Kirjallisuusgaala Suomeen?

kirjasydan

Tänä iltana monissa suomalaisissa kodeissa on katseltu televisiolähetystä Hartwall Arenalta, jossa on juhlittu näyttävästi urheilua. Suomen Urheilugaala kokoaa yhteen urheilijoita eri lajeista ja nostaa esille vuoden urheilutekoja. Kirjanörttinä kysyn, miksi ihmeessä kirjallisuudelle ei järjestetä samantapaista juhlaa tai gaalaa?

Kirja-alan vaikeuksista on luettu viime vuosien aikana masentavan paljon: kirjamyynti sakkaa, kirjakauppoja lakkautetaan, yt-neuvotteluja on siellä ja täällä, vain harvat kirjailijat saavat mediahuomiota ja sitä kautta keräävät myös myyntipottia muiden edestä.

Tänä vuonna vietetään erityistä Kirjan vuotta, jonka tarkoitus on toimia nosteena kirjojen ja lukemisen puolesta. Vuoden mittaan on luvassa monenlaisia lukemista juhlistavia tapahtumia: helmikuun 8. päivä on omistettu lukurauhalle ja toukokuussa ensimmäisillä HelsinkiLit-festareilla jaetaan uusi käännöskirjallisuuspalkinto. Tarkempaa listausta tapahtumista voi käydä tutkimassa Kirjan vuoden sivuilta.

Urheilu on verta, hikeä ja kyyneliä. Urheilua korostetaan – erityisesti tietysti kansainvälisillä areenoilla – aina isänmaallisuuden hengessä: voitonjuhlissa raikuu Maamme-laulu ja siniristilippu liehuu kohottamassa tunnelmaa. 

Minulle ja kaltaisilleni kirjallisuusentusiasteille ”isänmaallisuus” on kirjallisuutta ja äidinkieltä. Kaunista suomea, joka soljuu sivuilla; ajatusvirtoina vyöryviä romaaneja, jotka kyseenalaistavat ja luotaavat yhteiskuntarakenteita ja pohtivat syvällisesti suhdettamme meihin ja muihin. 

Miksi siis kirjallisuutta ei juhlita urheilun tavoin isosti, näyttävästi ja kollektiivisesti? 

Television kautta enemmän näkyvyyttä kirjallisuudelle

Erilaisia, eri yhdistysten ja järjestöjen kirjallisuuspalkintoja jaetaan mittava määrä ympäri vuoden, mutta suurin osa ”tavallisista” kansalaisista tiedostaa ainoastaan Suomen Kirjasäätiön tunnustuspalkinnot. Viime vuosina Finlandia-palkintojen ehdokkuusasettelua ja voittajajulistusta on voinut seurata Ylen kanavilta ja Areenasta. Helsingin Sanomat on pitänyt huolen, että lehden esikoiskirjapalkinto ei jää sekään ilman televisionäkyvyyttä.

Vuonna 2013 tasavallan presidentin isännöimää itsenäisyyspäiväjuhlaa ei vietetty perinteisessä paikassa. Linnan juhlat vaihtuivat Tampere-talon kulttuurijuhlaan, jossa oli esillä suurissa määrin myös kirjallisuus näyttelijöiden lausumana ja valoheitinten heijastamana taustakankaalle. Kerrankin tuntui siltä, että itsenäisyyspäivänä oikeasti juhlitaan suomalaisuutta ja Suomen kulttuuria!

Minua ei, hitto vie, kiinnosta Linnan juhlien Vain elämää -tähdet tai urheilijat, jotka ovat jo televisioaikaa saaneet ihan tarpeeksi. Ei minua kiinnosta myöskään pintasilaukset ja koreilevat vaatteet (no okei, nättejä leninkejä tiirailen kyllä). Ulkonäköä enemmän tahdon kuitenkin kuulla sisältöä, ja siksi haluaisin enemmän kirjailijoita televisioon – vaikka gaalan merkeissä.

Miksi Tampere-talossa järjestettyä kulttuurijuhlaa ei voisi järjestää joka vuosi?

Miksi Suomessa ei järjestetä esimerkiksi NBA-gaalan tapaista tilaisuutta, joka juhlisi kirjallisuutta näyttävämmin kuin pelkät Finlandia-palkintojen hätäiset puhetilaisuudet? Niitä pääsevät näkemään ja kokemaan ihan liian harvat ja valitut. 

Mitähän se vaatisi, että Suomessa järjestettäisiin vuosittain yksi JÄRJETTÖMÄN suuri kirjallisuusgaala, jossa nostettaisiin esille (esim.) kaikki vuoden aikana jaetut kirjallisuuspalkinnot ja -teot? Eikö kirjallisuus ansaitse enemmän huomiota myös television kautta? Ja eikö tällaisella isolla televisionäkyvyydellä varustettu juhla nostaisi kirjallisuutta esille joka tupaan ja kolkkaan Suomessa?

Veikkaisin – höpsönä kirjanörttinä –, että kirjallisuusgaala piristäisi kirja-alaa kummasti. Vai mitä?

PS. Urheilugaalassa palkittiin urheilukulttuuritekona Ari Mennanderin elämäkerta Teemu Selänteestä

PPS. Televisioitu kirjallisuusgaala voi poikia puheita, jotka jäävät historiaan. Tällaisista puheista on esimerkkinä oheinen video vuoden 2013 NBA-gaalasta, jossa Ursula K. Le Guin palkittiin elämäntyöstään. Esittelypuheesta vastaa Neil Gaiman.

PPPS. Toki ymmärrän, että kirjanörtille on luonnollisempaa juhlia kirjallisuutta yksin kotona kirjan kanssa. Eikö kuitenkin meidän kaikkien kirjallisuudesta välittävien pitäisi tehdä kaikkemme, että kirja-ala säilyy elinvoimaisena? Jopa kaivautua lukutuolista joskus ihmisten ilmoille.

Teksti: Plaza
Avainsanat: kirjallinen julkisuus, kirjallisuus, kirjallisuusgaala, kirjallisuuspalkinto, kirjat

Kommentit

Oma kommentti