Ruokasoodalla elämä järjestykseen – Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä

brittmarie_kavi_taalla

Muutamia vuosia sitten ruotsalainen Fredrik Backman (s. 1981) raapusti lyhyen kertomuksen Ove-nimisestä mielensäpahoittajasta suosittuun blogiinsa. Lukijat hullaantuivat järjestyksen miehestä ja vaativat saada kuulla yrmyliinin elämäntarinan kokonaisuudessaan. Näin syntyi Backmanin ensimmäinen romaani Mies joka rakasti järjestystä (Man som heter Ove).

Nyt Backmanilta on ilmestynyt toisinkoinen, Britt-Marie kävi täällä (Britt-Marie var här). Suomalainen kustantaja on vaihtunut Atenasta Otavaan, mutta suomennoksesta vastaa onneksi edelleen Riie Heikkilä. 

Britt-Marien kertomus saapastelee helpon mielevästi Oven jalanjäljissä. Kummassakin romaanissa noin kuusikymppinen, kaavoihinsa kangistunut ihminen on jäänyt yksin pitkän parisuhteen jälkeen: Ove kaipaa kuollutta vaimoaan, Britt-Marie pakkaa ikkunanpesuaineensa ja lähtee 40 avioliittovuoden jälkeen pettäjämiehensä luota. Molemmat koettavat vajavaisilla ihmissuhdetaidoillaan pärjätä oudolta tuntuvassa tilanteessa, vieraiden ihmisten kanssa. Luvassa on koomisia törmäyksiä ja hellyttäviä ystävystymisiä.

Ovelle rutiinia ilmensi illalliseksi valmistetut perunat lihakastikkeella. Britt-Mariella elämän kurinalaisuutta mittaavat ihmepuhdistajana tunnetun ruokasoodan määrä ja ruokailuvälineiden oikea järjestys keittiönlaatikossa. Ove päätyy kahnauksiin ja yllättäviin ystävyyssuhteisiin rivitaloyhteisössä, kun Britt-Marie taas valloittaa työllistymispyrkimyksillään ja vastarantakiiskeilyllään vahingossa kokonaisen kylän. 

Yhteistä on myös se, että kummassakin kertomuksessa traagiset takautumat paljastavat vähitellen, miksi päähenkilöt palvovat jämptiä järjestystä.

Merkitystä etsimässä

”Kun ihminen tulee tiettyyn ikään, hän miettii oikeastaan koko ajan yhtä ja samaa: miten tätä elämää tulisi elää”, Backmanin romaani pohtii. Ja vielä tärkeämpää: kenen vuoksi elämää eletään, itsen vai muiden. 

Ehkä näin suomalaislukijana olen jo ehtinyt makustella mielensäpahoittajakirjallisuutta kyllästymiseen asti, sillä otollisista lähtökohdista – olenhan Tuomas Kyrö -fani ja Backmanin Ovestakin pidin – huolimatta kyllästyin välillä jaaritteluun ja pistin kirjan surutta tauolle odottelemaan parempia hetkiä. Tiivistäminen olisi terävöittänyt kerrontaa, joka kärsi toistosta sekä juonen että vitsien suhteen – toisaalta enpä tippunut kirjan kyydistä pidemmänkään lukutauon aikana. 

Ei tässä mitään pyörää keksitä uudelleen taikka sorvata suurta kirjallisuutta. Silti ihan oivaltavalla ja sympaattisella vastahankahuumorilla sekä pienellä surun viipaleella Fredrik Backman jälleen kertoo tolkun ihmisten merkityksestä osana yhteisöä. Sekä Britt-Marie että Ove, kuten myös heidän suomalainen versionsa Kyrön romaaneissa, vaikuttavat päällepäin vanhoillisilta turhanvalittajilta. Juuri siksi kai lukijaa liikuttaa, kun rajoittunut kritisoija osoittautuukin pintaa rapsuttamalla suvaitsevaiseksi ja jopa sosiaalisesti lahjakkaaksi henkilöksi.

Sisältö ratkaisee ja itsestä se onni lähtee. 

Suosittelen Britt-Marie kävi täällä -romaania erityisesti humoristista kesälomalukemista hakeville sekä Minna Lindgrenin Ehtoolehto-sarjan ja Jonas Jonassonin paasilinnamaisen Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi -huumoriromaanin ystäville. 

Fredrik Backman: Britt-Marie kävi täällä (Britt-Marie var här)  
suom. Riie Heikkilä
378 s. 
Otava 2015
Ennakkokappale

Teksti: Plaza
Avainsanat: huumori, käännöskirja, käännösromaani, mielensäpahoittajakirjallisuus, Otava, Riie Heikkilä, ruotsalainen romaani

Kommentit

Oma kommentti