Motörhead - Motörizer (****)
5.9.2008
Känsät, viikset ja Ace of Spades. Siihen jää monien immeisten yleissivistys Motörheadin kohdalla. Viimeistään kuluva vuosikymmen on osoittanut, että Lemmy Kilmisterin isännöimä rockjyrä on paljon muutakin kuin pelkkää ryminää ja pataässää.
Bändin neljä vuotta sitten julkaisema Inferno oli klassikkostatuksen ansaitseva teos, ja parin vuoden takainen Kiss of Death ei ollut lainkaan pöllömpi tapaus. Motörhead-levyjen kirkkaimpaan kastiin sijoittuu myös uusi Motörizer. Harvassa ovat ne ikääntyvät hardrock-pumput, jotka pystyvät samaan.
Jotain taikaa tässä on. Iänikuinen dängä-dängä-riffi järisee, rummut pauhaavat ja Lemmy kähisee kauniisti kuin 1000 vuotta röökiä kiskonut muumio – ja homma kuulostaa tuoreelta! Motörheadin salaisuus piilee sen uniikissa ja ajattomassa soundissa. Se oli ensimmäinen bändi, joka yhdisti taitavasti punkin kiihkeyden, bluesvaikutteisen rockin ja puhtaan brittiläisen heavymetallin. Tuo resepti osoittautui toimivaksi alkemiakaavaksi raskaalle rockille.
Motörhead soundista tuli sekä oma genrensä että tärkeä vaikutin ja innoittaja monille tärkeille rockorkestereille. Tämän bändi tahdissa se Metallicakin uransa alkuaikoina treenaili.
Yli 30 vuotta debyyttinsä jälkeen Motörhead tarjoilee edelleen rehevän setin raskasta rockmusiikkia. Levyn ainoa heikko kohta on pitkäveteinen bluesrävellys One short live. Albumin alkupuoli nojaa 70- ja 80-lukujen runttaukseen, ja puolenvälin jälkeen kuullaan runsaasti tarttuvia kertosäkeitä ja kekseliäitä riffejä. Ymmärrettävästi Motörheadin keikkasetti muodostuu hyvin pitkälle vanhoista klassikoista, mutta en panisi pahakseni, jos 2000-luvun onnistuneimmat rallit alkaisivat saada enemmän soittoaikaa lavalla.
PlusMiinusNolla
+ ”Rock out! With your cock out!”, laulaa 62-vuotias Lemmy
+ Alkuperäisjäseniä ”Fast Eddie” Clarkea ja ”Philthy Animal” Tayloria ei tule ikävä
- Käsi hakeutuu next-nappulalle One short liven kohdalla
Akseli Heikkilä
- 1.
-
Rock 'n Roll!!! Maailman katu-uskottavin bändi maailman katu-uskottavimman Lemmyn johdolla. Ei ole totta miten nämä ukot jaksaa heilua, vielä parin sydänkohtauksen jälkeenki. Siinä tekemisen mallia KAIKILLE maailman bändeille ja wannabee-rokkareille yms…
- 2.
-
Lemmy ja Jumala painivat, kumpi voitti?
- 3.
-
kompa (;
Lemmy on jumala. - 4.
-
Lemmy on Jumala!
- 5.
-
äiisooofspeeiiddeesss. jees torellaa roccaaa………
- 6.
-
Aivan täydellinen levy! Motörhead on paras ja tulee aina olemaan paras!
- 7.
-
Siis, todella hyvä levy
- 8.
-
>vielä parin sydänkohtauksen jälkeenki.
Siis??? Linkki uutiseen tai paska haisee!
- 9.
-
4 vuoden välein ilmestyy erinomaisia studiolevyjä (Overnight Sensation, We are Motörhead, Inferno, Motörizer) ja niiden välissä vähemmän erinomaisia (Snakebite Love, Hammered, Kiss of Death). Eri mieltä? Thousand names of god on täydellinen piisi.
Piditkö artikkelista?
Lähetä linkki kaverille sähköpostilla
Osion Levyarvostelut syötteet:
kommentit