Jani Wickholm: Yhden lauseen mies

24.1.2007

Jani Wickholmin kolmas täyspitkä on tuttua ja turvallista Suomi-poppia, jossa ei ole mitään teennäistä, erikoista tai ällistyttävää. Wickholmin uran muihin levyihin verrattuna Yhden lauseen mies on rennompi ja selkeästi mukavampi kuin edeltäjänsä. Helppoa ja radioystävällistä musiikkia, jota ei tarvitse eikä saa liikaa analysoida.

Jani Wickholmista on kasvanut kolmessa vuodessa suomalaisen perusrockin työjuhta. Kun ensimmäinen albumi oli melko nopeasti, mutta laadukkaasti tehty, toinen puolestaan valjun tavallinen ja väsähtänyt, niin kolmas eli Yhden lauseen mies on pitkän prosessin tulos ja juuri sellainen levy, jolta löytyy Radio Suomeen, Novaan ja kaikille paikallisradioille tahkottavaa kuukausiksi. Sellaista kansan syviin riveihin uppoavaa tavaraa.

Yhden lauseen mies on kuitenkin Wickholmin uran tasalaatuisin ja yhtenäisin albumi, joka on leivottu kasaan niin perussuomalaisista elementeistä ja tarinoista, että singlehittejä on vaikea alkaa kaivamaan esiin yksitellen. Se on jopa huolestuttavaa, jos jokainen kappale toimii omassa genressään moitteetta, sillä tällaisella musiikilla on vaarana soljua läpi pään liiankin nopeasti.

Niinpä Wickholmin uutuus onkin albumi, josta on vaikea saada otetta. Samalla, kun albumi viihdyttää, niin se myös vilahtaa ohitse huomaamatta. Näin varovan tavallisella musiikilla on vaaralliset paikkansa tässä julmassa maailmassa, sillä liian harmaana ja huomaamattomana Yhden lauseen mies voi hukkua varjoihin ja levytungokseen.

Parasta tässä albumissa on se, että jos pidit kahdesta edellisestä herran albumista, niin tämä on sinulle taatusti mieleen.


www.sonybmg.fi

Anssi Järvinen