Kun lamppu sammuu – elämää Alzheimer-potilaan lähellä

Kun lamppu sammuu

Neljä vuotta sitten perheemme elämä muuttui.  Äitini sai Alzheimer-diagnoosin vain 64-vuotiaana. Tauti oli jyllännyt hänessä jo pitkään, mutta syksyllä 2011 diagnoosi oli virallinen. Tässä blogissa kerron elämästämme Alzheimer-potilaan läheisinä.

Valitettavasti tämä on tarina, jolle ei ole luvassa onnellista loppua. Mutta tämä on tarina, jossa onnellisista hetkistä otetaan kaikki ilo irti.

Tervetuloa mukaan seuraamaan matkaamme.

Kirjoittaja on 33-vuotias espoolainen toimittaja, jolla on mies ja kaksi lasta. Ja myös Alzheimeria sairastava 69-vuotias äiti sekä 66-vuotias isä.

Teksti: Kun lamppu sammuu
Avainsanat: esittelyteksti

Kommentit

Kiitos! Äitini ollut samanikäinen sairastuessaan.
Nyt aikaa on kulunut jo 11 vuotta.
Kesällä saimme viettää lomaviikon Kreikassa yhdessä omaishoitaja isän ja perheeni kanssa.
Rohkeasti vain elämää vuosiin ❤ sairauden kulkua on vaikea lopulta ennustaa.
Kaikkea hyvää sinulle ja perheelle.
Alzheimer on edelleen läsnä vahvasti minunkin mielessä.

Oma kommentti