Olavi Uusivirta: Minä olen hullu (****)
4.5.2008
Olavi Uusivirta on vasta 24-vuotias jätkä, mutta silti hänen kaihoisat laulunsa ovat täynnä viittauksia Eino Leinon, Samuel Beckettin ja Anton Tšehovin kaltaisiin nykynuorison hylkäämiin legendoihin. Uusivirta laulaa nuoruudesta kuin olisi omansa menettänyt. Tällainen yhdistelmä antaisi laulajasta helposti kuvan pikkuvanhana marakattina, ellei biiseissä olisi runsaasti sydäntä ja ajatusta mukana.
Albumi albumilta tasoaan petrannut Olavi Uusivirta nousee uutuusalbumillaan Minä olen hullu tukevasti vakavasti otettavien tarinankertojien piiriin. Musiikillisesti mies onnistui vakuuttamaan jo vuonna 2005 ilmestyneellä Me ei kuolla koskaan -albumilla, mutta nyt käsillä on entistä eheämpää tarinankerrontaa. Myös kokonaisuus toimii; Minä olen hullu ei Salmisaaren Salomen ohella sisällä Radio Rockin ohjelmistoon istuvia selkeitä hittibiisejä, mutta sen kaari on vankka alusta loppuun. Avausraita Löysäläisen laulu kiskaisee albumin niin korkeaan nousuun, että tunnelman pilatakseen levylle olisi pitänyt ujuttaa vähintään pari umpisurkeaa biisiä. Kun albumilta ei löydy edes täytekappaleita, on tämä pelko täysin turha.
Musiikillisesti Minä olen hullu tuo The Curen kultavuosien ohella mieleen esimerkiksi Hectorin (Huomenna hän tulee), Kirkan (Synnyin tappamaan) ja paikoin myös Leevi and The Leavingsin (Ukonlintu ja virvaliekki) sekä Ville Leinosen (Sininen kukka). Uusivirta ryöstöviljelee ronskisti, mutta vilja kasvaa hyvin ja tähkät ovat pulleita. Lainatut palaset muodostavat palapelin, jolla on vankka persoonallisuus. Uusivirta saattaa olla muusikkouransa alussa, mutta mies on jo täysi ammattilainen, joka tietää mitä tekee. Kontrasti kolme albumia julkaisseen, mutta perin vaatimattoman Uusivirran ja egoaan alati esittelevän, Kristian Meurmanina tunnetun untuvikon välillä on riemastuttava. Ei uskoisi, että nämä muusikot laiduntavat samalla niityllä.
Minä olen hullu -albumin heikoin lenkki löytyy ulkokultaiselta puolelta. Ankea kansikuva on vahvassa ja epäonnistuneessa ristiriidassa kansivihkon raikkaiden kuvitusten kanssa. Ja miksi ihmeessä Koffin puistosta kertovan Viimeisen kesän sanoitusten kohdalla on kuvitus kivenheiton päässä sijaitsevasta Ruttopuistosta?
Tämähän on hulluutta!
PlusMiinusNolla
+ Vahva ja monipuolinen kokonaisuus
+ Uusivirta laajentaa ilmaisuaan onnistuneesti
- Lauluääni ei ole ihan niin vahva ja monipuolinen kuin osa kappaleista vaatisi
Tatu Junni
- 1.
-
Toi Ukonlintu on kyllä niin Göstaa, etenkin alkupuoleltansa, että tulee miellyttävän nostalginen fiilis. Olavi on sukupolvensa ehdotonta eliittiä. Iso käsi miehelle! Melkein voisi tälle(kin) levylle antaa viisi tähteä!
- 2.
-
Älkää haukkuko Kristian Meurmania untuvikoksi, sillä hän sisäpiiritietojen mukaan käyttää menneniä!
- 3.
-
Vuoden paras levy! Tähän mennessä…
Piditkö artikkelista?
Lähetä linkki kaverille sähköpostilla
Osion Levyarvostelut syötteet:
kommentit