Happoradio: Asian vierestä
1.10.2004
Pois Kalliosta -hitillä listoille noussut Happoradio ei ole suurehkosta menestyksestään huolimatta päässyt vielä keikalle Suomen Turkuun. Radio SuomiPopin kiertueen siivellä se saattaa onnistua. Tämä on tarina kahdesta joensuulaismiehestä, jotka puhuvat avoimesti Hesburgerin mainoksista ja Tauski Peltosen lyriikasta, ja siinä sivussa myös uudesta levystään. Annetaan suunvuoro Markku DeFrostille ja Aki Tykille.
Uudella Pienet ja keskisuuret elämät -levyllänne on heti aistittavissa jonkinlaista hittivetoisuutta. Mikä on oma analyysinne soinnista ja tuotannosta? Onko se hittivetoinen?
AT: Myö ei olla niin taitavia biisintekijöitä että osattas tehdä hittibiisejä tarkoituksella. Pyrimme tekemään mahdollisimman hyviä kappaleita, ja sitten vaan toivotaan että palaset silloin tällöin loksahtaisivat paikalleen ja syntyisi sitä jotain elämää suuremmuutta. Levyn soinnista ja tuotannosta voidaan sanoa, että pyrimme pitämään hommat lähempänä maan pintaa kuin debyytillämme.
Teillähän on biisi, jossa päähenkilö saa kämmättyä elämänsä siihen pisteeseen, että vip vaihtuu porttariin. Onkos teille käymässä päinvastoin?
MdF: Eipä ole vielä pahemmin vippejä näkynyt ja ei ole niitä siis keritty menettääkään – vielä.
AT: Mulla on ollu tasan yks vip-kortti ja sekin kärähti jo kun tuli käyttäydyttyä huonosti.
Onko taitelijanimikikkailu osa suurta suunnitelmaanne?
MdF: Ai mitkä taiteilijanimet? Meidän suuri suunnitelmahan on ultimate maailmanherruus, joka on vasta alkuvaiheessa.
Mistäs riitelitte levytyksen aikana eniten?
AT: Toistemme kanssa meillä ei pahemmin kiistoja tullut, tuottajien kanssa jonkin verran. Mulla iski kakkoslevyn skitsoilut äänitysten alkuvaiheessa ja lähettelin tuottajille yöllisiä tekstiviestejä: ”tää kärähtää!” ja ”me mennään nyt vatukkoon ja lujaa!”. Onneksi tuottajat ovat pro-jätkiä ja osasivat rauhoitella vakuuttamalla että hyvin menee.
Albuminne nimessä mainitaan keskisuuret elämät. Mitä se oikein tarkoittaa? Pienen elämän vielä tajuaa.
AT: Keskisuuri on semmonen vähän pientä suurempi. Suuria elämiä tällä levyllä ei käsitellä, pullistelu jätetään rap-artisteille. Nimi on olevinaan hauska väännös termistä ”pienet ja keskisuuret yritykset” ja kuvastaa levyn tekstimaailmaa hyvin. Ja lyhentyy muuten kätevästi PKS-elämät.
Entä mitä se tyhjä tuoli symboloi levyn kannessa?
AT: Lähinnä se valittiin kansikuvaksi siksi, että se on piruksen hyvä Ville Juurikkalan ottama kuva. Kuvan tunnelma on yksinäinen ja istuu levyn materiaaliin hienosti. Kuva on otettu promokuvaussessioiden yhteydessä Loimaalla, hylätyssä nahkatehtaassa.
Tykkään henkilökohtaisesti ajaa 200-sarjan diesel-mersullani, syödä samalla Hesburgerin kerrosateriaa ja kuunnella Tauski Peltosta kasettisoittimesta. Mitä herra DeFrostilla on vastaan näitä periturkulaisia hyveitä?
MdF: 2-300 sarjan diesel mersu vuosimallijanalla 1980-87 on aivan kamala auto. En vihaa sitä autoa, vaan myös sen omistajia ja kaikkea mitä se auto edustaa. Kyseinen auto on köyhän viiskymppisen miehen ökyily-yritys.
Entäs Hesburger?
Hesen hampurilaiset ovat hyvän makuisia ja Salmela on eittämättä loistomies, mutta miten ne voi tehdä niin paskoja mainoksia? Miten voi? Onhan Sotkallakin paskoja mainoksia mutta niiden kohderyhmänä onkin tuulipukuiset sauvakävelijät Kajaanista. Eihän nuorisolle voi mainostaa noin teennäisesti? Jos ne ei mainostais, niin varmaan porukka kävis useammin syömässä siellä.
Ja Tauski?
Ja sitten se Tauski. Huh huh. Eräs tuttuni pakotti kuuntelemaan sen levyn läpi ja kahdeksassa biisissä yhdestätoista tämä Tauno-poika nousi junaan viimeiseen ja aurinko laski länteen. Miten joku voi tehdä tuollaisia sanoituksia ja katsoa itseään peiliin? Jos olisin toimittaja, niin haluaisin ehdottomasti saada Tauskilta perusteellisen vastauksen kysymykseen: ”Mistä sun biisit kertoo ja mistä ammennat ideat sanoituksiisi?”. Jos Tauski olisi rehellinen, niin hän vastaisi: ”Ei mistään ja ideat varastan Suuren suomalaisen laulukirjan osista 1-3”.
Happoradion keikkarintamalla on ollut hiljaista Turun suhteen. Marraskuussa on keikka tulossa. Kuinkas se viimein onnistui?
MdF: Ei sekään ole meidän oma keikka vaan osa Suomipopin kiertuetta.
AT: Ja me ollaan aika varmoja siitä että se keikka vielä jotenkin peruuntuu. Jos se toteutuu, se tulee olemaan orkesterimme 123. keikka ja ensimmäinen Turussa. Vertailun vuoksi sanottakoon että Nivalassa soitamme tänä syksynä kolmatta kertaa, Oulussa viidennen kerran.
Entäs keikkapäiväkirja. Sinne on kuulemma iskenyt sensuurin peikko. Minkäslaisia orgioita niissä kahden neliön takahuoneissa voi nykyisin järjestää?
MdF: Tämän näköiset puimurikuskit kun istuu takahuoneessa kajottamassa, niin ei siinä paljon orgioita järjestellä. Viinabakkanaaleja sitäkin useammin ja ne tuppaa toisinaan menemään niin yli että on pakko iskeä sensuuri päälle, ettei rikota Geneven ihmisoikeussopimusta.
Ja lopuksi käsi sydämelle. Mihin asti unelmoitte tämän teidän orkesterivirityksen vielä yltävän suomalaisella rock-kartalla?
AT: Tappiin asti. Moni unelma on jo toteutunut mutta moni on vielä toteutumatta. Esimerkiksi keikka Turussa.
Teksti: Antti Arvaja / Nöjesguiden
Piditkö artikkelista?
Lähetä linkki kaverille sähköpostilla
Osion Haastattelut syötteet:
kommentit