Elämän käännekohdassa katse kääntyy menneisyyteen – Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni

valkoinen_toyota_vei_vaimoni”Runeberg-palkinto kääntää Joni Skiftesvikin uran uuteen nousuun”, ennakoi Antti Majander uutisoidessaan Helsingin Sanomissa vuoden 2015 Runeberg-voittajasta. Ennakointi on rohkea heitto, jolla Suomen suurimman päivälehden kulttuurikriitikko voi laittaa pyörät pyörimään teoksen ja kirjailijan alla. Käännekohdasta on kuitenkin aiheellista puhua – monessa mielessä.  

Oululaisella Joni Skiftesvikillä (s. 1948) on takanaan laaja ja vaikuttava tuotanto kaunokirjallisista teoksista radiokuunnelmiin ja elokuvakäsikirjoituksiin. Myös palkintoja on matkan varrella kertynyt. 

Vaikka tosipohjaisuus on kulkenut herkkänä vireenä muutamissa kirjailijan aiemmissa teoksissa, Valkoinen Toyota vei vaimoni asettaa miehen elämän vaakakuppiin suorastaan syntisen tarkasti. Romaani vie Skiftesvikin uudelle, syvästi henkilökohtaiselle tasolle, mutta se nostaa hänet myös tällä hetkellä niin kovin trendikkäälle omaelämäkerrallisen romaanikirjallisuuden aallonharjalle, jolla tasapainottelevat jo muun muassa Karl Ove Knausgård, Olli Jalonen ja Jari Tervo.

Jostain syystä omaelämäkerrallisuus puree lukijoihin. Onko kyseinen proosalaji suosiossa tositelevision menestyksen tähden vai janoavatko lukijat rehellisyyttä kaunokirjallisessa muodossa satunnaisesta fiktiosta välittämättä? Näitä pohdin mielessäni.

Joka tapauksessa Valkoinen Toyota vei vaimoni kumpuaa omaelämäkerrallisuudesta – ja eräästä kirjailijan elämän käännekohdasta.

Elinpäivien arvaamattomuus saa aikaan rehellisyyden ja avoimuuden aallokon

Teoksen nykyhetkessä kirjailijakertoja kamppailee henkensä puolesta Oulun yliopistollisen sairaalan teho-osastolla. Taksinkuljettaja valkoisella Toyotallaan on aiemmin vienyt kirjailijan vaimon lentokentälle. Helsingissä on käynnissä vakava operaatio, jossa puolisolle tehdään hartaasti odotettu sydämensiirtoleikkaus.

Olin sanomaisillani, että minusta on tullut aivan outo. Vainajat vain pyörivät mielessä, vaikka makasin vuoteessa, jonka ympärillä oli laitteita ja niiden sähköiset käyrät kertoivat, että minussa oli elämää ja voimaa. Sitä oli vielä ihan tuhdisti, mittarit todistivat.

Teoksen alaotsikoksi on valittu elämänkuvia. Lukiessa tuntuu tosin välillä siltä, että romaani tarjoaa enemmän kuvia kuolemaan, joka kulkee aina elämän rinnalla vääjäämättömänä vastinparina ja varjona. Kuolema on tekstissä koko ajan läsnä jännitteenä ja tapahtumia kirkastavana sysäyksenä, kun kertoja puntaroi menneisyyttään ja juuriaan.

Tunnelma on pääosin melankolinen ja latautunut, vaikka välähdyksenomaiset muistot nuoruuspäiviltä antavat myös lempeän humoristisia pilkahduksia miehen kasvutarinaan. Murheellisin muisto on kirjailijan Kim-pojan, taivaankorjaajan, hukkuminen kanoottiretkellä.

valkoinen_toyota_vei_vaimoni

Mollivoittoisuudesta huolimatta kirjailijan toiveissa on lisää elonpäiviä. Katarttisuus – käsite, joka tulee liitettyä melko usein omaelämäkerralliseen proosaan – nousee tekstin edetessä keskiöön. Paljastusten kautta haetaan puhdistumista.

Valkoinen Toyota vei vaimoni kuvaa koskettavasti kertojan elämää, pitkää parisuhdetta rakkaan vaimon kanssa, perheen lapsia sekä kaikkia elämän varrelle kertyneitä menestyksiä ja menetyksiä. Skiftesvik ei turhilla sanoilla koreile, vaan jokainen lause on tunteella punnittu.

Realismi rikkoutuu yhteen tummansiniseen, surrealistiseen kohtaukseen, joka asettuu vastahankaan muun tekstin aitouden kokemuksen kanssa. Hämmennys jättää lukijalle sopivasti kysymyksiä pohdittavaksi elämästä – ja kuolemasta. Siksi on helppo myhäillä Runeberg-palkinnon valintalautakunnalle, joka kiitteli perusteissaan Skiftesvikin romaania sen jälkivaikutuksista:”Kun kirjan on sulkenut, tapahtuu ihme: kirjan painava sisältö jatkaa elämäänsä mielessä ja kasvaa päivä päivältä.”

Totta.

Tämä arvio on osa kirjabloggaajien tempausta, jonka myötä tuoretta Runeberg-voittajaa nostetaan esille blogeissa. Arviot ilmestyvät samaan aikaan ainakin seuraavissa blogeissa: Kirsin kirjanurkka, Kirjakaapin kummitus, Erjan lukupäiväkirja ja Kujerruksia. Lukukausi-blogin Jaana ennätti arvioida teoksen jo elokuussa.

Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni. Elämänkuvia
Kansikuvitus: Seppo Polameri
246 s. 
WSOY 2014
Oma ostos

Teksti: Plaza
Avainsanat: Joni Skiftesvik, kirjabloggaajat, omaelämäkerrallinen romaani, romaani, Runeberg-palkinto

Kommentit

Oma kommentti