Treeball – marginaalirockia hevimaasta
9.5.2006
Treeball-yhtyeen laulaja ja biisintekijä Nick Triani vuodattaa pitkiä ja jäsentyneitä ajatuksia popmusiikin tekemisestä. Se on ymmärrettävää mieheltä, joka tekee popmusiikkia elääkseen. Mutta Trianin intohimo on ammattilaisen intohimoa, sellaisen joka tietää miten musiikkibisneksessä tehdään elanto. Intohimo ei ole samaa kuin 20-vuotiaan nousuhumalaisen basistin, joka on juuri suihkuttanut hiuslakkaa tukkaansa.
Nick Triani on mies, jolla on perspektiiviä rockmusiikkiin: sisilialaistaustaisessa perheessä Lontoon lähistöllä kasvanut Triani on julkaissut ensimmäiset omakustanteensa Englannissa jo vuonna 1982. Hän osaa suhtautua Suomessa perustamaansa Treeballiin pitkäjännitteisesti.
- Haluan tehdä vielä jonain päivänä vanhan kunnon studiolevyn, jossa on isolla rahalla tuotettu soundi. Sellainen Fleetwood Macin Rumoursin, Steely Danin Ajan ja Prefab Sproutin Steve McQueenin kaltainen levy. Treeballia kutsutaan powerpop-bändiksi, koska teemme levyt niin halvalla. Mutta pyrimme aina kuulostamaan hyvältä. Siksi haluan tehdä vielä levyn joka ei ole mitään indien kaltaistakaan, Triani haaveilee.
Vaikka Nick Triani tunnetaan kenties parhaiten hänen työstään tuottajana lukemattomilla kotimaisilla levyillä, Trianin tämän vuoden tärkein projekti on Treeballin hiljattain ilmestynyt kolmas albumi Liars In Love.
- Se on levy, jota täytyy todella kuunnella, enkä ole varma onko ihmisillä aikaa enää kuunnella levyjä niin paljon. Kaikki bändin jäsenet kirjoittavat lauluja, joten halusin tällä kertaa kaikkien tekevän biisejä myös Treeballin levylle. Lisäksi ideana oli mennä studioon harjoittelematta biisejä lainkaan. Äänitimme studiossa kylmiltämme parikymmentä biisiä ja vaihtelimme spontaanisti instrumentteja keskenämme, kertoo Triani.
Kiireen takia Treeball ei kuitenkaan ehtinyt viimeistellä kaikkia kahtakymmentä biisiä, joten tänä vuonna saadaan mahdollisesti vielä toinen uusi Treeball-levy. Studiotyöskentelytavan lisäksi levyllä huomionarvoista ovat myös tekstit. Kaikki levyn kappaleet on tehty tavalla tai toisella Richard Yatesin kirjojen innoittamina.
- Monet Yatesin kirjoista käsittelevät ihmissuhteita ja niiden loppumista, ja levynteon aikaan moni ihminen yhtyeessä ja lähipiirissämme oli eroamassa. Kirjoitimme Astridin (Swan) kanssa paljon levyn sanoituksista yhdessä, vuoropuhelumaisesti. Levyn teko oli todella vaikea ja turhauttava prosessi, mutta lopputuloksesta tuli hieno. Levy tehtiin myös äärimmäisen halvalla, mutta kuulostaa silti mielestäni yhtä hyvältä kuin monet kalliimman budjetin tuotokset, myhäilee Triani tyytyväisenä.
Treeballin kaikki jäsenet ovat monista muistakin yhteyksistä tuttuja muusikoita: rumpali Janne Lehtinen on Mummypowder-yhtyeen laulaja ja biisintekijä, laulaja-kitaristi-kosketinsoittaja ja Trianin elinkumppani Astrid Swan on menestynyt sooloartisti, kitaristi Michael McDonald soittaa Montevideo-yhtyeessä ja valmistelee soololevyään ja basisti Aleksi Mänttäri on soittanut The Krispiesissä ja Jonna Tervomaan bändissä ja vaikuttaa myös Mummypowderissa. Tästä huolimatta Triania ärsyttää, että moni Suomessa pitää Treeballia jonkinlaisena sivubändinä tai terapiaprojektina.
Treeball on Suomessa vielä tuiki tuntematon yhtye siitä huolimatta että se on julkaissut kolme albumia sekä kaksi ep:tä neljän viime vuoden sisällä sekä kiertänyt ulkomailla ja kotimaassa. Triani arvioikin yhtyeensä olevan monin paikoin tunnetumpi ulkomailla kuin kotimaassaan. Esimerkiksi kanadalainen Endearing-yhtiö on julkaissut Treeballin materiaalia Kanadassa ja bändi on soittanut maassa yhden kiertueenkin.
- Treeballlilla on paljon faneja ulkomailla ja olemme myyneet paljon levyjä Suomen ulkopuolella. Esimerkiksi vastaanotto Kanadan-kiertueellamme oli todella hyvä. Olin jo unohtanut, millaista on soittaa keikkoja hyvin menestyvän bändin kanssa, kun viimeinen kokemukseni oli Supermodel, naureskelee Triani viitaten menestyksekkääseen aiempaan yhtyeeseensä Lontoon-ajoilta.
Triani ihmettelee myös mediahuomion puutteesta Suomessa. Flaming Lipsiin, Pavementiin ja Velvet Undergroundiin verrattu Treeball jää helposti maamme suurien ja metallisten vientinimien varjoon mediassa, vaikkei sen musiikin laadun tai edes yleisömäärien takia pitäisi.
- Monikaan täällä ei tiedä kaikesta huomiosta, jota olemme saaneet ulkomailla. Meidän levyjämme saa esimerkiksi Wal-Mart-ketjun liikkeistä. Suomessa ihmiset väittävät helposti että tällaiselle musiikille ei ole markkinoita. Siitä huolimatta keräämme täälläkin ihan hyvin porukkaa keikoille. Kanadassa ihmiset tuntuivat vain ymmärtävän juttumme paremmin kuin täällä, Triani muistelee.
Nick Triani osaa tuottajantyönsä kautta katsoa musiikkia monilta kanteilta, eikä lähde tuomitsemaan suomalaisten hevihulluutta. Indien ja vaihtoehtorockin asiantuntija näkee kuitenkin bändien tilanteen hieman ongelmallisena Suomessa muiden kuin metallibändien kannalta.
- Musiikillisesti emme ole kaupallinen yhtye, mutta se johtuu siitä, että Suomen markkinoita dominoi hevimusiikki. Täällä tulemme aina olemaan marginaalibändi. Mutta se ei tarkoita että meidän ei pitäisi saada huomiota. Olen varma että monet ihmiset rakastaisivat meitä, jos he vain kuulisivat. Ne jotka pitävät meistä, yleensä rakastavat meitä.
Teksti: Teemu Fiilin / V
Piditkö artikkelista?
Lähetä linkki kaverille sähköpostilla
Osion Haastattelut syötteet:
kommentit