Hoitokodin aika

Kun elokuussa nimikoin lasteni vaatteita päiväkotia ja eskaria varten, en osannut kuvitella että parin kuukauden kuluttua tekisin samaa äitini tavaroille.

Mutta niin kävi, että maanantai-iltana istuin espoolaisen hoitokodin lattialla ja ähelsin mustalla tussilla sukkia myöten jokaiseen vaatekappaleeseen hänen etu- ja sukunimensä. Muuten ne hukkuisivat hoitokodin pesukoneiden ja kuivausrumpujen syövereihin, minulle kerrottiin.

Halaukset eivät auttaneet

Viime viikon lopulla äidin hallusinaatiot pahenivat ja hän osoitti usein vihamielistä käytöstä. Maanantaina sain isältäni töihin viestin, että äiti on ollut tuntikausia hallusinaatiotilassa – oma koti ei ollutkaan enää oma koti ja hän halusi vimmatusti vanhempiensa luokse lapsuudenkotiinsa. Isäni ei saanut äitiä enää palaamaan tähän hetkeen. Halaukset eivät enää auttaneet.

Meillä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin soittaa alueemme muistineuvojalle ja pyytää pikaista sijoituspaikkaa äidille. Muistikoordinaattori sai järjestettyä äidille tilapäisen hoitopaikan välittömästi. Olemme todella kiitollisia, että apu oli tuskaisessa ja vaikeassa tilanteessa niin lähellä. Voin vain ihailla tapaa, jolla tämä työlleen omistautunut ihminen suhtautuu meihin omaisiin ja hätäämme.

Raskas päivä

Vaikka saimme ahdistukseemme helpotuksen, maanantai oli elämäni raskain päivä. Sovimme isäni kanssa, että minä kerron äidilleni hoitokotiin lähtemisestä. Jostain syystä äiti uskoo minua, ainoaa lastaan parhaiten. Isääni hän olisi todennäköisesti ruvennut syyttelemään siitä, että hän haluaa talon itselleen ja jollekin naiselle.

Lähdin töistä vanhempieni luokse epätodellisessa tilassa. Tuntui siltä kuin jalkani eivät olisi kulkeneet eteenpäin. Päässä sumeni ja oksetti. Matkalla autolleni soitin miehelleni itkun ja huudon sekaisen, ”mä en pysty tähän” -henkisen puhelun. Mies sai minut vakuuttumaan siitä, että oikea aika on nyt koittanut.

Vanhempieni kotona kohtasin äidin, joka kertoi haluavansa lähteä omien vanhempiensa luokse. Kerroin, että lääkärit ja hoitajat haluaisivat hänet muutamaksi päiväksi väliaikaiseen hoitokotiin, jonka jälkeen katsottaisiin mikä olisi äidille paras ratkaisu. Kuulin järkevyyden omassa äänessäni, mutta tunsin itseni petturiksi. Olin viemässä äitiä pois asunnosta, joka oli ollut hänen kotinsa miltei 30 vuotta. Olin viemässä äitiä pois kodista, jonne muutimme kun olin 4-vuotias.

Pakkasin äidin vaatteet ja yllätyksekseni hän lähti myötämielisesti mukaamme. 

”Mutta olisi täällä kotonakin ollut kiva olla”, hän kuiskasi hiljaa eteisessä.

Se lause seuraa minua hautaan asti. Mutta ei kulunut kuin hetki kun hän ei taaskaan enää tuntenut kotia omakseen. Kirkas hetki kesti vain pari minuuttia.

Meillä on toisemme

Äiti jäi hoitokotiin rauhallisena ja hyväntuulisena. Se teki koko asian paljon helpommaksi vaikka toisaalta hänen reaktionsa kertoo siitä, että peli on menetetty. Todellinen ja oikea äitini olisi pistänyt viimeiseen asti hanttiin eikä olisi suostunut jäämään hoitokotiin mistään hinnasta.

Mikään ei ole koskaan sattunut minuun niin paljon kun se hetki, jolloin jätimme hänet yksin hoitokodin ruokatilaan syömään lihakeittoa. Hän näytti niin pieneltä ja hauraalta, paljon nuoremmalta kuin kukaan muu potilaista. Hänen ei kuuluisi olla siellä. Hänen pitäisi nauttia parhaista eläkevuosistaan juuri nyt.

Ovet sulkeutuivat takanamme ja itkimme. Hoitaja kannusti sanomalla, että onneksi teillä on toisenne. Hän oli oikeassa. Vein isäni kotiimme, jossa mieheni odotti pitsojen ja kylmien juomien kanssa. Purimme surun ensihetket perisuomalaisella tavalla, olutta ja siideriä hörppien.

Ensi viikolla ratkaistaan, mistä äidille saadaan pysyvä hoitopaikka. Olemme toivoneet ensisijaisesti naapurissani sijaitsevaa hoitokotia, jotta voisimme vierailla hänen luonaan usein. Tämä hoitokoti sijaitsee vastapäätä lasteni päiväkotia.

Mutta nyt etenemme kliseisesti päivä kerrallaan. Ja muistamme surun hetkillä, että meillä on toisemme.

 

Teksti: Kun lamppu sammuu
Avainsanat: alzheimer, hallusinaatio, hoitokoti, ikävä, kaipuu, muistikoordinaattori, muistineuvoja, suru, tilapäinen hoitopaikka, tuki, väliaikainen hoitopaikka

Kommentit

Oma kommentti