan presidentin vierailu viereisessä Kairaba-hotellissa. Satuimme silloin olemaan syömässä illallista eräässä kadunvarsiravintolassa. Kunnioitus presidenttiä kohtaan on melkoinen. Autokuormallisia turvamiehiä rahdattiin kaupunkialueelle ja poliisit ajoivat pillit soiden autoilla ja moottoripyörillä vierailun molemmin puolin. Konepistoolein varustettuja turvamiehiä emme uskaltaneet edes kuvata kadun varresta. Autojen vauhti oli hurja, kaiketi turvallisuussyistä. Presidentin limusiinissa oli seitsemän paria sivuikkunoita ja juhlallisuudet erilaista tasoa kuin Suomen presidentin itsenäisyyspäivänvastaanotolla.

Gambiaa voi suositella suomalaiselle

Kaiken kaikkiaan voisin sanoa Gambiasta enimmäkseen positiivisia asioita. Turistikohteena meidän matkakohteemme ylittää palvelutasoltaan ainakin Kanarian saaret ja manner-Espanjan ylivoimaisesti, ja uskoisin, että yleisesti tässä mielessä Etelä-Euroopan lomakohteet.

Suomalaisella tankeroenglannilla tulee Gambiassa toimeen. Paikalliset ihmiset ymmärtävät paremmin meitä kuin me heidän aika ajoin vaikeata murteellista englantiaan. Keskenään he usein puhuvat omaa heimokieltänsä. Mielenkiintoista heissä on keskinäinen kateus, mutta erityinen huomaavaisuus ja ystävällinen asenne turisteja kohtaan. Meidän on huomattava, että lukutaidottomuus Gambiassa on naisilla 63 % ja miehillä 42 %, ihmisten keskimääräinen elinikä miehillä 52 vuotta ja naisilla 56 vuotta. Meitä palvelevat ihmiset ovat sikäläisittäin ajatellen keski-ikäisiä, vaikka ovat vähän päälle kaksikymppisiä. Meidän valuutassamme tippi (ravintoloissa 10 %) on meille vähäinen, mutta heille merkittävä tulon lisä sekin.

Dalaseilla ei ole enää mitään käyttöarvoa noustuanne paluumatkalle lentokoneeseen. Antakaa ne ajoissa tippeinä niille ihmisille, jotka ovat teitä auttaneet ja olleet teille kohteliaita ja ystävällisiä heidän maassaan.

Gambiassa bumsterit, joista usein ilmenee mainintoja, ovat enimmäkseen harmittomia veijareita, joiden kanssa tulee toimeen hyvin. On hyvä varata päivittäin 10-50 dalasia (0.3- 1.5 euroa) bumsterirahaa heille maksettavaksi, jota vastaan heillä on tarjolla taksikyytiä tms. usein tarpeetontakin palvelua iltaisin. On hyvä, jos hankitte mukavan paikallisen (tai virallisen) oppaan seuraksenne reissuillenne. Silloin muut tuttavuutta tekevät miehet jättävät teidät rauhaan.

Liikenteessä on syytä olla varovainen. Liikenne on oikeanpuoleinen, katuvalot puuttuvat, kuskien ajotaito on keskinkertainen, nopeusrajoituksia ei ole ja heijastimet ovat suositeltavia, sillä pimeä aika on lähes 12 tuntia. Älä vuokraa autoa, vaan aja taksilla, se on halpaa.

Yksi asia, johon kiinnitin paikan päällä huomiota, on se, että etenkin brittiläiset keski-iän ylittäneet naiset turisteina viihtyvät hyvin paikallisten miesten seurassa. Kyllä gambialaiset naisetkin pitävät eurooppalaisista miehistä, vaikka vähän vanhemmistakin. Kyseessä ei tietenkään usein ole pyyteetön huvi, vaan valuuttavaranto voi olla merkittävä tekijä. Kaikesta huolimatta gambialaiset naiset ovat enimmäkseen kauniita, huoliteltuja, tyylikkäitä ja viehättäviä sekä ihania.

Suosittelen Gambiaa suomalaisille matkailijoille lämpimästi. Täkäläinen hieno luonto yleisesti ja vertaansa vailla oleva linnusto sekä etelän tähtitaivas pitää suomalaisten kokea.

Teksti ja kuvat: Pauli Kaasinen

Kuvagalleria