Plaza

Oman, Lähi-itä, moskeijat, linnoitukset

Beduiiniäiti kaataa minulle kupin höyryävää kahvia. Siinä maistuu uusi makututtavuus minulle – kardemumman ja sahramin hieno, mutta niin täydellinen avioliitto. Hänen miehensä oli lähtenyt aikaisin aamulla satojen kilometrien päähän kalaan.

Aavikon ikivanhoilla karavaaniteillä liikutaan nyt maastureilla ja taskussa kulkee kännykkä. Olen Sharqiya Sandsin, joka myös Wahiba Sandsin nimellä tunnetaan, hiekka-aavikolla, Omanissa.

Teltan ulkopuolella maaston väri vaihtelee appelsiinista meripihkaan ja aina kultaan asti. Hiekkadyynejä näkyy niin pitkälle, kuin vain silmä kantaa. Monet dyyneistä kohoavat jopa parinsadan metrin korkeuteen.

Omanin kolmimiljoonaisesta kansasta miljoona on paimentolaiselämää eläviä beduiineja. Sharqiya Sands on heidän asuinaluettaan.

Monet beduiineista ovat erikoistuneet kameliraveihin, joita tavallisesti vietetään lokakuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin asti.Beduiinit ovat myös taitavia kutojia. Voimakkaat värit ja erilaiset kuviot antavat omalaatuisen ilmeen heidän käsitöilleen. Ne ovat myös oiva matkamuisto kotiin.

Harva voisi uskoa, että aavikon kesytön kauneus tarjoaa kodin myös 180 kasvilajille sekä 200 eläinlajille. Hehkuvien värien auringonlasku aavikolla on maaginen kokemus, jonka matkailija muistaa vielä pitkään matkan jälkeenkin.

Erilainen Oman

Omanin korkeat vuoret, syöksyvät vuonot ja hienot rannat ovat kuin visuaalinen buffet Lähi-idän hiekkamaisemiin tottuneelle. Mutta se ei ole vain maasto, joka tuo matkailijan Omaniin, vaan itse omanilaiset. He ovat tunnettuja vieraanvaraisuudesta.

Vaikka pääosalle Omanin matkailijoista pääsyy vierailuun on kulttuurimatkailu, tarjoaa maa myös hienoja rantoja löhölomailuun. Yksi suosituimpia on Qurumin ranta lähellä pääkaupunkia Muscatia. Ras al-Haddin ja Ras al-Jinzin rannoille tulevat merikilpikonnat vuosittain laskemaan munansa. Näin näiden isojen esihistoriallisten eläinten elämän jatkuvuus taataan myös tulevaisuudessa.

Matkailu on vielä nuorta täällä. Oman on hiljalleen tulossa tunnetuksi muun muassa Dubaista seilaavien lomaristeilijöiden yhtenä satamakohteena. Täältä on turha hakea Espanjan tapaisia turistirantoja, joilla kesäkuukausina tuntuu puoli Eurooppaa ottavan aurinkoa. Omanin rikkaus on sen identiteetissä, jonka maa on osannut säilyttää. Massalomakohdetta siitä ei haluta.

Maan nykyhistoria alkoi kirjaimellisesti 1970, kun tuolloin 30-vuotias sulttaani Qaboos bin Said nousi valtaistuimelle. Vuonna 1970 maassa ei ollut kunnollista järjestettyä koulutusjärjestelmää tai terveyspalveluita ja päällystettyjä teitäkin oli vain kymmenen kilometrin verran. Qaboos bin Saidin horjumaton vision maan yhteiskunnallisista ja taloudellisista mahdollisuuksista sekä hänen käytännöllisyytensä ja kärsivällisyytensä ovat tehneet hänestä näiden yli 40 vuoden aikana kansalaisten keskuudessa rakastetun henkilön.

Pääkaupunki Muscat

Missä Dubai tunnetaan mielikuvituksen rajoja hipovista rakennuskohteistaan ja pilvenpiirtäjämaisemistaan, on Omanin pääkaupunki 634 000 asukkaan Muscat kaupunki, jolla on monta sydäntä. ”Arabian jalokiveksi” kutsutulla Muscatilla ei ole varsinaista ydinkeskustaa, vaan lukuisia pienempi keskuksia, kuten vanhakaupunki, Murah sekä modernit liikekeskukset, kuten Ruwi ja Al Qurm.

Muscatin tunnetuin maamerkki on sen Suuri Moskeija. Sulttaani Qaboos bin Said rakennutti moskeijan vuosina 1995 – 2001. Erikoiseksi sen tekee se, että sulttaani maksoi itse rakennuskustannukset omasta kukkarostaan.

Moskeijan kauniista arkkitehtuurista voi matkailija erottaa muun muassa turkkilaisia ja marokkolaisia tyylisuuntia. Kahdeksan tonnia painavan Swarovskin kristallikruunun alla levittäytyy silmiä hivelevän upea persialainen matto. 600 iranilaista naista kutoi sitä neljän vuoden ajan. Luomuksella on kokoa 70 metriä kertaa 60 metriä.

Käydään Nizwassa

Tieverkosto on hyvässä kunnossa eikä menovesikään paljoa maksa öljystä rikkaassa maassa. Niinpä moni matkailija lomallaan päätyy vuokraamaan auton. Se myös mahdollistaa lähemmän tutustumisen tähän kiehtovaan maahan. Erinomainen vierailukohde on esimerkiksi maan entinen pääkaupunki Nizwa.

Lukuisat linnat ja linnoitukset viitoittavat matkailijan tietä Omanissa. Jotkut niistä ovat ajalta ennen islamin tuloa maahan 500-luvulla. Jokaisella niistä on omat arkkitehtoniset piirteet. Varudu kiipeämään runsaasti ylös ja alas.

Nizwan linnoitus hallitsee kaupungin katukuvaa. Sen rakennutti vuonna 1668 Bin Saif al Y´aribi, joka oli hallitsijasuvun ensimmäinen imaami. Linnoitus toimi paitsi imaamin asuinpaikkana niin myös hallinnollisena virantoimituspaikkana ja vankilana. Sen rakentaminen kesti 12 vuotta. Ylhäältä linnoituksesta avautuu kauniit näkymät alas kaupunkiin.

Perjantaiaamuisin Nizwassa pidetään karjamarkkinat. Tunnelma on sanoin kuvaamaton. Markkinat antavat paikallisväriä paitsi kaupungille, niin myös matkailijan valokuville.

Nizwa on tunnettu hopeastaan. Monet matkailijat ostavatkin täältä matkatuliaisiksi Omanin lipusta tunnetut hopeiset khanjar-tikarit. Niiden hinta määräytyy päivän kurssin mukaan.

Matka Omaniin on myös matka suitsukepihkan maahan. Suitsukkeet tuoksuvat lähes kaikkialla; niin valtion virastoissa, yksityiskodeissa kuin myös basaareissa. Noin puolentoista tunnin lentomatkan päässä maan pääkaupungista Muscatista sijaitsee Salalah. Siellä matkailijan on mahdollisuus nähdä kuinka alueen Boswellia-puista kerätään talteen suitsukepihkaa. Entisajan suitsukepihkakaravaanit kuljettivat tätä kultaakin kallimpaa ainetta erämaiden kautta Egyptiin ja Syyriaan.

Jopa Saban kuningattaren sanotaan ihastuneen siihen niin, että hän lähetti suitsukepihkaa Salomon hoviin tehdäkseen vaikutuksen kuninkaaseen. Tänä päivänä käyttää omanilainen maailman huipputuoksuihin lukeutuva Amouage käyttää tuotteissaan myös suitsukepihkaa.

Käy Omanissa nyt

Matkailijalle, joka hakee syvällisempää sisältöä matkalleen, tarjoaa Omanin sulttaanikunta paljon nähtävää ja koettavaa. Paras tapa valmistautua matkaan on lähteä ilman ennakkoluuloja ja jos mahdollista ilman tiukkaa matkasuunnitelmaa. Näin matkasta nauttii enemmän ja ken tietää vaikkapa ystävälliset omanilaiset kutsuisivat syömään kotiinsa, kuten minulle kävi.

Olohuoneen lattialle katettiin juhlapöytä, jonka antimissa tuoksui ja maistui itämaisten mausteiden harmonia. Lopuksi tarjoiltiin vielä talon omia taateleita sekä kahvia, jonka sahramin ja kardemumman täydellinen avioliitto päätti muistorikkaan aterian. Taatelit ja kahvi ovat vieraanvaraisuuden osoitus omanilaisessa kodissa ja niinpä niitä onkin aina tarjolla vieraalle.

Lisää tietoa

Omanin viralliset matkailusivut
Destination Oman

Teksti ja kuvat: Timo Kauppinen