Plaza

Gambia

Gambian kirjoitti maailmankartalle amerikkalainen kirjailija Alex Haley romaanissaan Juuret. Hänen esi-isänsä, Kunta Kinten tarinan jäljillä moni halusi vierailla tässä Afrikan pienimmässä valtiossa.

Oman lisänsä maan suomalaiseen julkisuus kuvaan toi Jörn Donner, joka 1971 kekkaloi Hymyn sivuilla paikallisen 15 vuotiaan Ida tytön kanssa nakukuvissa paikallisella rantahietikolla. Valitettavasti Kunta Kinten kotikylästä Juffuresta on tullut varsinainen muovinen turistiloukko ja Ida tyttönenkin on ehtinyt kuolla.

Siitä huolimatta pieni maa on huomattavasti pinta-alaansa suurempi kokemus. Asettamatta minkäänlaiseen tärkeysjärjestykseen, hyviä syitä on monta. Erinomainen talvi-ilmasto, upeat hienohiekkaiset ja melkein tyhjät rannat, paikallisten ystävällisyys ja vieraanvaraisuus, melko tasokkaat hotellit, maukas keittiö, upea luonto ja ennen kaikkea turvallisuus, jota on vaikea löytää muista alueen valtioista.

Gambia oli kestosuosikki suomalaisten lomakohteena jo 1970 luvun alusta lähtien. Ennen meitä perille olivat löytäneet ruotsalaiset. Ensimmäinen charterlento Tukholmasta laskeutui Banjulin lentokentälle 1967. Valtio oli itsenäistynyt Englannin alaisuudesta kaksi vuotta aikaisemmin. Maa oli silloin varsinainen kehitysmaa, tiet olivat päällystämättömiä, paikalliset asumukset suurelta osin hökkeleitä, eikä palveluista hotelleiden ulkopuolella juuri voinut puhua. Majoituspaikat sijaitsivat tiukasti eristettynä paikallisesta maailmasta pääkaupungin eteläpuolella olevalla ranta-alueella.

Gambian suosio matkailumaana alkoi pudota samalla, kun Kauko-Itä astui mukaan matkailukuviin. Nyt Gambia tulee  takaisin.

Tämän päivän Gambia on edelleen kehitysmaa, mutta hieman toisen näköinen. Teistä 1700 kilometriä on päällystettyjä, paikallisten elintaso on noussut, asunto ja autokanta kertoo osan totuudesta, myös asukkaiden keski-ikä on noussut selvästi.

Hotellit sijaitsevat edelleen pääasiassa pääkaupungin eteläisillä rannoilla. Matalia, kaksi kerroksisia rakennuksia edelleen tehokkaasti aidoilla eristettynä paikallisesta asujaimistosta. Tätä ei niinkään ole tehty turvallisuus syistä, kuin sen takia, että ilman aitoja jokaisen huoneen ovella olisi jonossa kauppiaita. Hotellitaso on hyvä, melkein jokaisella on ympärillään kaunis trooppinen puutarha.

Pääosa matkailijoista tulee englannista. Maan virallinen kieli on myös englanti. Toiseksi eniten matkailijoita tulee läntisestä naapuristamme, maassa asuu paljon ruotsalaisia, myös gambilais -siirtokunta Ruotsissa on mittava.

Suomalaisia jalkapareja käveli Gambian rannoilla viime vuonna 630 jalkaparia. Koko vuoden matkailijamäärä oli hieman alle 100 000.

Hyvä ilmasto, hienoja hiekkarantoja ja hyviä hotelleita löytyy monesta maasta. Harvalla on kuitenkaan tarjota pienellä alueella sellaista luontoa kuin Gambialla. Maan valtaväylän Gambiajoen molemmille rannoille sijoittuu useita luonnonpuistoja, kaikkiin siedettävä ajomatka hotellialueelta.

Leijoniin ja norsuihin ei enää törmää paikallisella savannilla, sen sijaan antilooppeja, apinoita, hyenoita, virtahepoja, krokotiilejä ja ennen kaikkea lintuja. Maassa tavataan yhteensä 578 lintulajia, bongarin paratiisi.  Matkailuviranomaiset ovat ymmärtäneet tämän ja maassa satsataan paljon ekomatkailun varaan. Luonnonpuistojen yhteydessä on lodge tyyppisiä tasokkaita majoituspaikkoja, luontoon tutustutaan paikallisten opastuksella ja matkailijan rahat pyritään ohjaamaan siten, että lähellä olevien kylien asukkaat saavat työtä matkailun parista. Tällä jarrutetaan yhä kasvavaa kaupunkeihin muuttoa ja sen mukanaan tuomia sosiaaliongelmia.

Turvallisuus on seikka, johon viranomaiset ovat kiinnittäneet erityistä huomiota. Eurooppalaisilla on syystäkin melkoisia ennakkoluuloja Länsi-Afrikan valtioiden turvallisuuden suhteen.

- Olemme hyvin tietoisia siitä, että luonnon ohella turvallisuus on meille tärkeä matkailuvaltti, sanoo hallitussihteeri Adboulie Mam Njie maan kulttuuri ja matkailuministeriöstä. – Satsaamme siihen, että täällä on ainakin yhtä turvallista liikkua kuin matkustajan kotimaassa.

Parin viikon aikana kävelin yksinäni kaikkialla kuvaamassa. Kukaan ei koskaan häirinnyt, uteliaisuus joskus vaivasi. Öinen Banjul on ehdottomasti turvallisempi kuin öinen Helsinki. Yöllä liikkumisen ainoa huono puoli Gambian pääkaupungissa oli huono katuvalaistus ja kuoppaiset jalkakäytävät.

Epävirallisesti kuultuna esimerkiksi kiinni jääneen käsilaukkuvarkaan tuomio on sitä luokkaa, että se ainakin laittaa kaksi kertaa ensin harkitsemaan. Paikalliset vankilat eivät ole mitään lepokoteja. Viranomaisten tiukkuuden tässä asiassa ymmärtää kun katsoo hieman maan valuuttatuloja. Yli puolet tulee matkailusta, hopealle kiipeää pähkinän vienti.

Yksi ”häiritsevä” tekijä ovat hotellien porttien vieressä oleskelevat ”bumsterit”, nuoria, kielitaitoisia ja siististi pukeutuneita miehiä, jotka lähtevät opastamaan vaikka minne, luonnollisesti korvausta vastaan. Tästä ilmiöstä valtio pyrkii eroon työllistämällä maaseudun nuorisoa matkailun palvelukseen omien kotikylien lähellä. Bumsterit ovat lähes poikkeuksetta maalta tulleita työttömiä nuoria ja hakeutuneet hotelleiden lähistölle helpon elannon toivossa.

- Terve terve, Jari Litmaanen, Kimi Raikkonen, minu veli seurustelee tuton kanssa Turussa. Suomea on opittu. Nämä ”kalastajat” ovat loppujen lopuksi harmittomia ja heistä pääsee kevyesti eroon ilman väkivaltaa, mutta täytyy myöntää, heissäkin löytyy sitkeyttä.

Tinkiminen kannattaa. Toinen joitakin häiritsevä piirre on paikallinen kaupankäyntitapa. Jos  aikoo jotain ostaa, myyjän hinnasta kannattaa ensin pudottaa ¾ osaa pois ja vasta sen jälkeen lähteä keskustelemaan lopullisesta hinnasta. Myyjä ei koskaan tule tekemään kauppaa omaksi tappiokseen ja toisaalta on sallittua maksaa myös hänen ensimmäisenä esittämänsä hinta.

Erinomaisia ostoksia ovat esimerkiksi puuvillavaatteet ja batiikkivärjätyt kankaat. Kesäpaidan teettäminen kannattaa. Sopivasti tinkimällä saat puuvillan ja silkin sekoitteesta mittojen mukaan tehdyn tyylipaidan alle kymmenen euron.

Tänä talvena perille pääsee jälleen suorilla lennoilla Helsingistä Banjuliin. Matkoja järjestää Tjäereborg. Kahden viikon hinnat alkavat hieman yli 800 euron, mukana lennot, majoitus ja maakuljetukset.

Keltakuumerokotus on suositeltava, ei kuitenkaan pakollinen. Sisämaahan matkustaville malarialääkitys kannattaa ottaa.

Euro on vahva vaihtovaluutta, mutta se ei käy suoraan maksuvälineenä.

Luottokortit käyvät useimmissa hotelleissa. Rahan nosto luottokortilla on erittäin hankalaa. Internet kahviloita on paljon ja se on edullisin tapa pitää yhteyttä kotiin. Kännykkä toimii, mutta sen käyttö Suomeen soittaessa on kallista.

Teksti & kuvat: Jorma Kujanpää