”Onpa paljon tota valkoista!”

Äiti kertoo iltaisin hoivakodissaan suurena salaisuutena muille, että hän asuu siellä, koska on eronnut miehestään. Kun isäni kysyi häneltä asiasta, äiti kielsi puheensa ja sanoi, ettei ole koskaan epäillyt heidän eronneen. 

Silti heidän hääkuvansa on taas kadonnut hänen yöpöydältään. Jäljellä on pelkät tyhjät kehykset.

Vanilja-suklaata

Äidin vierailut ”ulkomaailmassa” ovat sujuneet hyvin. Hän on käynyt meillä monesti ja eilen veimme hänet ravintolaan syömään. Kun tilasimme jälkiruokaa, tiedustelin että ottaisiko hän mieluummin vanilja- vai suklaajäätelöä.

”Vanilja-suklaata”, hän ilmoitti.

”Eikun jompikumpi, vanilja tai suklaa?” kysyin.

”Aijaaha. No vanilja-suklaa.”

”Siis kumpi, vanilja vai suklaa?

”No tuota. Vanilja-suklaa.”

Äiti sai vaniljajäätelöä, jossa oli suklaata. Päätöksien tekeminen ja asioiden ymmärtäminen tuottavat hänelle yhä suurempia vaikeuksia.

Ajoneuvoja takapenkiltä

Ajan ja paikan hahmottaminen katoaa, mutta äiti nauttii kun pääsee tuulettautumaan hoivakodin ulkopuolelle. Hän myös antaa minulle ajoneuvoja, jos olen hänen mielestään pysähtynyt liikennevaloihin liian pitkäksi aikaa. 

Hän ei muista laittaa turvavyötä, jollei siihen erikseen kehoteta ja ohjeisteta, miten se tapahtuu. Äiti ihmettelee aina auton takapenkillä istuessaan liikennettä ja maisemia.

”Onpa paljon tota valkoista! Hienon näköistä”, hän ihasteli viikonloppuna.

Lumi teki äitiin vaikutuksen. 

 

Teksti: Kun lamppu sammuu
Avainsanat: alzheimerin tauti, avioero, ero, hääkuva, muisti, muistisairaus

Kommentit

Oma kommentti