Plaza

Käytännön vinkkejä Phuketista

5.2.2007

Thaimaa, Phuket

Vuoden vaihteessa Phuketin Kata Beachille suuntautuneelta matkalta jäi mukavien muistojen lisäksi monia hyviä käytännön vinkkejä. Ensimmäisen viikon jälkeen, kun osa palasi Suomeen, totesimme yhdessä, että se on ehdottomasti liian lyhyt aika, emme olleet ehtineet vielä mitään. Halusimme ompeluttaa vaatteita, tilata silmälasit ja osallistua retkille.

Lentomatka oli raskas, lähdimme yötä kohden matkaan klo 23.50 Helsingistä. Jos on hyvät unen lahjat, mikäs siinä, eihän se tilavaa ole. Välilasku Pohjois-Intiassa Jaipurin kentällä, soltut odottelivat meitä siellä konekivääriensä kanssa, saimme ottaa mukaamme vain rahapussin ja kännykän sekä passin. Ei kameraa missään tapauksessa. Luulivat varmaan, että me kaapataan koko valtio. Saihan siellä vessassakin käydä, tarjolla oli reikä lattiassa, ei paperia. Rouvashenkilö oli antamassa paperia käsien pesun jälkeen rahaa vastaan, eihän meillä heikäläisten rahaa ollut. Kiduimme tunnin hallissa, josta ei aukaistu yhtään räppänää, ilma oli kuuma ja tunkkainen. No, matkaa oli vain neljä tuntia jäljellä, Olihan meillä uusi levännyt miehistö ja kone täynnä bensaa.

Olimme perillä puolilta päivin, mutta paikallinen aika oli viisi iltapäivällä. Hotellille saavuimme n. puoli kahdeksan aikoihin, lämpöasteita oli n. 30, meinasi suomipojalla vähän hiki lentää. Söimme hotellilla ja painuimme pehkuihin. Tullessa kotiin aikaero ei aiheuttanut muuta kuin sen että heräsimme viikon verran aamu kuudelta ja olimme illalla väsyneitä. Sekin neuvo kannattaa ottaa todesta, että juo 2-4 litraa pullotettua vettä päivittäin, en eläissäni ole liikkumatta hikoillut niin paljon kuin siellä. Meillä oli alakouluikäiset lapset mukana ja hyvin meni heidän kanssaan.

Hotelli oli hieno ja henkilökuntaa paljon. He saavat n. 100 e kuussa palkkaa, en yhtään ihmettele, jos suomalaiset firmat vievät tehtaansa sinne. Yhdellä suomalaisella työntekijällä saa toista kymmentä aasialaista ja ahkeraa työntekijää. No, se on aihe johon en kommentoi, silläkin on puolensa.

Kävimme veneretkellä saarella missä James Bondin kultainen ase on kuvattu. Matkalla ruokapaikkamme, paalujen päälle on rakennettu 2-tuhannelle islamilaisille kyläyhteisö, muutenhan kansa on buddhalaisia. Veneretki Phang han lahdelle katsomaan saarta missä Bondin Kultainen ase on kuvattu, merestä nousee kymmenien metrien korkeuteen saaria, jota ovat kalliota. Ei voinut muuta kuin räpytellä silmiään, että uskoo todeksi. Samalta retkeltä itse saari, siellä oli tietysti T-paidan yms. korujen myyjää kovasti.

Olimme retkellä myös Fanta Seassa, se on elämysmaailma. Joku sanoi, että on kuin Disney World, mutta siellä ei ollut kuitenkaan huvipuistolaitteita. Kävimme ensin syömässä ravintolassa, johon sopii 4000 ihmistä. Jo itse rakennus on uskomaton, ruokaa tarjolla perinteistä thaita ja lisäksi eri kansallisuuksien makupaloja mm. japanilaisia susheja. Iso ulkoalue oli täynnä liikkeitä, jotka myivät mm. matkamuistoja, ulkoalueella oli kymmeniä erilaisia esiintymislavoja ja esineitä. En osaa edes selittää. Itse tapahtuma, luulimme että vain sitä varten sinne mennään oli isossa teatteri, johon sopi 3000 ihmistä. Siellä oli 20 norsua, tiikeri, paljon muita eläimiä, akrobaatteja, perinteisiä thai-ohjelmia, klovneja… Esitys kesti 1½ tuntia ja oli hintansa väärti.

Käytännön vinkkejä

Ensinnäkin pakkasin kolmelle hengelle tietysti liikaa tavaraa, vaikka tiesin että oli varoitettu ottamasta, siellä on halpaa ostaa. Ajattelin vaan, että eihän me tarvita uusia shortseja eikä T-paitoja niin paljon, että muutamia on otettava.

Muutama T-paita ja yhdet shortsit/caprit ja ehkä joku siistimpi iltaruokailu asu voi olla parille eka päivälle, mutta todellakin T-paidat maksaa halvimmillaan pari ja shortsit pari-kolme euroa, niitä tulee ostettua vaikka ei tarttiskaan. Se on hankala olla ostamatta, kun innostuu tinkimään ja tarjoaa mielestään jonkun ”sikahalvan” hinnan, niin se loppujen lopuksi lähtee sillä. Jos esim. joku tuote maksaa 800 bahtia, tarjoa 2-300, aikasi kinattua saat sen sillä. Ja molemmat on tyytyväisiä niin ostaja kuin kauppiaskin. Heillä ei ole mitään kiinteitä hintoja näkyvillä, he heittävät tietysti jonkun korkean ensin. Huomasimme kuitenkin, että kauppiaat tietävät toistensa hinnoista, eivät he mene lankaan.

Muuten Phuketin kaupungissa on Big C tavaratalo vastaa Citymarkettia Suomessa, sopii niille jotka eivät juokse merkkituotteiden perässä. Samat T-paidat sieltä 50 senttiä – euron, farkkuja 5 e, sandaaleita 1. Samoja matkamuistoja, mitä turistikohteissa myydään, saa hullun halvalla. Esim. yhdet sandaalit kalleimmillan myynnissä 800 bahtia, siellä 125 bahtia, eikä tarvitse tinkiä. Sekin alkaa väsyttää suomalaista. Siis 1000 bahtia on 20 e.

Otin mukaani esim. lenkkarit, ne ovat ehdottomasti liian kuumat siellä, ainoastaan sandaalit. Mukaani haalin lääkkeitä, ensiaputarvikkeita yms. kyllä sieltä saa ja hotellit on hyvät, he järjestävät. Tai jos lähdette porukalla, jakakaa vähän, mitä kukakin ottaa. Nimittäin ongelma tulee lähtiessä, kun olet hamstrannut ”hullun halvalla” tavaraa, se ylittääkin laukkujen kanssa 20 kg per hlö, jonka saat tuoda.

Jokaisesta ylimääräisestä kilosta maksat käteisellä Bahteina kentällä 10 e, ei ole enää halpoja tavaroita. Opas neuvoi meidän kuuden laittavan yhtä aikaa matkalaukut, yleensä jollakin henkilöllä on alle 20 kilon, jos toisella on yli. Haimme kuntosalilta viimeisenä iltana puntarin, joten tiesimme vähän, mitä sopii. Käsimatkatavaraa saa olla 5 kg/hlö. Päällekään ei jaksa n. 35 asteen kuumuudessa kovin monia T-paitoja laittaa.

Yksi hyvä tuote, minkä ostin Suomen apteekista, oli käsidesigeeli. Tippa sitä kaikille ennen syöntiä, kuivuu heti, ei tuoksu voimakkaalle. Se oli todella hyödyllinen, varsinkin retkillä, kun söimme viidakossa ja islamilaiskylässä. Mahatauti meillä kaikilla oli kerran lievänä, ei paha olo, mutta ripuli. Otin itse Imodiumin pari kertaa, toin niitä Suomesta. Vähintään Havrix-rokote kannattaa ottaa ja tarkastaa muutenkin, että pakolliset ovat voimassa. Se on muuten yllättävän kallis, 50 e kerta ja toinen piikki loman jälkeen saman verran. Kun kerrot sen koko perheenjäsen määrällä, tulee hintaa. Onhan se toki muinakin vuosina ja muillakin lomilla voimassa, mutta kun lasket mitä matka maksaa, niin hyvä ottaa huomioon.

Niin, ostimme lähtiessä vahvat aurinkovoiteet, kertoimia 15-20, niin kuin olimme kuulleet. Parin päivän päästä varjossakin oleillut oli jostakin kohdasta palanut. Löysimme sieltä apteekista 50-70 kertoimilla olevaa aurinkovoidetta ja halvempaa kuin Suomessa. Aurinko ottaa siellä vedessäkin metrin syvyyteen, ja vaikka vettä tulisi hiukan taivaalta, joku oli palanut. Suomalainen ei tietenkään usko ennen kuin itse kokee, menkääpä kokeilemaan. Jos hyttyset tekevät pahoja näppyjä Suomessa, aika varmasti kärsii niistä matkallakin. Kuulin eräältä naiselta, että ottavat jo kotona lähtiessä kortisoni rokotuksen. Meillä miestäni pisti iltaisin ja öiseen aikaan, niitä ei aina edes huomaa. Hänellä ao. kohta jopa turposi, punotti ja kuumotti ja kutina oli kiusallista. Laitoin yöksi hydrokortisonia 2,5 % se auttoi vähän, mutta ei täysin. Sielläkin on mahdollisuus saada kortisoni piikki, siitä ei kokemuksia. Osti kyllä Hyttys-ässää Suomen apteekista, mutta arvaa muistaako sitä laittaa siellä helteessä.

Matkanjärjestäjä suositteli tiettyä silmälasiliikettä, joka on luotettava. Ei välttämättä halvin. Sain lasini 440 eurolla, kotona ne olisivat maksaneet normaalihinnalla n. 800 e, mutta alennusmyynneistä saa samalla hinnalla Suomessakin. Itse hain reseptin Suomesta silmälääkäriltä, olisi optikko voinut näkötarkastuksen tehdä sielläkin ja tekee sen joka tapauksessa. Mutta käyn lääkärillä, sen takia, jos tulee silmäsairauksia, sitä optikko ei näe. Kaikki hoitui Thaimaassa ammattitaitoisesti, englantia on hyvä osata kauppaa tehdessä, niistä ei voi tinkiä.

Ompelutimme myös vaatteita, myöskin matkanjärjestäjän suosittelemassa liikkeessä. Kauppias puhui jopa muutaman sanan suomea. Työ ja materiaali oli laadukasta, mutta ei halvinta. Tiedän monia, jotka ovat teettäneet esim. miehen puvun, paidalla ja kravatilla n. 50-90 eurolla kankaasta riippuen. Meidän kasmir-villainen puku maksoi n. 240 e. Varaa aikaa ompeluun, niitä on tapana sovittaa monta kertaa. Eka kerralla esim. ilman hihoja, seuraavalla kerralla lähes valmis, mutta korjauksia tulee, ja vielä ainakin kerran valmiina. Jos vielä on jotain, täytyy varata päivä, että ehdit saada sen mukaasi. Etumaksuna maksetaan n. 35 % hinnasta visalla tai bahteina. Palvelu oli upeata, myyjä kuskasi meitä ja vaatteita, liikkeessä tarjoilu pelasi. Huomasin, että Thai-silkki rypistyy käytössä, ehkä jokin sekoite olisi käytännöllisempi. No, onpahan ainakin omilla mitoilla tehty. Nekin painavat…

Matkanjärjestäjien retket ovat hiukan kalliimpia kuin kadun varren kauppiaiden. Jos osaat hyvin englannin kielen, mene vaan mukaan. Meidän kielitaitomme ei niin hyvä ole, joten maksoimme vähän enemmän siitä, että saimme kuulla oppaan selostukset suomeksi. Se oli parasta antia lomalla. Jos emme olisi osallistuneet erilaisille retkille, emme tietäisi Thaimaasta paljon mitään. Se on rikkaus! Phuket-town retkellä kävimme kauppahallissa, kuvassa yksi myyntipöydistä mm. sian päitä lämpöä oli n. + 40. Kuvittele mikä haju, ajattelin etten syö enää koskaan.

Pesulan käyttö oli meille yllätys. Huoneissa oli pussi, johon likaiset vaatteet jätetään ja pussiin huoneen numero, siistijät vievät sen ja tuovat päivän parin päästä, eikä maksa monta kymmentä senttiä. Siksi ei kannata haalia kotimaasta vaatteita, koska puhtaanapito hoituu niin edullisesti. Sekin olisi varmasti vielä halvempaa, jos viitsisi nähdä vaivaa ja viedä kadun varrella oleviin pesuloihin. Pesetin pari päivää ennen lähtöä kaikki mahdolliset, saivat nekin tahrat pois, mitä ei oltu Suomessa saatu ja vaatteet olivat viikattu kuin ostaessa, menivät matkalaukkuun pieneen tilaan.

Ei mitään vaaraa eikä uhkaa ollut, ei tarvinnut pelätä, että joku ryöstää laukun tms. kuin Bulgariassa tai Tallinnassa. Nimimerkillä kokemusta on. Itse Thaimaalaiset ovat uskontonsa takia rehellisiä, mutta liian sinisilmäinen ei kannata olla, ja onhan siellä kymmeniä tuhansia turisteja. Joku taksikuski tai kuljettaja voi esim. houkutella retkelle, lupaa viedä jollekin edulliselle esim. ompelijalle tai kultasepän liikkeeseen. Hän voi huijata, paikka onkin kallis ja hän saa itse palkkion, kun tuo ”tyhmiä” turisteja. Moni mies myös luulee iskevänsä nätin tytön kadulta/baarista ja huomaakin sen olevan poika. Oli meidänkin hotellissa neljällä miehellä yhteinen tyttö, eivät onneksi olleet suomalaisia.

Matka on kallis ja hankala, mutta perillä kiitos seisoo. Maa on ihanan erilainen, sellaista ei ole ennen kokenut Kanarian ja Etelä-Euroopan matkoillaan. Ilma on lämmin aina, joskus liiankin lämmin, kaikki on halpaa, ja maisemat silmiä hiveleviä. Jos pidät thairuoasta, syöminen on halpaa, annos n. 2-4 euroa, olut alta kaksi euroa ja kaupassa tietysti vaan 50 centtiä. Tupakka-aski pari euroa, jossain allekin. Jos haluat kansainvälistä ruokaa, se on kalliimpaa, mutta ei Kanarian hinnoissa missään tapauksessa n. 5-10 e. En ostaisi ruokaa mopoilta, jotka ovat kuin liikkuvia grillejä, ei tietoa kylmäketjuista tai hygieniapassista, ei sinne päinkään, paikalliset niitä näytti käyttävän. Broilerin koivet roikkuvat ylhäällä ja ulkona illallakin +30 lämmintä.Viinipullo ruoan kans oli kallis siihen hintatasoon verrattuna, vajaa 40 e. Tuontituotteet ovat aina kalliimpia.

Kuvagalleria